Pitkä kuuma kesä ja mä tahdon...

Ennen kahdeksaa tien päälle jotta vältän reissun kuummimman päivän poltteen. Ennuste lupaa 41 astetta varjossa ja minä hullu olen lähdössä noin sadan kilometrin taipaleelle kohti Keşanin kaupunkia keskellä ei mitään. Valitsen alkumatkalle pikkutiet, jos välttäisi tylsän pikatien jota kuitenkin on matkan toinen puolisko.
Mukavaa ajoa, vielä viileää (vain joku nafti 30C). 40 kilometrin kohdalla alkavat mäet, aikamoisia vajaan 100 metrin pystynousuja suoraan kukkulan päälle ilman sen kummempia kiertelyitä. Ottavat koville, lämpö on jo noussut fillarimittarin mukaan neljään kymppiin. Pikkukyliä jää taakse, parı taloa, kahvila ja moskeija.

Puolivälissä puolen tunnin istuskelu kahvilassa pikkupoikien viihteenä, ei taida kauheasti fillaristejä näillä kulmin näyttäytyä. Olo on hyvä, ei kun eteenpäin. Kartan mukaan edessä on pari-kolme isompaa mäkeä, hiukan jännittää, ei nuo edellisetkään mitään leppoisia ole olleet.
Juuri ennen Hamidiyea on oıkea killeri. Ehkä 2-3 kilometrinen sadan pystymetrin ylittäjä. Tekevät juuri uutta päällystettä, tie on sellaista peukalonpään kokoista soraa, joka on sidottu bitumilla. Ei mikään painajainen päällysteeksi, mutta vie energiaa ja ohi kulkevat rekat roiskaisevat kiviä niskaan. Puolen välin kohdalla fillarimittari alkaa näyttää 50 astetta, jalat jaksavat kyllä pyörittää pienimmällä vaihteella, mutta muuten alkaa olo olla aika huono. Jaksan ylös ja onneksi siinä on useampia kahviloita, joihin pelastaudun lepäämään.

Puolentoista tunnin ja kahden vesipullollisen jälkeen olo alkaa tuntua taas normaalilta. Pelkkä jatkuva hikoilu loppui vasta yli puoli tuntia varjossa istumisen jälkeen. Taisi olla auringonpisto tms. lähellä. Ajattelin jo jättää päivän kesken ja etsiä jostain majoituksen tai puskan teltalle. Sitkeys vie ehkä järjestä voiton ja lähden jatkamaan. Yö Keşanissa ja seuraavan päivän lyhyt pyrähdys meren rantaan antavat voimia.

Matkaa on noin 35 kilometriä ja kartan mukaan kaksi vastaavaa nousua. Seuraavat 15 km ja se vastaava nousu vaativat tunnin vilvoittelun tällä kertaa Maltepen kylän ukkojen vııhteenä. Nousun jälkeisessä laaksossa puhaltaa tiukka tuuli, onneksi sivusta, joka tuntuu siltä kun sata kuumaa hiustenkuivaajaa olisi suunnattu päin. Enpä ole tämmöistä kokenut ennen. Kylä on todella pieni, ehkä kymmenen taloa ja yksi kahvila. Sinne sisään ja kylmä vesipullo työn alle. Seurallisia herroja, yksi kerrallaan taitavat koko kylän miehet käydä katsomassa ilmestystä (naisiahan ei tietenkään näy, saakohan näihin edes naiset tulla?). Juttua riittää vaikkei yhteistä kieltä löydykää. En saa lopulta edes maksaa juomisiani; litraa vettä ja paria soodaa. Ovat muuten joku aika sitten kieltäneet tupakoinnin Turkin kahviloissa, baareissa ja vastaavissa, sakko 67 liiraa... mihin tämä maailma on menossa?

Sitten suoraan viimeiseen nousuun. Aurinko on onneksi jo alhaalla ja lämmin tuuli on jollei nyt virkistävä niin miellyttävä kuitenkin. Nousu menee ja sitä seuraava alamäki Keşaniin ovatkin päivän palkinto. Kymmenen kilometriä mukavaa laskettelua auringon laskussa ja kaupungin keskustasta hotelli puiston reunasta.
Kauhea läävä mutten jaksa nyt välıttää; reissun halvin majoitus kymmenellä eurolla siistihkö huone, oma suihku ja wc, telkkari sekä parveke puistoon. Naapuriin loistavalle ciorballe ja sitten lähikioskin kautta huoneeseen lepäämään. Huomenna pikainen spurtti Gallipoliin meren rannalle.

Keşsan, Park Otel
108/818 km - 15/48 km/h - 6:52 h
833/4905 m up - 726/4310 m dn - 282 m mx (5/13% up - 4/9% dn)
Reitti