Kausi 2010 korkattu

Kevät tuo pakottavan tarpeen päästä pyörän päälle. Omani on ollut viimeiset yli kolme kuukautta duunin pyörävarastossa (luksusta kun on työpaikalla käytettävissä lämmin ja tilava pyörävarasto jonne pääsee magneettiavaimella...). Eilen sitten sain yli kolme kuukautta odottaneet nastat alle kahvitauolla. Vartavasten loppusyksystä tilatut Northwaven Celsius kengät, Enduran Gridlock takki ja dbh Merston bibit odottivat duunin vaatekaapissa päälle vetämistä. Neljän jälkeen päätin lähteä, vaikka Testbed näytti saderintaman olevan lähes päällä.

Ei ollut varsinaisesti mukavaa, mutta saipa suurimmat vierotusoireet väistymään. Helsingin päässä, Hakaniemestä lädettäessä olivat kevyen liikenteen väylät ikävässä kunnoissa. Jäätä, sulanutta jäistä loskaa ja loskaista lunta. Ei hyvä lähtökohta kolmekuukautta rapautuneelle hapenottokyvylle... puuskututti. Enkä mennyt nurin, aika pelit nämä nastarenkaat. En ole aiemmin nastoilla ajanutkaan.

Vantaalla tuntuu olevan kevyen liikenteen väylät paremmassa hoidossa sillä loppumatka Martinlaaksoon Hämeenlinnanväylän vartta meni sulaa päällystettä ajellessa. Mitä nyt lukuisat alukulkutunneleihin kertyneet syvät vesialtaan hiukan kauhistuttivat.

Varustus osoittautui varsin hyväksi kyseessä olleeseen keliin. Gridlock kesti pikku tihuuttelun eikä hiostanut liiaksi, alla oli pitkähihainen tekninen paita ja ohut microfleece... pari astetta lisää lämpöä ja voi ihan hyvin luopua fleecestä. Housut pitivät jalat lämpiminä ilman alushousuja ihan viimekilometreille asti, lopussa alkoi hiukan kaivata parempaa viimansuojausta etumukseen. Kengät pitävät kyllä jalat lämpiminä, mutta eivät ne kauhean lämpimät ole edes Dafeetin sekoitevillasukilla.

Aikaa meni 15 kilometrin matkaan 57 minuuttia, ei oikeastaan paha. Kesällä saman matkan ajaa reuhtomatta alle 40 minuuttiin. Taidan odotella seuraavaa yritystä muutaman viikon... (Pinnakin katkesi 300 m ennen kotia !?)

Pakkolomalla Istanbulissa

Täällä ollaan oikein mallikkaasti sujuneen bussimatkan jälkeen. Lipputoimiston oma pikkubussi vei kaupungin ulkopuolella olevalle asemalle. Siellä filo lastattiin ilman mutinoita uudenaikaiseen ja ilmastoituun onnikkaan. Tilaa oli, mukaan olisi mahtunut vaikka viisi fillaria.

Vajaa neljä tuntia ja perillä. Matkan aikana oli tarjolla virvokkeita ja kakkupaloja. Hyvää palvelua kun matkan hinta oli kokonaista 10 euroa.
Pieni ongelma oli se, että Istanbulin asema oli jossain karttojeni ulkopuolella. Onneksi sain viereisen metroaseman kartan avulla käsityksen siitä missä ollaan. Sitten vain auringon mukaan navigoimaan etelään... keskustan pitäisi olla siinä suunnassa. Parin-kolmen kilometrin ajon jälkeen vastaan tuli minunkin karttani tunnistama kohta. Ei muuta kuin etsimään hotellia. Saman kadun varrelta jonkun kilometrin päästä löytyikin kivan näköinen 50 liiralla. Pari kilometriä Aya Sofiasta.
Mitäs tässä sitten. Majoittumaan, huoneen minibaarista olut ja etsimään jotain muuta ruokaa kuin kebapia, sitä olen saanut ihan kylliksi. Onneksi tästä kaupungista löytyy ihan mitä vaan.

Tänä aamuna sitten soitin lentoyhtiöön vain saadakseni tietää, että koneet ovat täynnä tai vaihtomaksu olisi kohtuuton... lomailen täällä siis maanantaihin. En tiedä vielä onko se hyvä vai paha, nähtäväähän kyllä löytyy.
En taida kauheasti blogia seuraavan viikon aikana päivittää. Kirjoittelen lopputurinat ja lisään kuvat sitten kun olen palannut Suomeen. Jääkää kuulolle.

Nyt se myrkyn lykkäsi!

On ollut hiukan hiljaista tällä rintamalla pari päivää. Ei ole oikein löytynyt internettiä täältä Turkista. Toissa päivänä saavuin Edirneen, eilen Keşaniin, jossa olen vieläkin. Noihin kahteen päivään hyöhemmin, nyt tähän murheen päivään.

Lyhyesti; meni takavanne! En tiedä koska, mutta onneksi sen aamulla huomasin ennen kuin kovin kauas ehdin. Ihmettelin kun jostain kuuluu pientä hankaamisen ääntä ja huomasin, että takavanne hiukan heittää. Katson sitten kohta, olisiko pinna katkennut; en vain muistanut mitään syytä, ei isoja kuoppia tms. Ajattelin sitten katsoa heti... hyvä niin. Yksi puolan holkki oli repäissyt molemmilta puoliltaan vajaan sentin palan vannetta! Eipä tuolla uskalla ajaa, voi romahtaa koska vain.
Palasin sitten 6-7 kilometrin matkan takaisin Keşaniin ja varasin uuden hotellin, semmoisen jossa on ilmastointi. Perhana, oli nimittäin hyvä fiilis heti aamusta päällä, olisin pikkupyrähdyksen jälkeen merenrannalla Gallipolissa.

Sıtten pohtimaan vaihtoehtoja. (Perhana näiden näppäimistöä; i:n kohdalla on ı, ö löytyy muttei ä...) Tästä kaupungista tuskin löytyy huoltoa, jolla olisi sopiva vanne... ja haluanko jäädä odottelemaan, uuden rakentamıseen menee varmaan päivä pari.

Taidan päätyä siihen, että tämä on nyt tässä. Etsin kuljetuksen Istanbuliin, sinne on vain 220 km, busseja menee mutta saako niihin filların? Jää nähtäväksi. Sitten olisi viikon odotus (lue: loma) Istanbulissa... voisi tietysti yrittää siirtää lentoa...

Näihin tunnelmiin, kirjoittelen nuo puuttuvat tuskaisen kuumat kilometrit lähiaikoina, täältä kun löytyy ihan hyvin nettikioskeja.
[Muok] Ilmeisesti täältä pääsee bussilla Istanbuliin liki tunneittain eikä fillarin kuljettaimınen pitäisikään olla ongelma... yhden lippukauppiaan mielipide. Lähdetään siitä, että huomenna ollaan 'Stanbulissa.

Pitkä kuuma kesä ja mä tahdon...

Ennen kahdeksaa tien päälle jotta vältän reissun kuummimman päivän poltteen. Ennuste lupaa 41 astetta varjossa ja minä hullu olen lähdössä noin sadan kilometrin taipaleelle kohti Keşanin kaupunkia keskellä ei mitään. Valitsen alkumatkalle pikkutiet, jos välttäisi tylsän pikatien jota kuitenkin on matkan toinen puolisko.
Mukavaa ajoa, vielä viileää (vain joku nafti 30C). 40 kilometrin kohdalla alkavat mäet, aikamoisia vajaan 100 metrin pystynousuja suoraan kukkulan päälle ilman sen kummempia kiertelyitä. Ottavat koville, lämpö on jo noussut fillarimittarin mukaan neljään kymppiin. Pikkukyliä jää taakse, parı taloa, kahvila ja moskeija.

