Tour d'Europe 2008: München-Bucarest

Kylläpä hiukan ehtikin kulua aikaa, ennekuin sain motivoitua itsensä lopettamaan tämän kesäisen blogin. Näin alkuun tuosta alta löytyy matkan yhteenveto toteutuneine trackeineen (linkit noissa etapeissa) sekä ajetut matkat, ajat ja nousumetrit.

• Matkan blogi
• Valokuva-albumi (n. 250 kuvaa)
  

16.6.2008 Freising-Kelheim	90/127 km	5:12 h	446 m up
17.6.2008 Kelheim-Regensburg	42/169 km	2:18 h	50 m up
18.6.2008 Regensburg-Cham	84/254 km	4:45 h	352 m up

Saksa oli hienoa seutua pyöräilijälle. Hyvin merkattuja ja laadukkaita reittejä, mitä nyt muutama sadistin karttaan piirtämä maastopyörälle ajateltu polunpätkä. Kirjakaupat ovat väärällään polkupyöräkarttoja, ainoa vaikeus on päättää minkä ostaisi. Kartoissa on vaihtelevasti merkattuna reitit, mutta tosiaankaan aina ei ole ajateltu pyörämatkailijoita joille hyvälaatuinen ja inspiroiva maantie on usein se paras vaihtoehto. Palveluita löytyy joka kylästä, ravintolaa, pensioonia, hotellia, pyörähuoltoa...

19.6.2008 Cham-Domažlice	44/299 km	2:28 h	36 m up
20.6.2008 Domažlice-Plžen	68/367 km	4:48 h	491 m up
21.6.2008 Plžen-Písek	91/457 km	4:48 h	697 m up
22.6.2008 Písek-České Budějovice	68/525 km	4:04 h	552 m up
23.6.2008 České Budějovice-Český Krumlov	31/563 km	2:37 h	424 m up
25.6.2008 Brno-Senica	131/696 km	6:47 h	405 m up
26.6.2008 Senica-Bratislava	101/798 km	5:39 h	375 m up

Tsekki on pyöräilijöiden maa. Fillari kulkee hyvin junassa, joissa on aina omat osastot tai erillinen tavaravaunu pyörille. Tiet ovat hyvää tasoa, pientareet saattavat pikkuteillä olla kapeita, mutta eipä ole liikennettäkään. Maasto on luoteis-/eteläosassa mäkistä, eivät ne mäet kauhean isoja ole, mutta yli 100 nousumetrin kumpareita saattaa päivälle osua useitakin. Merkittyjä pyöräreittejä on paljon, ikävä kyllä ei sattunut silmiin varsinaista fillarikarttaa. Täälläkin reitit ovat usein maastopyörille tarkoitettuja... kuten voi Pisekin kokemuksitani alta lukea. Ravintoloita ja pensiooneja tai hotelleja löytyy varsin helposti.

Slovakiassa tilanne muuttuu, tuon lyhyen parin päivän perusteella. Tiet ovat huonompia, mutta ihan ajettavia, ei ongelmia siinä. Pyöräreittejä ei jäänyt mieleen. Pikkukaupungit saattavat olla hyvinkin ankeita, mutta kyllä sieltä ravintola ja hotelli tuntui löytyvän. Halpoja pesiooneja en lähtisi etsiimään kuin suuremmista kaupungeista.

28.6.2009 Bratislava-Györ	88/882 km	4:19 h	35 m up
29.6.2008 Györ-Balaton	124/1010 km	7:03 h	885 m up
30.6.2008 Balaton-Pécs	91/1101 km	? h	? m up

Unkari on täynnä todella pieniä kyliä, joissa ei juuri kauppaa enempää palveluita löydy. Pikkukaupungeissa kyllä löytyy kaikkea tarpeellista, myös edullisia pensiooneja. Ruoka on hyvää, tosin kalaa ei ole niin paljoa saatavilla kuin Tsekissä ja Slovakiassa. Kesän reitti kulki kahdenkin "vuoriston" yli, eipä noita nyt vuoriksi voi sanoa, mutta muutama kunnon ylämäki matkalle osui. Noin kymmenen kilometrin ja 400 metrin nousu vei hiukan voimia näin aloittelevalta mäkimieheltä... saas nähdä kun samalla matkalla noustaan se kilometri. Mitä etelämpään tullaan, sitä puuduttavammiksi maisemat muuttuvat vain auringonkukkaa ja maissia, onneksi joku viiniä kasvava rinne välillä piristää. Unkarissa on myös laaja kansallinen pyöräreitistö, jonka kartan voi tilata netistä.