Puolivälissä puolen tunnin istuskelu kahvilassa pikkupoikien viihteenä, ei taida kauheasti fillaristejä näillä kulmin näyttäytyä. Olo on hyvä, ei kun eteenpäin. Kartan mukaan edessä on pari-kolme isompaa mäkeä, hiukan jännittää, ei nuo edellisetkään mitään leppoisia ole olleet.
Juuri ennen Hamidiyea on oıkea killeri. Ehkä 2-3 kilometrinen sadan pystymetrin ylittäjä. Tekevät juuri uutta päällystettä, tie on sellaista peukalonpään kokoista soraa, joka on sidottu bitumilla. Ei mikään painajainen päällysteeksi, mutta vie energiaa ja ohi kulkevat rekat roiskaisevat kiviä niskaan. Puolen välin kohdalla fillarimittari alkaa näyttää 50 astetta, jalat jaksavat kyllä pyörittää pienimmällä vaihteella, mutta muuten alkaa olo olla aika huono. Jaksan ylös ja onneksi siinä on useampia kahviloita, joihin pelastaudun lepäämään.

Puolentoista tunnin ja kahden vesipullollisen jälkeen olo alkaa tuntua taas normaalilta. Pelkkä jatkuva hikoilu loppui vasta yli puoli tuntia varjossa istumisen jälkeen. Taisi olla auringonpisto tms. lähellä. Ajattelin jo jättää päivän kesken ja etsiä jostain majoituksen tai puskan teltalle. Sitkeys vie ehkä järjestä voiton ja lähden jatkamaan. Yö Keşanissa ja seuraavan päivän lyhyt pyrähdys meren rantaan antavat voimia.

Matkaa on noin 35 kilometriä ja kartan mukaan kaksi vastaavaa nousua. Seuraavat 15 km ja se vastaava nousu vaativat tunnin vilvoittelun tällä kertaa Maltepen kylän ukkojen vııhteenä. Nousun jälkeisessä laaksossa puhaltaa tiukka tuuli, onneksi sivusta, joka tuntuu siltä kun sata kuumaa hiustenkuivaajaa olisi suunnattu päin. Enpä ole tämmöistä kokenut ennen. Kylä on todella pieni, ehkä kymmenen taloa ja yksi kahvila. Sinne sisään ja kylmä vesipullo työn alle. Seurallisia herroja, yksi kerrallaan taitavat koko kylän miehet käydä katsomassa ilmestystä (naisiahan ei tietenkään näy, saakohan näihin edes naiset tulla?). Juttua riittää vaikkei yhteistä kieltä löydykää. En saa lopulta edes maksaa juomisiani; litraa vettä ja paria soodaa. Ovat muuten joku aika sitten kieltäneet tupakoinnin Turkin kahviloissa, baareissa ja vastaavissa, sakko 67 liiraa... mihin tämä maailma on menossa?

Sitten suoraan viimeiseen nousuun. Aurinko on onneksi jo alhaalla ja lämmin tuuli on jollei nyt virkistävä niin miellyttävä kuitenkin. Nousu menee ja sitä seuraava alamäki Keşaniin ovatkin päivän palkinto. Kymmenen kilometriä mukavaa laskettelua auringon laskussa ja kaupungin keskustasta hotelli puiston reunasta.
Kauhea läävä mutten jaksa nyt välıttää; reissun halvin majoitus kymmenellä eurolla siistihkö huone, oma suihku ja wc, telkkari sekä parveke puistoon. Naapuriin loistavalle ciorballe ja sitten lähikioskin kautta huoneeseen lepäämään. Huomenna pikainen spurtti Gallipoliin meren rannalle.

Keşsan, Park Otel
108/818 km - 15/48 km/h - 6:52 h
833/4905 m up - 726/4310 m dn - 282 m mx (5/13% up - 4/9% dn)
Reitti

Ottomaanien esikartanossa

Edelleen kuumaa kyytıä (fillarimittari paukutti 45-47 C), mutta meni helpommin kun osasi juoda ja pitää taukoja järkevämmin. Varmaan harvinaisesta aamiaisestakin oli iloa. Matkaan pääsin hiukan aikaisemmin, pahın kuumuus alkaa vasta puolenpäivän tienoilla.

Muuten koko matka oli sitä jo eilen alkanutta ikävää pikatietä kohti Istanbulia ja siinä välissä Edirneä. Join viimeiset levat jossain pikkukaupungissa ennen rajaa, tympeä tarjoilijatyttö sai liian suuret tipit... hymy irtosi tässä vaiheessa.
Rajalla meni yllättäen melkein tunti, ei niinkään byrokratian kiemuroissa kuin jonottaessa. Tästä yli puoli tuntia ilman varjoa auringossa. Olisi viisaampien tavoin pitänyt pitää tauko Turkin puoleisessa valtavassa "puolueettoman maan" kompleksissa, josta löytyy marketit, baarıt ja leikkipaikat. Aika näyttävä Bulgarian puoleen verrattuna. Kuumuus vetikin sitten energian loppumatkalta ja olin Edirnessä aivan valmis.

Ensimmäinen hotelli, kallis, 70 liiraa (35 €) mutta menköön, ainakin ilmastointi (ällıstyttävä määrä ı-kırjaımıa suomenkıelessä).
Hiukan kaoottinen kaupunki, ainakin ensimmäistä kertaa tänne islamilaisen kulttuurin piiriin pälähtäneelle. Kauppa- ja kävelukadut ovat paikallaan, mutta jotenin erilaisia. Aivan upea lihakokoelma (valtava lautasellinen kaikkea 25 liiraa) löytyi mukavasta "döner saluunasta"... olut jäi uupumaan. En iltaan mennessä ole nähnyt ensimmäistäkään ihmistä juomassa alkoholia!?

Todellakin, alkoholi ei ole se juttu. Kaikki juovat sitä kuuluisaa teetä ja virvoitusjuomia... psykedeelistä. Pyynnöstä oluttakin kai saa, mutta sitä ei ole missään esıllä. Tyydyn uupuneena koluamaan viisi lähintä kioskia ja saan saaliksi kassın Efesiä... hotelliin pussikaljalle.
Ikävä kyllä on niin heikko olo ja tiukka aikataulu että jäävät Edirnen nähtävyydet väliin. Tuossa olisi Turkin suurin moskeija 70 metrisine minareetteineen, juu väittävät että on suurempi kuin Istanbulin vastaavat. Vieressä taas vanhin säilynyt moskeija. Kyllä täällä olisi sen päivän voinut ihmetellä. Piti olla yli 20 moskeijaa, jos niistä on kiinnostunut.

Jännä juttu; ovat sensuroineet kaikki tupakat Turkin televisiosta...? Myös kansainvälisistä elokuvista. Pelottava esimerkki, mihin terveystalibanit pystyvät. Ei sillä, että mitenkään tupakointia suosisin, mutta tämä on ihan sekopäistä energian ja resurssien tuhlaamista!

Edirne, Otel Sultan (90 m, 41 40'36", 26 33'0")
103/710 km - 18/58 km/h - 5:35 h
332/4072 m up - 431/3593 m dn - 258 m mx (5/11% up - 4/17% dn)
Reitti

Viimeistä iltaa Bulgariassa

Lounaalla eli keitolla ja oluella paikallisessa (Parvomaj) tienvarsikuppilassa. Ei voi olla kovin huono kun autollinen poliisejakin on lounastamassa (keitto ja puolilitraa jugurttijuommaa per nuppi). Itse otan summassa keiton ja Zagorkan, hinta huima 3,60 lv. Sain oikein kunnon maalaisversion sisälmyskeitosta, kunnon retaleita vatsalaukkua, munuaista ja ehkä sydäntäkin kera muutaman muunkin lihapalan. Maukas. Joku ciorba tämä on täälläkin, Romaniassa olisi "... di burta".

Ajattelin alunperin ajaa Haskovoon Asenovgradin kautta ja sitten Rila-vuoria myötäilevää tietä. Hukkasin tietysti oikean tien Asenovgradissa ja nyt olen kuitenkin sillä kaihtamallani päätiellä kohti Turkkia. Noh, niin se käy...
Matkanvarrella heräsi ajatus ajaa suoraan Harmanliin, olisi lyhyempi päivämatka Edirneen, joka ei liene ollenkaan hassumpi historiallinen kaupunki, matkaakin kertyisi vain sopiva 125 km. En ajanut, voimat loppuivat ihan täysin Haskovossa. Viimeiset isot mäet ennen Haskovoa olivat tervaa, koko päivän on ollut kuuma, tien päällä 45 C, nyt fillarin mittari kipuaa 50 asteeseen... liika on liikaa, vaikka lämpimästä pidänkin.

Löydän taas 20 levan hotellin ja vasta päivällispastalla huomaan kuinka pieleen juominen on mennyt päivän mittaan. Nyt on mennyt litra vettä ja kaksi olutta, vieläkin janottaa. En missään vaiheessa kyllä huomannut olevani janoinen tien päällä ja noudatin samaa juomisrytmiä kuin aiemminkin (n. 2-3 suullista viiden kilometrin välein). Tuo kuumuus jotenkin sotki homman, 40-45 astetta vauhdissa en oikein hnuomaakaan mutta tänään kuumuus iski pysähtyessä kuin kuumailmapuhallin.
Oli hyvä idea ottaa mukaan huivi kypärän alla pidettäväksi, oma Giron kypäräni jotenkin ohjaa hien suoraan silmiin. Lisäksi kun huivin kastelee välillä saa mutaman viileämmän kilometrin.

Täällä sitä ollaan siis Haskovossa, joka on tämmöinen ihan kelvollinen keskisuuri kaupunki. Iso kävelykeskusta polveilee useiden puistojen ja pienen puron (lue: joen) seassa. Näin illalla nuori väestö täyttää lukuisat kahvilat. Äkkipäätä en keksi mitään erikoista nähtävyyttä, keskustakin on moderni. Itse kaupunki nousee ympäröiville kukkuloille.

Mitäpä Bulgariasta jäi mieleen. Ehdottomasti ehkä tähänastiset Itä-Euroopan ja Balkanin paras ruoka; salaatit hyvistä aineista, monipuoliset lihat ja muut. Kalat ovat olleet vähemmistössä, mutta niitä olisi varmaan löytynyt rannikolta. Pääsääntöisesti ystävällisemmät ihmiset kun Romaniassa. Hyvät ja halvat hotellit, pensiooneja en ole havainnut... ehken ole osannut katsoa. Ajettavat tiet ja riittävän hyvin käyttäytyvät autot. Voin suositella pyöräilykohteeksi. Fillarikin kulkee tarvittaessa edullisesti junassa.
Ai niin, loistavat alkoholit. Mastika, yksi Etelä-Euroopan parhaista aniksista. Menthe, joo, joku minttu, ihan juotava. Rakija, ehdottomasti parhaita luumu/hedelmäpontikoita Itä-Euroopassa, varsinkin lukuisat kypsytetyt versiot ja näitä rakijota siis on paljon jopa ravintoloiden listoilla. Ihan viinidiletantin suuhun maistuvia punkkuja erityisesti mavrud-rypäleestä. Lähikaupassa kallein pullo on usein 15 lv ja ihan hyvä 7 lv.

Oluet ovat taattua vaaleaa lageria, näitä on mukava juoda täällää kuumuudessa. Mitähän on tullut juotua... katsotaanpa. Nyt lasissa ihan mukiinmenevä Shumensko samannimisestä kaupungista. Suosikkeja on ollut Zagorga ja Veliko Tarnovon Boliarka. Kaikki paikat täyttää laiha Kamenitza. Aruana on raikas ja hedelmäinen, jossain olen sanut Pirinskoa, jossa jostain syystä lukee "pivo" sen "beere":n sijasta. Sitten lähkaupan halpiskaljoja muovipullossa; Bolborg, Ledeniko ja pari muuta.

Haskovo, Hotel Trakia (230 m)
93/607 km - 17/37 km/h - 5:15 h
420/3740 m up - 362/3162 m dn - 324 m mx (5/15% up - 4/13% dn)
Reitti

Eurooppalainen etuvartio

Plovdivia väitetään yhdeksi Euroopan vanhimmaksi kaupungiksi, vanhempi kuin Rooma, Ateena, Konstantinopoli tai Karthago (onkos tämä nyt Eurooppalainen ja eikös Karthago kaupunkina ole hiukan viitteellinen...?). Istuskelen oluella Nebet Tepen kukkulan kupeessa, jolle Traakialaiset kyhäsivät linnoitusta ja astusta pronssikaudella. Löydöksiä on 5000 vuoden takaa. Sittemmin kukkula ja linnoitus on kyllä pistetty päreiksi useamman kerran.
Ihan mainio lomakaupunki tämä Plovdiv on, täällä kukkulan risteillä kaunis vanha kaupunki museoineen ja ravintoloineen. Alhaalla kaupallinen keskusta pitkine kävelykatuineen ja kahviloineen. Keskustan reunalta löytyi taaskin halpa, mutta varsin kohtuullinen hotelli 20 levalla. Aamiaisia eivät tunnu bulgaarihotelleissa harrastavan, mutta mitäpä tuosta kun aina on nurkan takana kahvila, josta saa kaiken tarvittavan.
Viimeinen viikko onkin ollut varsinaista kaupunkilomaa, mutta huomenna päästään taas asiaan, alkaa hiukan poltella. Vielä pari päivää pyöräilyä itään, Turkin rajalle, siellä ensimmäinen yö Edirnessä,joka onkin viimeinen iso kaupunki ennen Istanbulia. Katsotaan kuinka pitkälle Marmaranmeren kierrosta pääsen, ennen kuin täytyy oikaista Istanbuliin, 9-10 päivää on aikaa. Ajattelin kuitenkin viimeisen viikonlopun viettää Istanbulissa.

Kaupunkilomalle Sofiaan

Hyppäsin aamulla junaan (joltain asemalta) jotta ehdin ottamaan vastaan Sofiaan naisystäväni huomenna viikonloppuloman merkeissä. Bulgarian rautatiet tuntuvat toimivan ainakin hallinnollisesti paremmin kuin pohjoisen naapurimaansa. Lipun osto on helppoa ja fillarillekin saa oman lipun (2 leva). Junassa on matkatavaravaunu, kaikissa ei ole, mutta kyllä niihinkin fillarin saa (ks. TdE 2008). Bulgarian rautateillä on loistavat veppisivut, joilta löytyy mm. tieto siitä mihin juniin fillarin saa virallisesti. Vasta kun ollaan vauhdissa paljastuu homman kauheus... Radat ovat todella uskomattomassa kunnossa, en ole koskaan pelännyt junan kyydissä, mutta nyt hiipii pelko puntiin. Miten vaunu voi heittelehtiä sivusuunnassakin? Tällä vauhdilla on pakko päätyä penkalle vaunun kanssa tai sitten jotain hajoaa ihan kohta... Mutta ei, perille päästään, ajoissa vaikka matkanteko varsin verkkaista olikin. Rata pyöriin pitkin pohjoisia vuorenristeitä kohti Sofiaa.
Ensimmäiseksi yöksi halpa hotelli rautatieaseman ja keskustan puolimaastosta ei paha 50 levaa "extra"-tason huoneesta... En ihan keksi mitä se tarkoittaa, suihkua ja wc:tä huonessa, televisiota vai ilmastointia. Sitten samoamaan Bulgarian pääkaupungin tarjontaa.
Huomenna hotellin vaihto lähemmäs kekustaa ja pitkä viikonloppu Sofiassa. Syömistä, juomista ja maleksimista (sekä mitä ilmeisimmin shoppailua, ostoskadun ovat musertavan pitkiä). Palataan asiaan tiistaina kun alkaa taas tapahtua.