2.7.2008 Pécs-Osijek	90/1190 km	4:46 h	197 m up
3.7.2008 Osijek-Novi Sad	131/1233 km	7:16 h	297 m up
4.7.2008 Novi Sad-Belgrad	107/1429 km	5:49 h	465 m up
6.7.2008 Belgrad-Veliko Gradište	123/1551 km	6:33 h	135 m up
7.7.2008 Veliko Gradište-Donji Milanovac	83/1634 km	4:58 h	349 m up
8.7.2008 Donji Milanovac-Drobeta Turnu Severin	70/1704 km	3:45 h	370 m up

Kroatiian siirryttäessä tiestö huononi jonkinverran, päätiet ovat hyvässä kunnossa, mutta sivuteillä voi joutua aikamoiselle kynnöspellolle. Kylät ovat todella pieniä, muutamia kymmeniä taloja tien varressa. Yleensä kyllä löytyy kauppa ja jopa joku pikkubaari. Ihmiset ovat positiivisesti kiinnostuneita pyöräilijästä. Tonavan pyöräilyreitin viitoitus ei ole kovin kummoinen (samaa tasoa tai hiukan parempi kuin Suomen pyöräreittien viitoitus), muuten en mitään pyöräreittejä huomannut. Maisemat tällä lyhyellä reitillä ovat tutun tylsää maissi/auringonkukkapeltoa. Tonava, sillon kuin se ylipäätään näkyi oli jossain kaukana pellon takana.

Serbiassa tiestö sitten kurjistui kunnolla. Pääosa Tonavan pyöräreittiä kulkee alkumatkasta isoja moottorietietasoisia monikaistaisia teitä, joskus piennar on, joskus ei. Sivuteitä kannattaa välttää, ovat usein karmeassa kunnossa. Äläkä luota Tonavan pyöräilykartan merkintään hyväkuntoinen päällystämätön tie. Loppumatka, kun päästään Tonavan rantatielle Romanian rajalla on upeinta tietä mitä olen koskaan nähnyt. Maisemat mykistäviä, tie ajettavaa ja liikenne vähäistä. Tonavan pyöräreitin opastus on uskomattoman upea, moisia kylttejä en muista nähneeni missään (ks. tarkemmin aiemmin blogista). Pikkukaupungeista löytyy yleensä jokin majapaikka, myös satunnaisia pensiooneja ja leirintäalueita, mutta yleensä hotelleja. Kauppaa ja ravintolaakin tulee vastaan riittävän usein. Tonavan rantatiellä kannattaa myös varautua kohtuullisiin nousuihin, 100-200 metrisiä oli muutamia. Lisäksi pitää muistaa ottaa lamppu mukaan, matkalla on yli 10 tunnelia, joista kaikki yli 200 metriset ovat hengenvaarallisia pimeällä pyörällä ajettaessa.

9.7.2008 Drobeta Turnu Severin-Craiova	118/1822 km	5:30 h	428 m up
10.7.2008 Craiova-Bucharest	61/1883 km	3:03 h	135 m up
13.7.2008 Bucharest-Bucharest Otopeni	75/1958 km	3:51 h	? m up

Romanian näkeminen jäi vähäiseksi ajan loputtua kesken. Sen vähän pohjalta välttäisin Etelä-Romaniaa, todella tylsää maaseutua. Pienemmät kaupungit ja kylät ovat rähjäisiä ja niistä puuttuvat kaikki palvelut, kauppa yleensä toki löytyy. Isommista kaupungeista, Drobetan ja Craiovan kokoisista löytyy jo mukavia hotelleja tai pensiooneja. Ihmiset ovat ystävällisiä ja varautuneen kiinnostuneita kummasta kulkijasta. Etelässä ei tunnu olevan juuri mustalaisongelmiakaan tai en niihin vain törmännyt. Päätiet ovat ajettavia, joskin varsin vilkkaita, mutta en törmännyt suurempiin ongelmiin liikenteen kuin asenteidenkaan suhteen. Bukarest on sitten oma lukunsa, mutta kyllä sielläkin liikenteen seassa selviää kun vaan sen paikkansa ottaa ja pitää selässä olevat silmät auki. Pyöräreittejä tai ainakaan mitään opasteita en huomannut.