Sofia, Hotel Edona
Sofia, Hotel Arte

Olipa kukkula, otin taksin Arbanziin ja hyvä näin. Kukkula lienee toista sataa metriä korkeammalla Veliko Tarnovoa. Kylän läpi menee tie läheiseen kaupunkiin (... joka oli?), josta menne rautatie Varna-Sofia. On löydettävä joku muu reitti, en aio tuota mäkeä kiivetä huomenna kun on lähtö Sofiaan. Muistaakseni ko. Kaupunkiin pääsi jostai siltä tieltä jolta Velikoon tulin. Itse kylä, Arbanazi on hnyvinkin käymisen arvoinen; kivoja pikkuteitä, huviloita, erikoisia kirkkoja ha huikea näkymä Veliko Tarnovoon.
On muuten todella häiriinnyttävä tämä bulgarialaisten tapa nyökätä kieltävässä merkityksessä ja heiluttaa päätä myöntävässä. Olen jo useamman kerran mennyt vipuun. Mikä ihmeen taikatemppu on saanut yhden kansan tekemään tämän juuri väärin päin. Samalla huomaa, kuinka eleet on kiinni hitsattu syvälle aivoihin. On tosi vaikeaa yrittää sanoa jotain myöntävästi ja samalaa ravistaa päätä...

Veliko Tarnovo - vanha pääkaupunki

Pelkkää lomailua jo toista päivää. Veliko Tarnovo tuntui niin mukavalta kaupungilta, että jäin sitten toiseksikin päiväksi. Arbanazin kylä tässä lähistöllä on näkemättä, pitää kuulemma nähdä, luostari ja puolen tusinaa kirkkoa sekä nykyään pääosin ökyhuviloita ja hotelleja. Kaupunki sijaitsi aikanaan, 1200-luvulta lähtien viereisellä Tsarevetsin kukkulalla. Sen nähtyä ei ole vaikea uskoa että juuri tuohon oli hyvä kaupunki perustaa. Sieltä pystyy hallitsemaan koko aluetta ja puolustautumaan Ottomaaneja vastaan... eipä se iankaikkisesti tosin onnistunut.

Nykyinen kaupunki leviää viereisille kukkuloille. Vanha kaupunki on täynnä pikkukujia ja portaikkoja, jotka risteilevät rinteeseen toistensa päälle rakennettujen talojen välissä. Hotelleja ja yksityismajoitusta löytyy sieltä täältä idyllisistä pikkutaloista. Ylös kukkulalle nousee myös käsityöläisten kansoittama basaarikatu. Uusi osa on sekoitus vanhaa historiaa, neukkukaruutta ja modernia kaupunkia.
Mutta nyt lähden etsimään bussia sinne Arbanaziin... Huomenna taas eteenpäin, jos laiskottaa edelleen saatan jopa päräyttää suoraan Sofiaan. Siellä olisi tarkoitus viettää viikonloppu paremman puoliskon kanssa.

Uusi majoitus, uusi näkymä

Nyt uudessa majapaikassa kun eilinen oli loppuviikon täynnä. Infon avulias rouva kaivoi parin sadan metrin päästä kotimajoituksen, hosteliksi itse sitä kutsuvat. Kolmen hengen huone kivalla näkymällä, perusmukavuuksin. Hinta ei huimaa 25 levaa!
Sitten brunssihodari lähikadun pikabaarissa, leivän välissä varmaan 300 gramman kieppi maustettua brattarityyppistä makkaraa Venäjän salaatilla (yleisemmin Italian salaatti). Kohti Tsarevetsin linnakukkulaa, jossa lämpö meinaa viedä hengen... miten tuo fillarointi oikein onnistuu näissä oloissa, kun ei tahdo muutamia porrasaskelmia jaksaa ottaa. Pakko viettää siesta kämpillä ennen illallista.
Illallinen eilistä tavernaa vastapäätä Piccolossa, ok muttei pärjää näkymällä eikä ruoalla. Joku salaatti, täällä aina ihan ensiluokkaisia. Mistähän Stadista saisi kypsiä tomaatteja, joissa on myös maku mukana. Suomessahan tomatti muistuttaa tomaattia vain värin ja muodon osalta. Hyvin sattuva Ultra Bran kappale tulee mieleen, Älä osta Suomalaista.

Ai niin ruokaan jäin. Pääruoaksi näytti hyvältä grillattu makkara... pahkeinen mikä makkara tulikin, täysi kieppi tuumaista salamin koostumuksen omaavaa tavaraa... oli tuossa syömistä, tarvitsen varmaan 200 km fillarointia sen rasvamäärän kompensoimiseen. Onneksi juomat auttavat, joku mainio paikallinen punkku ja pari kypsytettyä rakiaa (Burgas Special).

Veliko Tarnovo, Hostel Pashova (43 4'57", 25 38'25")

Tonavan yli Bulgarian aroille

Tuli vähän myöhäinen lähtö ja meni aikaa löytää tuo perhanan Tonavan ylittävä "ystävyyden silta". Ei mitään kylttejä, lopulta kun löysin Bukarestin moottoritien, niin löytyi opasteetkin. Aika hulppean sillan rakentaneet, on korkeutta ja pituutta. Rajalla ei sitten juuri aikaa mennyt kun tajusi ohittaa autojonon jollekin tiemaksukopille.

Sitten tielle, joka on vähintään 9/10 asteikolla "älytylsät tiet". Pelkkää tietä arojen keskellä, onko tämä yllätys? Tien profiili on vihaamani ylämäki-alamäki, siis ei tasamaata välissä vaan pelkkää mäkeä lähes koko matkan. Tämä näkyy päivän numeroissakin, nousumetrejä 1003 eli rankempi nousupäivä kuin Romanian vuorilla. Alas tultiin vain 841 metriä. Ottaisin koska vaan saman tonnin nousun vuoristossa. Ei tarvinne mainita että lämpöäkin löytyy muttei se enää haittaa kuten ensimmäisenä päivänä.

Rankka ja pitkä päivä tarkoittaa myöhäistä tuloa perille, "aivan ihastuttava nousu" kruunasi saapumisen Veliko Tarnovoon. Väsyneenä otin noin ensimmäisen vastaan tulleen hotellin, joka oli iloinen yllätys, vain 40 levalla sai loistohuoneen kaikilla mukavuuksilla. Parvekenäkymä on toisella sijalla listalla "hienoimmat hotelliparvekenäkymät" vain Serbian Dolji Milanovac, vmsno. pikkukaupungin hotellilla oli upeampi (kts. TdE 2008).

Suoraan respan tädin neuvomaan ravintolaan parinkymmenen metrin päässä. Terassilta avautuu pimenevä kaupunki vastarinteessä. Aika upeaa, auringonlasku kultaa katot alapuolella. Shopska ja joku maksapotti maistuu loistavalta Boliarkan (paikallinen lager) ja jonkun punkun kanssa. Ylisöpöt solakat kissat mankuvat makupaloja. Kaikki tämä ja vähän päälle surkealla 25 levalla eli alle 15 eurolla, halpenivatpas hinnat, luulin että Romania oli ihan edullinen maa!

Veliko Tarnovo, Hotel Lucky (206 m)
125/488 km - 17/55 km/h - 7:14 h
1003/3239 m up - 841/2641 m dn - 322 m mx
5/11% up - 5/10% dn
Reitti 1 Reitti 2 Reitti 3 Reitti 4

Kohti Bulgariaa, pois kylmästä ja sateesta

Tuli pakottava tarve päästä eroon kylmästä (15C) ja sateisesta (naapurikaupungissa Rasnovissa vuorilta tuleva vesi vei mennessään talon) Transilvaniasta. Aikataulu ei enää veny Tonavan suistoon ja Mustalle merelle. Mikä ihmeen kirous tässä Mustassa meressä on... jo kaksi vuotta yritetty eikä vieläkään.

Eli reitti uudelleen suunnitteluun ja nyt olen rähjäisessä Romanian ja Bulgarian rajan ainoassa ylimenopaikassa Giurgiussa. No se Tonava pitäisi olla tuossa parin kilometrin päässä eli taas kuitenkin kohdattiin.

Päivä ei muuten sujunut ihan nappiin. Ajattelin aamulla herätä ajoissa, jotta olen Brasovin rautatieasemalla ajoissa ensimmäiseen Bukarestin junaan... ei ole mitään junia. Jostain syystä kellään ei ole mitään tietoa miten Bukarestiin tänään pääsee. Ainoa taululla oleva juna on kansainvälinen Wien-Bukaresti kello 11 joten lippu siihen sitten että olen edes jotenkin mahdollisesti Tonavalla iltaan mennessä. Voi sitä pään pyörittelyä kun esitin fillarin mukaan ottamista... otin kuitenkin, eikä mitään ongelmaa. Hyvin meni täpötäydessä junassa viimeisen vaunun takasillalla, stongan laitoin sivuun, kun siihen ei mene kuin sekunti.

Liekö liittyy viimepäivien rankkasateisiin, mutta juna oli tietty yli tunnin myöhässä. Muuten Bukarestissa kaikki meni varsin hyvin, kamat kasaan ja navigaattorista etsimään valtatietä 6. Ilman navigaattoria (E90) olisin ollut hukassa ilman kaupungin karttaa eihän minun Bukarestiin pitänyt tulla koko reissulla ja nyt jo toista kertaa? Koko ulosmeno pohjoiselta asemalta oli ihan katastrofia uuden moottoritieliittymän rakennuksen takia, mutta löytyhän se oikea pikatie lopulta.

Ällistyneenä törmäsin heti aseman ulkopuolella Suomalaiseen pyöräilijään (sorry, nimi unohtui heti, tämä mun nimimuisti on ihan katastrofaalinen), joka oli lähtemässä kohti Transilvaniaa ja Moldaviaa. Vaihdettiin hetki kokemuksia. Hyvää reissua ja parempia ilmoja!

Päivän päätös siis umpitylsää tietä mahdollisimman nopeasti Giurgiuun. Navakka myötätuuli ja hienoinen alamäki helpotti 90 kilometrin matkaa ja olin majoittumassa ennen yhdeksää. Sikakallis hotelli, ainoa löytämäni majoitus. Kummallista, kaupunkin on kuitenkin aika iso. Sain toki 50 eurolla ilmastoinnin, minibaarin ja mittavan aamiaisen...

Ai niin, tässä yhteydessä kaloihin. Niukasti ehdin hotellin ravintolaan illalliselle ja siellä oli listalla uusi kalabongaus, somn eli silure... en ole ehtinyt googlata mitä se oli mutta iso kala. Annoksessa pyrstöfile ja keskiosasta leike. Hyvin lihamainen, hiukan naudan punervaa, kuitenkin kypsä ja rakenne kuin ehkä porsaalla. Hyvin tumma nahkamainen pinta. Ei paha, mutta ei nouse suosikkeihin, mielenkiintoinen.

Koko matkan paras kala kyllä oli Bukarestin La Mama:n Royal Dorada. Tämä todella isoluinen kala oli vaaleaa ja hyvin maukasta ja mehukasta. Raholan sanaston mukaan voisi olla Pietarinkala, mutta ei tämä kyllä lahnamainen ollut enemmän muodoltaan ahven. Olisiko sitten ollut Pikkupygelli eli merilahna?

Mutta nyt hyvää yötä, kirjoittelen tätä Veliko Tarnovon kaskaiden sirityksestä ja lämmöstä. Puuttuvat palat seuraavat kun ehdin.

Giurgiu, Hotel Sud (41 m)
90/363 km - 19/41 km/h - 4:38 h
117/2236 m up - 176/1800 m dn - 124 m mx
Reitti 1

Sataa, sataa, ropisee...

Sataa kaatamalla. Koko maassa näkyy olevan joku ongelma veden kanssa. Bukarestissa pelastushenkilöt kahlaavat vedesä. Transfăgărăşan tie, Romanian korkeimman kohdan kautta kulkeva, on suljettu... Syntyy päätös viettää täällä vielä päivä. Taidan samalla muokata koko suunnitelman. Täältä Bukarestiin junalla ja sieltä etelään suoraan Bulgariaan ja kuitenkin Veliko Tarnovoon ennen Sofian junaan hyppäämistä ja viikonloppua siellä. Sofiasta sitten Plovdiviin ja siitä pyörällä taas eteenpäin... suunta on vielä arvoitus, mutta sinne Istanbuliin pitää päätyä. Ei taaskaan Mustallemerelle... joku kumman kirous tässä?


Sadepäivän ohjelmaan sopi kierros kaupunginmuseossa, ihan kiva pikkuinen Romanian ja Brasovin historian kertaus. Sitten tänne nettikahvilaan, joka lopulta löytyi. Nyt lähden lounalle...

Vladin markkinoilla

Löydän itseni keskeltä markkinoita, joilla kaupataan kymmenissä kojuissa samoja Kiinassa valmistettuja rojuja... Dracula-hömppää. Kuminaamareista kahvimukeihin ja korkinavaajista ties mihin tunnistamattomiin muovimöykkyihin. Vanhemman herran pikkutiskiltä kuitenkin saan mukaani kotipolttoista Palincăa. Itse asiassa ţuică taitaakin olla yleisnimitys näille paikallisille hedelmäviinoille.

Näin siis Branin pikkukaupungissa, joka elää yhdellä linnalla, jossa muuan Vlad Ţepeş ehkä kerran yöpyi. Muuta yhteyttä Draculaan ei ole. Mutta mitäpä tuosta jos saadaan hyvä show! Linna on oikein synkeä seisoessaan korkealla kukkulalla kaiken keskellä. Historiaa löytyy 800 vuotta, linna oli aktiivikäytössä vielä 1900-luvun alkupuoliskolla kun sitä asutti Romanian kuningatar Marie (Englantilainen).

Jännittävä yksityskohta netistä. Linna tuli myyntiin 40 miljoonalla punnalla 2007. Romanian valtio palautti kommunistien takavarikoimaa omaisuutta alkuperäisille omistajilleen ja yhdysvaltalainen arkkitehti Dominic von Habsburg omistaa nyt linnan. Hän päätti kuitenkin pitää linnan ja perustaa sinne Draculan myyttiä valottavan museon.

Kierros linnassa ja paremman ruokapaikan puutteessa pizzaa, tietenkin listalta leun kalliimpi Dracula Pizza kera parin Ursuksen, 15 ron. Juu oli siinä pizzassa runsaasti tomaattikastiketta ja maukasta romanialaista makkaraa.

Bran on noin 25 kilometrin päässä Braşovista, paras mahdollinen päiväkohde. Päätin ajaa pikkutietä Poiana Braşovin kautta Râşnoviin, joka kartan mukaan nousee jonnekin 1000 metrin tietämille ja sinnehän se nousikin. Koko alkumatka eli 12 kilometriä oli hyvää yli 5% nousua "Braşovin vuorelle" muutama yli 10% kohtakin oli. Kiva nousu, voin suositella, muutaman kilometrin kohdalla saa loistavan näkymän kaupunkiin. Korkeimmalla kohdalla tuli uusi korkeusennätys, 1072 metriä eli metrin aiempaa korkeammalla.

Sitten vajaa kymmenen kilometriä Râşnovin pikkukaupunkiin. Alas tullaan yli 300 metriä, välillä aika haipakkaa mitä nyt serpentiineiltä uskaltaa päästellä... ilman laukkuja tällä kertaa.