Jokatapauksessa sen mielenkiintoisen ja kauniin Romanian pitäisikin olla toisella puolella Karpaatteja sekä Tonavan suistossa, jonne matka jatkuu kesällä 2009.

Matka paattyi Bukarestiin

Niinhän siinä kävi kuten ehkäilin. Seutu oli tylsää peltoa, eikä kylissä ollut mitään nähtävää. Mitta tuli täyteen Caracalissa, josta sain ostettua junalipun Bucarestiin (14,50 leu). Pyoriä kai otetaan vain rähjäisiin paikallisjuniin ja uusiin IC-juniin, joissa on pyörille omat paikatkin. Minun junani oli paikallisjuna menneiltä vuosikymmeniltä ja innostunut konnari sijoitti pyöräni turvaan yhteen junan vessoista, laittoi vielä oven takalukkoon.



Majotuin pohjoisen aseman viereen halpaan hotelliin, tästä on helppo lähteä kohti lentoasemaa. Bukarestissa on toimiva metroverkko, joten kulkeminen ei ole ongelma. Nyt taisi loytya matkan voittaja sarjassa hämmentävät kaupungit. Rumuus on ainakin Belgradin luokkaa... ehkä hiukan toisenlaatuista. Liikenne on taysin kaoottista, mutta ollaankin oikeassa suurkaupungissa. Eipä tassa vaiheessa voi paljoa muuta sanoa. Sitten on tietysti nuo megalomaaniset paraatiaukiot ja rakennukset.



Nyt vain vetelehdin kaupungilla ja kerään itseäni kokoon sunnuntain paluulennolle. Sunnuntain vietolle kehkeytyi ajatus ajaa Snagoviin, noin 40 km päässä olevaan lomakohteeseen. Snagovissa on luostari, johon sanotaan Vlad Seivästäjan eli Kreivi Draculan esikuvan olevan haudattuna.

En varmaankaan enään täälta matkan päältä kirjoittele, mutta seuraavien viikkojen aikana täydennän puuttuvia paloja kirjoituksista seka lisään kuvituksen. Palatkaa siis vielä seuramaan kirjoittelua.

Craiova-Caracal-Bukarest (Coco's Cerna Hotel, 116 m, 44.4450, 26.0749)
60,7/1883 km - 19 km/h - 3:03/(7:40) h
135 m up - 134 m dn - 213 m max

Bukarest-Snagov-Bukarest Otopeni
75/1958 km - 19 km/h - 3:51/? h

Öljykenttien halki käy pyörämatkailijan tie

Kuten numeroista näkyy, oli pyörämatkailijan ihannepäivä. Loppumatkan navakka myötätuuli ja hiukan laskeva maanmuoto ansaittiin aamun liki kymmenkilometrisellä ja yli kaksisataa metriä nousevalla mäellä. Jotenkinhan Tonavalle piti hyvästit jättää. Usein yli kolmenkympin nopeuksia oli mukava rullailla niihin muutamiin kyliin, joita päätien varteen siunaantui. Hyvää tietä, joskin ruuhkaista, mutta eipä sillä väliä jos piennarta riittää. Parit välikaljat ja perillä ollaan.



Craiova on iso kaupunki, muttei paljon kauniimpi kuin eilinen Drobeta. Nuhjaantuneita rakennuksia ruutukaavassa. Täällä on sentään jonkinmoinen keskusta kahviloineen ja arvorakennuksineen. Drobetasta en löytänyt; taloja vain ja pari puistoa. Pansio löytyi keskustasta, ei kallis, siisti, muttei luksusta (115 leu). Hotelleja olisi taaskin ollut monia. Ennen Craiovaa oli öljykenttä... onko täällä todella öljyä maakentillä? Hiukan myöhemmin olikin sitten todella ankea ja räjähtäneen näköinen teollisuustaajama. Valtavia menneen ajan tuotantolaitoksia.

Reissu alkaa olla lopuillaan. Täytyy sanoa, että aika hyvä niin, suurin fillaroinnin tarve on tyydytetty ja pieni matkaväsymys alkaa painaa. Matka on siis tehnyt tehtävänsä. Ainakin huomenna vielä ajan. Ennen Bucarestia ei näytä olevan juuri yöpymismahdollisuuksia. Kaksi pikkukaupunkia, mutta jos ovat vastaavia kuin tämänpäiväiset, turha toivoa majoitusta, puskamajoitus ei nyt innosta. Ajan silti ainakin iltapäivään, jollei mitään ilmaannu, otan junan Bucarestiin. Tämä päätie nimittäin noudattelee Bucarestin rataa. Joka tapauksessa haluan käyttä muutaman päivän "rauhoittumiseen" ennen sunnuntain paluulentoa. Ei siis toivomaani vuoristoa, mutta ensivuonna sitten.

Drobeta Turnu Severin-Craiova (Pansion Lino, 137 m, 44.3199, 23.8029)
118,3/1822 km - 22 km/h - 5:30/6:25 h
428 m up - 355 m dn - 323 m max

Minne ne kalat katosivat eli "so long and thank you for all the fish"

Ruoasta ei olekaan pitkään aikaan tullut kirjoitettua. Ei ole ollut syytä. Slovakiasta en saanut yhtään todella hyvää ateriaa, eikö vain sattunut kohdalle? Unkarissa ruoka oli hyvä, mutta en oikein löytänyt kunnollista paikallista; toki gulassia, siis keittoa tuli saatua. Pörköltti ja Töltötit jäivät jostain syystä väliin, eivä näkyneet listoilla. Kroatiasta eli siis Osijekista en löytänyt ravintolaa laisinkaan. Kroaattien ruokailutavat jäivät askarruttamaan. Caffe-Bareja on joka nurkassa, mutta ei niistä ruokaa saa, jäätelöä nämä syövät. Jonkun italaialaisen sitten löysin josta sain illallista. Ehkä ensivuonna rannikolta. Serbiassa tilanne parani, ruokaravintoloitakin löytyym. Ainakaan Belgradin keskustasta en kuitenkaan perinneruokaa saanut. Aivan loistavan pihvin kera kreikkalaisen salaatin kylläkin, kreikkalaistyyppisessä cafe-barissa. Tilanne korjautui Donji Milanovacissa, jossa ystävällisen tarjoilijan avustuksella (paikassa ei ollut kuin kyrillinen ruokalista) nautin aivan mainion kalakeiton ja kevyesti leivitetyn kalan pinaattiperunoilla (joku iso ja vaalealihainen, merkki ei selvinnyt).

Kirkkolaulua Tonavan rantakallioilla

Jylhiltä Tonavan rantakallioilta 277 metrin korkeudesta on hyvä katsella etäisyyteen kirkkolaulun soidessa. Lähteenä lienee joen toisella puolella oleva ortodoksikirkko. Kumman hyvin äänin kaikuu tänne ylhäisyyteen. Kirkon vieressa on kallioon hakattu jättimäinen reliefi, kuka lie, ukko isojumala? Tällä nähtavyydellä on nimikin,
olen nimittäin nähnyt kalliokuvan aiemminkin. Pitää etsiä jostakin. [Muok: 40 metrinen Decebalus, daakialaisten kuningashan se siinä. Vastusti Roomalaisten miehitystä aikanaan. Veistos valmistui vuonna 2004.]