Hämmästyttävä tieto löytyi fillarimittarista, maksiminopeus olisi ollut 86 km/h?! En minä tuommoista huomannut enkä tuntenut... Pitäisihän tuon jo jossain tuntua. Täytyy olla mittarivirhe, mutta sitten sama lukema löytyy myös SportsTrackeristä (joka yllättäen tällä kertaa ei seonnut kesken päivän) eli GPS:n mukaan mitattuna. Kyllä 60 km/h meni rikki useaan kertaan, mutta että 86... en voi uskoa. Täytyy vielä kaivaa myöhemmin tracki ulos mukanan olevalta GPS-loggerilta.

Takaisin Branista pikatietä noin 25 kilometriä, loivaa alamäkeä ja pieni myötätuuli kiidättää noin kolmenkympin vauhdilla takaisin majapaikkaan.

Illalliselle La Bucatarul Veselissä, siisti ja moderni ravintola joka yrittää olla trendikäs ja perinteinen... Ei oikein toimi, mutta paikalliset kaalikääryleet polentan kera (joku romanialainen juttu tämäkin, suosittu lisäke tämä mamalinja) maistuvat, melkein parempia kuin kotimaiset. Tuica olisi maksanut 18 ron... miten mahdollista, kallein alkoholi konjakitkin vain kympin tienoilla? Ihan hyvin täällä syö kymmenllä eurolla, sain kahvin, tiramisun ja sen paikallisen brandynkin.

Braşov-Bran-Braşov
66/264 km - 18/86? Km/h - 3:37 h
767 m up - 759 m dn - 1071 m max (5/12% up - 5/10% dn)
Reitti

Kohti Stalinin Kaupunkia

Braşovia siis, mutta 50-luvulla kaupunki tunnettiin nimellä Oraşul Stalin. Jalat ovat vetreinä aamun Peleşin linnavierailusta. Aikamoinen. Tie alkaakin nousta heti alusta lähtien, hiljaista kivaa nousua, jota rytmittää pikkukylä vajaan kymmenen kilometrin välein. Bustenin kohdalla Bucegi-vuoriston toiseksi suurin huippu 2200 metrin komeudessaan kaatuu päälle, upea näkymä. Aavistelen pahaa Predealin kaupungin jälkeen kartassa näkyvästä serpentiinistä, mutta siitäpä alkaakin reilun 20 kilometrin alamäki, joka jatkuu Braşoviin asti. Which was nice.

Serpentiinin ajaminen on yllättävän vaikeaa varsinkin vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Ei oikein uskalla päästellä ja luottaa kumien pitoon kaarteissa. Myös yllättävät kuopat tiessä pitää ottaa huomioon, jalkapallon kokoinen reikä 50 km/h vauhdissa tietää hengenmenoa. Vaikeusastetta lisäsi myös yhden pikkukylän läpi huiskauttaessa peesiin imeytynyt koira, joka mitä ilmeisimmin halusi lähempää tuttavuutta pohkeeseeni. Ei ehtinyt, mutta kyllä hiki kihosi otsalle...

Hyvää aikaa majoittua perillä. Hotel ANAbelle on ihan keskustan tuntumassa ja hinnaltaan ok 100RON.
Kiitos Juha. Braşov on oikein kiva kaupunki ja täällä voisi mennä parikin päivää. Nyt jää itse kaupungin nähtävyydet hiukan ohkaisiksi kun huominen menee Branissa. Paikalla on ollut olemassa asutusta jo 9500 EAA mutta 1100-luvulla germaanit aloittivat varsinaisen kaupungin rakennuksen. Edes kommunistiaika ja Ceauşescu ei pystynyt kaupunkia tuhoamaan.

Illalliselle Casa Romaneascaan hiljaisella nurkalla kaupunkia yliopiston nurkilla. Kerrankin LP:n neuvo on hyvä ja listalla on hyvä valikoima romanailaista perinneruokaa. Aivan loistava "kana-kerma-voi-hapan -keitto" ja maukas "kana-paprika-tomaatti-suolakurkku-muhennos". Myös Ţuică oli uusi tuttavuus, yleensä olen saanut Palinkaa, mutta tämä "kind of palinka but better" oli oikein mainiota luumupontikkaa.

Braşov, Hotel ANAbelle (45 38'41", 25 36'4", 630 m)
49,7/198 km - 19 km/h - 2:23 h
289/1352 m up - 527/865 m down (1071 m max)
4/10 % up
Reitti

Vamos, vuorille...

Olipa mukava päivä. Pikkutietä kohti Sinaiaa, koko päivän ylämäkeä yhteensä noin 60 km. Ja mikä tässä nyt niin mukavaa on? Kiva tie, polveilee jokilaaksoa, kylä kylän jälkeen alkavat vuorenrinteet kohota kummallekin puolelle. Liikennettä ihan nimeksi ja lämpöä sopivasti vajaa 30. Ensimmäinen 40 km lähes huomaamatonta nousua mutta päätyy kuitenkin yli 500 metriin.

Moroenin kylän Magazin Mixt'ssä (romanialainen instituutio, sekatavarakaupan yhteydessä on muutama pöytä, jossa kylän äijät ottavat olutta) nautitun Bergenbierin jälkeen alkoivat tositoimet.

Seuraavan vajaan kymmenen kilometrin aikana rikoin maagisen 1 000 metrin rajapyykin. Metsäinen tie nousi mutka mutkan jälkeen, nousu oli kuitenkin melko maltillista eikä tuottanut suuria ongelmia näin alkumatkastakaan... En kyllä olisi toivonut enään montaa sataa metriä lisää. Keskimäärin koko päivä oli 5% nousua, mittari rekisteröi 15% maksimin, mutta sitä minä en huomannut... 7-9% olivat suurimmat muttei kovin pitkiä matkoja kerralla. Hyvä nousu, jota voisin suositellä muillekin vasta-alkajille.

Huipun jälkeen (siellä on muuten hotelli sekä pensiooni) alkoi ikävän huonokuntoinen yli viiden kilometrin alamäki, jossa laskeuduttiin Sinaiaan noin 800 metriin. En saanut vastatuulessa ja surkeassa asfaltissa edes 50 km/h rikki...

Nyt siis Sinaiassa, joka on hyvin viritetty turistikaupunki, hotellia, pensioonia ja huvilaa on kymmenittäin. Otin ihan fiiliksellä yhden kauniin hotellin, 110 ron/yö maksihuonessa.

Ikävä kyllä saapuminen meni niin myöhään, ettei nähtävyyksille jäänyt aikaa. Olisi ollut kiva käydä kaapelihissillä katsomassa miltä vuoret näyttävät reilussa kahdessa tuhannessa, Bucegi-vuoriston suurimmat huiput ovat 2500+ metrissä. No, huomenaamuna kuitenkin aion käydä katsomassa Karolus I:n rakentaman huikeaksi mainitun Peleşin linnan tuossa ylärinteessä.

Huomenna lyhyt mutta varmaankin vuorinen pyrähdys Braşoviin, jossa olisi tarkoitus viettää pari päivää Vlad Seivästäjän metkuihin tutustuen.

Sinaia, Hotel Tanţi (45 21'33", 25 32'28", 865 m)
65/148 km - 14 km/h - 4:34 h
868/1065 m up
Reitti 1 Reitti 2

Kuumaa kyytiä!

Kamat saapuivat sitten iltapäivällä kuten epäilin ja kello kahdelta olin tien päällä. Reittinä ex-tempore Târgovişteen, jätetään se kauneudestaan kuulu Ploieşti väliin. Nyt olen vain päivän aikataulusta myöhässä... mutta sen saa zen hoitaa...