On siis taas edetty; rantareitti jatkuu hyväkuntoisena ja ajettavana, mitä nyt tuo edellä mainittu nähtävyys hiukan puuskututti, mutta syystä. Rajalla osoittautuivat hotelleista saadut virallisen näköiset laput arvonsa. Haluavat ne takaisin. Onneksi säästin muutaman - riittivät ja yrmeä tullimies avasi puomin. Joen toisella puolen iloluontoinen romanialaistullimies taas vain toivotti hyvää matkaa ja kyseli mitä velo painaa.

Ensimmäinen 15 kilometriä Romaniaa oli ankeaa pikatietä rekkojen vanavedessä. Drobeta Turnu-Severin kuitenkin palkitsee kodikkaalla pensiunilla; ilmastointi, tv, minibaari ja langaton verkko. Pensiunin ravintolasta sain maukasta perinneruokaa. Mahalaukkukeitto (Ciorba de burta) oli maittavaa; jännittävä rakenne, en oikein keksi vertauskohtaa. Pääruoaksi purotaimenta paikalliseen tapaan. Huomaan, että mahalaukkua tuli edellisen kerran nautittua Plženissä, Romanialainen on parempaa.

Donji Milanovac-Drobeta Turnu Severin (Casa Argo, 76 m, 44.6242, 22.6626)
69,6/1704 km - 18 km/h - 3:45/5:00 h
370 m up - 411 m dn - 277 m max

Tonava tyrmistyttää

Etappi alkaa upeimmilla maisemilla mitä toistaiseksi on vastaan tullut. Tonava kulkee kulkuaan Serbian ja Romanian välissä joskus yli 500 metrin kukkuloiden välissä; jyhkeitä kallioita, tunneleita, pään päälle kaartuvia kielekkeitä. Matka kulkee upeaa rantatietä, hyvää päällystettä. Ainoastaan vallan navakka vastatuuli hidastaa menoa, mutta eipä voi valittaa, taitaa olla matkan ensimmäinen täysi vastatuulipäivä.



Matkalle kertyy myös 2-3 yli 200 metristä tunnelia (ja kymmenen lyhyempää). Täytyy sanoa, että valaisematon tunneli on pelottavin asia mihin olen tienpäälla törmannyt. Keskikohdalla ei näe mitaan ilman valoja, täytyy vain yrittää ajaa mahdollisimman keskellä kaistaa ja toivoa ettei törmaa reunakiveykseen eikä tule paljoa autoja. Ei minulla tietenkään valoa ole mukana, kun en yöajoon varautunut, pakkarista sentään löytyy takavalo.

Päädyn Donji Milanovaciin, yhteen Serbian puolen lomakohteista. Matkan kallein hotelli (4400 din) tarjoaa kuitenkin unohtumattoman parvekenäkymän suoraan tonavalle ja vastapäisille Romanian kukkuloille. Maksan tästä mielelläni hiukan ekstraa (varsinkin kun en muita majoituspaikkoja löydä).



[Muok: Hotellin nimi (Lepenski Vir) muuten viittaa matkan varrella olleeseen esihistorialliseen kohteeseen. Tonavan rannalta löytyi 1967-72 kylän jäännökset, joiden vanhin osa on vuodelta 7000 eaa. Asutuksen huippuaika sijoittuu vuosiin 5300-4800 eaa. Kyseessä on merkittävin mesoliittisen kauden löydös Euroopassa ja se todistaa "hetken" jolloin keräilijäkansa asettui aloilleen kalastamaan ja metsästämään. Paikalla on ihan kiinnostava museo. Taas sitä eteen ajelehti näin kiinnostavia ja merkittaviä kohtia Eurooppaa!]

Veliko Gradište-Donji Milanovac (Hotel Lepenski Vir, 130 m, 44.4637, 22.1482)
82,5/1634 km - 16 km/h - 4:58/6 h
349 m up - 284 m dn - 233 m max

Ryminällä tonavan rantaan

Belgradista poistuminen oli yllättävän helppoa, tosin matka jatkuu taaskin vilkasta pikatietä. Sitten pikkutielle ja... ehkä arvaattekin, maissia ja auringonkukkia. No on tämä ehkä parempi kuin pikatien reuna. Päätän kokeilla päällystämätöntä tietä, kartan mukaan hyvälaatuista, huonolaatuiselle on oma merkintänsä. Olisi mielenkiintoista tietää mitä se huonolaatuinen tarkoittaa, ajan seuraavat viisi kilometriä pehmeässä hiekassa jota piristävät tuumaiset kivet. Rytyyttää. Onneksi tie hiukan paranee kun päästään Tonavan tulvavallin päälle, tätä edelleenkin hiekkatietä yli kymmenen kilometriä. En kehota tänne Itä-Eurooppaan ottamaan alle 30 millisiä renkaita, maastopyörä olisi ajoittain todella tervetullut.