Karttaa ei ole juuri tästä kohtaa, mutta kävin kirjakaupassa ottamassa valokuvan sopivasta sivusta. Alkumatkalla joku paikallinen kilpapyöräilijän tapainen kävi vauhdissa juttusille ja ehdotti ihan eri reittiä... Pidin kuitenkin pääni, pikkutietä viimeiset 40 km Târgovişteen. Tavallaan oikea päätös, tie oli kaverin pelottelusta huolimatta ihan hyvä romanialaiseen tasoon nähden, myös liikenne oli lähes olematonta.

No miten niin "tavallaan"? Lähes kymmenen kilometrin viivasuoria teitä läpi silmänkantamattomien peltoaukeiden. Navakassa vastatuulessa. Pientä huomaamatonta ylämäkeä koko matka. 35 asteen lämmössä ilman ainoatakaan varjoa. Pittoreskina yksityiskohtana perusromanialaiset pikkukylät, jotka kyllä alkuun ovat ihan söpöjä mutta kun niitä on nähnyt 50, suunnilleen yhtä kiintoisia kuin perussuomalainen kauppala. (no sorry, nyt taas marisen turhista...) Matkaa piristi kummasti viimeisen pikkukaupungin karjanajo, ilmeisesti läheiseltä yhteislaitumelta paimennettiin lehmät kotiin, useita kymmeniä kylän keskuskadulla (lue: maantie 711). Suurimmalla osalla asukkaista oli vain yksi kanttura, mutta joillain jopa puoli tusinaa.

Olen vain vain hiukan ryytynyt tähän päivään. Jo 30 kilometrin kohdalla olin valmista kauraa. Pyörä ei kulkenut itkemälläkään. Tuo polttava lämpö oli hiukan liikaa näin "kylmiltään". Tiedän että totun kyllä lämpöön ja pidän siitä. Lisäksi tuo loiva nousu vastatuulessa teki tehtävänsä... Onneton 150 metriä 80 km aikana. Mitenkähän käy huomenna kun kai pitäisi kiivetä 1000 metriin.

Târgoviştesta löytyi kiva ja halpa pensiooni (80 ron). Nämä Romanialaiset ilmoittavat hinnat usein euroissa ja haluaisivat maksun myös... Lei ei tunnu olevan vakaimpia valuuttoja viimeisen vuoden aikana. Jos muisti oikein palvelee, on kurssi parantunut lähes 20% vuoden aikana... siis euroon, nyt siis eurolla saa neljä leuta.

Majoittumassa vasta kahdeksan aikoihin, eli ei juuri jää aikaa nähtävyyksiin. Pari olutta ja pastaa naamariin naapurin italialaisessa (en kyllä juuri muutakaan löytänyt). Ihan kiva pikkukaupunki, keskustaa hallitsee iso islamilainen temppeli.

Târgovişte, Cazare Pensiuni tms. (44 55'28", 25 27'36", 320 m)
82,6 km - 17 km/h - 4:43 h
195 m up - 350 m max
Reitti

Matka alkaa nykien...

Näinhän tässä taas vaihteeksi kävi, ettei matka alakaan ihan suunnitelmien mukaan. Positiivistä on että olen Romaniassa ja fillari on täydessä iskussa lentomatkan jäljiltä. Negatiivista on, että lojun Henri Coanda Bucuresti International Airportin lähimaastossa, halvassa hotellissa juomassa tummaa Ursusta. Kun voisin juoda tätä samaa 50 km pohjoiseen kuuleman mukaan kaameassa öljynjalostuskaupungissa, Ploiestissa.

Syy tähän on että odottelen fillarilaukkujen saapumista maahan. Syy siihen miksi niitä odottelen on liian nolo kerrottavaksi kaikelle maailmalle, mutta en voi ihan täysin vetäytyä vastuusta. Lisäksi Finnairin aikataulu huomiselle päivälle nosti hien selkäpiihin, ainoastaan yksi iltapäivälento Budapestin kautta, seuraava suora Finskin itse lentämä tulee vasta keskiviikkoaamuna... Joudunko kuitenkin viettämään aikaa Bukarestissa, joka kuuluu ikävien kaupunkieni listalla top kymppiin.


Otamme siss kaiken ilon irti olosuhteista (ja langattomasta verkosta) eli syödään ja juodaan. Juomapuolen jo tiedättekin, Ursusta eri muodoissa (by SABMiller). Ruokalistalla tietenkin kalaa, kuten ne jotka ovat jaksaneet kanssani aiempina vuosina tietävätkin. Tällä kertaa pieni purotaimen, kokinplantun turmelema, kuiva ja ikävä. Ympäristönä neukkutyyppinen hotelliruokasali, joku näistä taitaa edelleen pitää... Hotelli on ihan uusi, hädin tuskin rakennustelineet purettu?!

Palataampa asiaan kun on jotain oikeaa kirjoitettavaa...

Polttelee, polttelee...

Viimeistä työpäivää työstetään pois. Loma polttelee näpeissä. Viikonloppu ja maanantaina lähtee Finnairin lento kohti Bukarestia. Tour de Europe 2009 alkaa!

Pieni takaisku oli kulla Finnairin fillarinkuljetusmaksun nouseminen 60 euroon... tosin virkailija oli hiukan epävarma puhelimessa, toivottavasti todellisuus kentällä on toinen. Kevään mittaan paluulentoa Istanbulista juubaillessani missasin lopulta edullisen suoran Finnairin lennon ja jouduin tyytymään Air Balticin edulliseen, mutta Riikan kautta välilaskevaan lentoon. Tällä halpalennolla fillarin kuljetus maksaa 58 euroa. Paluu siis neljän viikon päästä.

Kevät on mennyt jotenkin kummallisen sään armoilla, joka ei oikein ole minua motivoinut treenaamiseen. Lopputuloksena huono valmistautuminen ja vain noin 600 kilometriä tien päällä. Toivottavasti riittää, sillä jo kolmantena ajopäivänä pitäisi nousta Târgoviştesta Sinaiaan yli 1000 nousumetriä. Sää näyttää epävakaiselta, Transilvanian alueella lämpötila parinkymmenen tienoilla Mustallemerelle siirryttäessä selkenee ja lämpö nousee yli 25.

Varusteet on pääosin jo pakattu. Muutamia hankintoja piti taas tehdä. Hankin lopulta mukaan matkatyynyn, Joutsenen untuvasellaisen, ei tuo telttapussi vaatteilla täytettynä niin mukava kuitenkaan ole. Varaosapuolelle panostin myös tällä kertaa ja nyt on mukana takavaihtajan kiinnityskorvake sekä ketjunkatkaisija. Grammanviilaajan luonto iski ja päädyin Topeakin Super Chain Tooliin. Tämä riisuttuna turhasta höhästä yhdessä Tool Barin kanssa ja työkaluarsenaali painaa mukavan 115 g.







Varsinainen blogi alkaa sitten toivottavasti maanantaina Ploieştin kaupungista.

TdE 2009 - Yksityiskohtaisempi suunnitelma

Ryhdytäänpä taas kirjaamaan ylös hyödyllisiä linkkejä ja tietoja tulevan kesän reitistä.

Romania
Reittikohteita Google Mapissa. Turisti info. Sääennuste. Sää: Brasov, Constanta.
Romanian leu (RON) 1€ = 4,18RON, 1RON = 0,23€. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone/Connex). Suuntanumero: +40.

1. Bukarest-Ploieşti, 50 km
2. Ploieşti-Târgovişte, 52 km
3. Târgovişte-Sinaia, 64 km (1230 m)
4. Sinaia-Braşov, 52 km (810 m)
5. Braşov-Pătârlagele, 102 km
6. Pătârlagele-Buzău, 61 km
7. Buzău-Brăila, 117 km
8. Brăila-Tulcea, 103 km (730 m)
9. Tulcea-Jurilovca, 114 km (680 m)
10. Jurilovca-Constanţa, 98 km
11. Constanţa-Kaliakra, 129 km

Yhteensä: 942 km

Bulgaria
Reittikohteita Google Mapissa. Turisti info. Sääennuste: Varna, Veliko Tarnovo
Bulgarian leva (BGN) 1€ = 1,96BGN, 1BGN = 0,51€. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (Mobitel). Suuntanumero: +359.