Onneksi maisemat palkitsevat. Hieno näkymä suoraan Tonavalle ja sen vehreään ruovikkoon joka kuhisee lintuja. Matkan piristys seuraa kun reitti vaatii siirtymään joen toiselle puolelle. Pyörä ja muutama auto lastataan pikkuiseen "lossiin" ja parilla eurolla pääsen parikymmene kilometrin päähän Veliko Gradištesta, jossa pitäisi odottaa jos jonkinmoista majoitusta.



Tänään ei reitinvalita oikein tunnu onnistuvat, rannasta valitsen Tonavan rantaa noudattelevan maisemareitin ison kukkulan ylittävät tien sijaan. Tarkemmin katsoen karttaan on merkattu rantatie "alternative route" merkinnällä, mutta yhtenäisellä päällystettyä tietä tarkoittavalla viivalla. Parin kilometrin päässä joudun taluttamaan pyörää kilometrin verran ohuessa dyynihiekassa, noh vaihtelua timoteitä kasvavaan kiviseen kärrypolkuun. Se näistä vaihtoehtoisista reiteistä. Lopulta kuitenkin peirillä, valitsen majoitukseksi kämppärin; läävä, mutta edullinen ja palvelut lähellä. Koko pikkukaupunki tuntuu olevan vilkas lomakeskus, uimarantaa, baaria, diskoa yms.

Belgrad-Pancevo-Kovin-Stara Palanka-Veliko Gradište (Kemp, 81 m, 44.7603, 21.4755)
122,6/1551 km - 18 km/h - 6:33/9 h
135 m up - 159 m dn - 132 m max

Top-5 Alltime Worst Roads

Päivä alkaa tuskaisesti kunnon ylämäellä, mutta se pommi oli 10-15 kilometriä huonointa tietä koskaan! Top-5 Alltime Worst Roads;

1. Sremski Karlovci-Indija (Serbia)
2. Kwindzyn-Grudziadz (Puola)
3. Jūrmala-Jelgava (Latvia)
4. Kaliningrad
5. varattu tulevaan käyttöön.

Seuraan siis edelleen Tonavan reittiä Novi Sadista ulos, jälleen vilkasta, kapeaa ja huonokuntoista pääväylää pitkin (tässä se pyöräreitti kartan mukaan menee). Karttaan on merkattu erittäin vaativa mäki... odotan pahinta. Kartasta näkyy, että mäen pitäisi olla noin 5-6 kilometriä pitkä ja kun vastaan tulee 10% varoitusmerkki, huokaisen. Ilokseni mäki kutenkin on vain 4-5% ihan ajettavaa tasoa, vilkas liikenne vain häiritsee.



Mäen huippua ennen tien laatu muuttuu katastrofiksi. Tiessä on 1-5 metrin välein 4-5 sentin rakoja, jotka ovat myös pystysuunnassa useita senttejä kohollaan. Rynkytys pyöräilijälle on todella rankkaa. Kauhukseni tämä jatkuu seuraavat yli kymmenen kilometriä alamäkeen. Aivan loistava alamäki olisikin, jossa rullaisi helposti 40-50 km/h. Kauhean rynkytyksen ja 20-30 senttisten reikien väistelyn takia ei voi kuin jarrutella paria kymppiä, sekin tuntuu liian kovalta vauhdilta lisäksi joskus pitää lähes pysäyttää pahimpien reikien ylittämikseksi. Mutta selvittiinhän siitä, palkitsen itseni oluella Indijassa... hmm, minun kyllä piti tulla tuota tietä pitkin Beskaan? Olen ylämäestä väsyneenä missannut jonkin pikkutien, joka olisi ilmeisesti kartan reitin mukaan tullut parempaa tietä. Matkassa mitaten virhe ei ole paha, menetän ehkä viisi kilometriä matkassa; mutta se alamäki, pelkäsin jo fillarin kestävyyden puolesta.


Tyyppi ei vielä tiedä olevansa väärässä kaupungissa...

Loppupäivä kuitenkin palkitsee ja tukeva myötätuuli lennättää hyvää haipakkaa Belgradiin. Sisääntulokin noudattelee viimeiset viisi kilometriä mukavaa Tonavanrannan pientaloaluetta ja puistoja. Sitten viimeinen kilometri kaottiseen Belgradin liikenteeseen, pakko siirtyä taluttamaan jalkakäytävälle kun ei ajamaankaan mahdu. Lonely Planetin hotelli löytyy helposti ja asialliseen hintaa (tosin kaikki LP:n 2007 hinnat ovat noin 10 euroa kovempia kuin oppaassa). Hotelli on aivan kaupungin keskellä, jos täältä nyt keskustaa voi osoittaa, Belgrad on valtava. Päätän jäädä kaupunkiin kahdeksi yöksi, kaipaan välipäivää ja täytyyhän täällä jotain nähtävääkin olla.


Paikallisen eläintensuojelukeskuksen myyntipiste kävelykadulla.

Novi Sad-Sremski Karlovci-Indija-Belgrad (Hotel Kasina, 120 m, 44.8133, 20.4614)
107,3/1429 km - 18 km/h - 5:49/7:45 h
465 m up - 406 m dn - 273 m max

Belgradin huumaan...

Tämä blogin pito on hiukan heikkoa täällä Serbiassa kun tuo datahinta on hirvittävä ja nettikahviloita harvassa. Olisi paljonkin kirjoittetavaa, esimerkiksi mielenkiintoisen ristiriitaisesta Belgradista. Top-5 Ugliest Towns in the World nominee... Sekä kuitenkin ihan mahtavan vilkas ja elävä.



Aikatauluakin on taas rukattu, enkä tosiaan tiedä minne ennätän, mutta senhän näkee ihan kohta. Huomenna kohti parin päivän Tonavanrantaa ja pikkukyliä, en tiedä löytyykö Internettiä, onko kenttää. Kirjoittelen jos kirjoittelen.

Nyt nälättää ja oluttaa... kaupungille, Belgradin lauantai-iltaan!

Auringonkukka- ja maissipeltoja, sotatantereita

EuroVelo-organisaation käsitys viihtyisästä Tonavan pyöräreitistä ei oikein avaudu minulle Osijek-Novi Sad välillä. Kahdella sanalla, en suosittele. Puolet etapista (130 km) kulkee toki ihan ajettavia pikkuteitä auringonkukka- ja maissipeltojen välissä, ajoittain maisemaa piristää viiniviljelmät. Mutta melkein koko päivä tätä samaa alkaa olla ainakin minulle riittävästi. Tonava näkyi päivän aikana kaksi kertaa, etäältä.

Pahin kritiikki tulee Kroatian Vukovar-Ilok välistä, varsin raju peruspyöräilijälle. Mitään merkintöjä jyrkistä mäistä ei oltu karttaan merkitty (virallinen Donau Radweg-kartta) vaikka semmoinen merkintä on kyllä muualla ollut käytössä. No, välillä oli noin kymmenen kylää, joihin laskeuduttiin liikennemerkin mukaan 8% mäkeä, arvaatte mitä seuraa sen kylän keskustan jälkeen... Eivät ne mäet pitkiä olleet, noin 20-30 metrin korkeuseroista kuitenkin oli kyse. Määrä kuitenkin uuvutti kuumana päivänä tehokkaasti.



Viimeinen 30-40 kilometriä vietettiin huonokuntoisella, kapealla ja vilkkaasti liikennöidyllä päätiellä Serbian rajalta Novi Sadiin. Maisema ei paljoa muuttunut, hiukan nuhjuisempaa ja epäsiistimpää.