11. Kaliakra-Varna (BAPHA), 74 km (580 m)
12. Varna-Shumen (ШУMEH), 110 km (900 m)
13. Shumen-Veliko Tarnovo (BEЛИKO TБPHOBO), 155 km (820 m)
14. Veliko Tarnovo-Stara Zagora (CTAPA ЗAГORA), 114 m
15. Stara Zagora-Edirne, 142 km
- Hotelleja Edirne: Balta (Talatpasa Asfalti 97, +35 894 259 7865), Saban Acikgoz (Cilingirler Cad 9, +35 894 259 7865)

Yhteensä: 1537 km

Turkki
Reittikohteita Google Mapissa. Turisti info. Sääennuste.
Turkin liira (TRY) 1€ = 2,17TRY, 1TRY = 0,47€. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (Telsim). Suuntanumero: +90.

16. Edirne-Kesan, 113 km
17. Kesan-Canakkale, 125 km
18. Canakkale-Baliklicesme, 85 km
19. Baliklicesme-Badirma, 100 km
20. ... -Istanbul

Yhteensä: 1960 km

Pyöräilykausi korkattu... tavallaan

Tuli pakottava tarve ostaa jotain pyöräilyyn liittyvää. Kai se on jotain konpensaatiota tälle loskalle ja synkkyydelle, joka pakottaa fillarin pölyyntymään eteisessä. Juu, en lähde näissä keleissä pyörällä liikenteeseen... vähintää vajaa kymmenen astetta pitää olla lämpöä ja kuivat kadut.

Kolusimpa sitten viimesyksyn puutelistan läpi ja tilausta nettiin menemään. Tilaus meni puoliksi Bike-Discountin ja Wigglen välillä... näin splittaamalla sain yhteissumman kympin pari alemmas ja varmaan viisikymppia Suomen hinnoista pois. Toimitukset olivat jälleen kerran ykkösluokkaa, alle viikossa pöydälläni ja kaikki kunnossa. Mitäs sitten ostin?

Wiggleltä Ergonin GC2 kahvat, jos näillä saisin loppumaan ranneongelmat, jotka ovat viimekauden vaivanneet. Edellisessä fillarissa oli tämmöiset ja ne todella toimivat, mutta nykyiseen en ole tullut hankkineeksi kun muutenkin tuntui geometria korjanneen ranteiden kipeytymisen... mutta ei, kyllä se lopulta pidemmillä matkoilla (monta päivää noin 100 kilometriä) alkaa. Tuo GC2 on uudempi malli Suomessakin myynnissä olevasta kahvasta, sitä vanhaa mallia vaan myydään täällä kalliimpaan hintaan kuin uutta saa muualta.

Lisäksi hiukan "rätei ja lumpui" eli dhb:n Runcton Elite Gel Long Finger Gloves (punaisena tietenkin), olivat halvat, näyttivät kivalta kuvissa ja tulevat alkukeväällä varmaankin tarpeeseen. Tuntuvatkin kädessä hyvältä ja taitavat ajaa asiansa, kämmenselän hengittävä kudos auttaa hikoilun suhteen. Varpaita lämmittämään vielä ostoskoriin DeFeetin Wool-E-Ator ohuet ja hengittävät villasukat. Tuntuvat ainakin jalassa hyvältä, ja ovat riittävän ohuet etteivät ahdista tyköistuvissa kengissäni.

Loputtomalta missiolta tuntuva lokasuojien etsiminen toivottavasti on nyt päässään, kun Bike-Discountilta tuli SKS:n Race Blade XL:t. Urheilulliseen hybridiini kun ei ole vielä aiemmin esteettistä silmääni noudattavia ja toisaalta toimivia lokareita löytynyt... nämä ovat nyt sitten neljännet. Täytyy sanoa, että hyvältä näyttää. Ensiasennus oli nopea ja triviaali, nyt irroittaminen ja uudelleen asennus vie minuutin. Suojat istuvat hyvin, ovat huomaamattomat ja saattavat jopa toimakin.

Aiemmin en ole törmännyt lyhyisiin kengänsuojiin, mutta Bike-Discountin Zwölfenderin ohuesta neopreenistä (3,5 mm) tehdyt vaikuttavat juuri sellaisilta, jotka tulevat käyttöön alkukevään ja kesän viileillä keleillä. Täyspitkän suojat kun ovat tuntuneet jotenkin ahdistavilta. Alkuun ajattelin "varvassuojia" varpaita lämmittämään, mutta nuo ylläolevat saattavat olla monikäyttöisemmät.

Tour d'Europe 2009 - suunnitelma

Yllättäen koko loppusyksyn on jo himottanut päästä takaisin Eurooppaa kiertämään. Muutaman karttakauppakierroksen jälkeen näppeihin jäivät Bulgarian ja Turkin 1:200 000 kartat. Suuri ideahan on ollut tehdä Tour d'Europe... aikaahan tähän kuluu, mutta riittäähän tuota ja lisää tulee koko ajan.

Reissuhan alkoi vuonna 2007 kun sain päähäni lähteä kesälomalla oluelle Prahaan ja sinne myös muutaman kommelluksen jälkeen päästiin. Sinä kesänä alkoi rakkaus pyrämatkailuun ja viime kesänä 2008 matka jatkui, tällä kertaa Münchenin läheltä Freisingista Bukarestiin. Ja nyt siis jatketaan Euroopan ympäriajoa, karttoja tutkittuani reitiksi on kritallisoitunut Bukarest-Istanbul pienellä Bulgarian kierroksella.

Matka alkaa siitä mihin se viime kesänä jäi, eli Bukarestin lentokentältä, josta lähden suoraan pohjoiseen tarkoituksena ylittää Karpaatit Sinaian kohdalta. Tänä vuonna pitäisi mennä se maaginen 1000 m rikki. Hiukan hirvittää vuoristoon meno kolmantena ajopäivänä... mutta otetaan rauhallisesti niin eiköhän se siitä. Muutaman vuoristopäivän ja Brasovin kapungin jälkeen laskeudun Tonavan suistoon, jossa on tarkoitus katsella ainutlaatuista luontoa muutama päivä ja pitää pieni biitsiloma jossain Constantan liepeiden rantahelvetissä.


Romanian lomakohteista matka jatkuu etelään kohti Bulgarian kultarannikkoa ja Varnaa. Tässä vaiheessa olen nähnyt varmaankin ihan tarpeeksi Mustan meren rantaa, joten pieni koukkaus Bulgarian sisämaahan lienee paikallaan. Veliko Tarnovo on kuulemma kaunis kaupunki, jonka historia alkaa 1000-luvun paikkeilta. Ottomaanit hallitsivat kaupunkia melkein 500 vuotta aina 1800-luvun puolelle. Matka jatkuu takaisin rannikon suuntaan ja Burgasin kautta kohti Turkin rajaa.


Turkki on pienehkö musta aukko, eikä karttakaan oikei sano mitään... mutta sain kuitenkin ajatuksen kiertää Marmaran meren ympäri eteläpuolelta kohti Istanbulia. Matkan varrelle osuvat ainakin Gallipolin kuulut sotatantereet ja vielä tunnetummat Troijan rauniot. Matkaan on tässä vaiheessa kulunut jo arviolta yli neljä viikkoa ja liki 2200 kilometriä, joten millään en Istanbuliin ehdi pyöräillen. Ajattelinkin ottaa laivan Bandirmasta ja viettää muutaman päivän päällistelemällä Euroopan ja Aasian porttia ennen kotimatkaa.