Se ruikuttamisesta. Pitkä päivä päättyi siis Novi Sadiin, Hotelli Vojvodinaan (kiitos LP), loiston hetkensä nähneeseen 1850-luvun luomukseen keskusaukiolla. Kaupunki on Vojvodinan maakunnan pääkaupunki. Laaja yli 200 000 asukkaan suurkaupunki, historiallinen keskusta on kompakti ja kunis olematta kuitenkaan "karkki". Pitkä kävelykatualue on täynnä kahviloita, baareja, ihmisiä ja vilinää. Nämä balkanilaiset ovat hulluja baareissa istumiseen.



Ai niin, sananen siitä aiemmin mainitusta maantasalle jyrätystä Vukovarista. Jälleenrakennus on ollut raivokasta. Sodan jäljet kyllä näkyvät kaikkialla, toinen toistaan seuraa sananmukaisesti "pommin jäljiltä" olevia rakennuksia. Uutta on kuitenkin rakennettu niin paljon ettei mitään kauheaa sotatanteretta osaa hahmottaa. Kaupungilla on pieni ja tiheä vanha keskusta, ei mikään hirmuviihtyisä mutta ansaitsi oluen terassilla. Sodan monumentti, puhki ammuttu vanha vesitorni ulosmenotien laidalla kyllä pysäyttää näkymän jylhyydessään.

Keskellä Kroatian itsenäisyyssodan näyttämöä

Huomaan, että lähihistorian yksityiskohdat ovat hiukan hataria, mutta Wikipediasta löytyy Balkanin tilanteen pääkohdat. Eräät Kroatian itsenäisyyssodan verisimmistä taisteluista käytiin juuri näillä kaduilla. Huomenna ajan läpi Vukovarin, joka kolmen kuukauden serbi-piirityksen jälkeen puhdistettiin etnisesti täysin tuhoutuneena. Vukovarin tappion jälkeen alettiin pommittaa ja tulittaa Osijekia koko loppusodan ajan vuoteen 1995, muttei koskaan valloitettu. Kun luodinreiät talojen seinissä tiedostaa, niitä on todellakin kaikkialla. Suuri osa taloista on hyvin kunnostettu, mutta on paljon korjaamattomia.

Viihtyisällä terassilla oluen ääressä alkaa ajatus taas liitää. Ei ole kuin 13-17 vuotta siitä kun nämä alueet olivat keskellä eurooppalaista, erittäin brutaalia sotaa. Suurin osa näistä kaksi-kolmekymppisistä elämästään nauttivista ja iloisista ihmisistä ovat nähneet sen sodan kauhut läheltä, omakohtaisesti. Ehkä tosin äidin helmoista käsin. Ei ole kyse mistään isoisän tarinoista, koloista Pitkänsillan kaiteessa tai Snellmannin patsaan jalustassa. Hiukan toistakymmentä vuotta sitten näiden samojen nuorten isät ovat yrittäneet puolustaa juuri itsenäistynyttä maataan sodassa, jossa kohteena olivat siviilit eikä Haagin sopimusta juuri muisteltu. Samat isät syyllistyivät vastaaviin raakuuksiin sodan loppuvaiheessa. Syyllisiä on vaikea osoittaa.

Itse kuuntelin vuonna 1991 Rollareita Prahan stadionilla, kun täällä alkoi kuumeta...

Pitkän päivän ilta Novi Sadissa

Pitkä ja rankka päivä Serbiaan, nyt siis Vojvodinan pääkaupungissa Novi Sadissa. Iso kaupunki, kompakti ja kaunis keskusta, ihmisiä, kahviloita ja baareja määrättömästi.



Mutta tässä tämankertaiset kuulumiset, lisää kun ehdin nettikahvilaan, Serbian datayhteys maksaa yli kympin mega, joten en ihan pienistä näin mobiilitse kirjoittele muutamaan päivään.

Jostain syystä kännykkäni ei kelpaa Serbian puheverkolle, joten siinä syy jos minua ei saa puhelimen päähän. Tämä 3g-data kai kyllä toimii.

Osijek-Vukovar-Ilok-Novi Sad (Hotel Vojvodina, 115 m, 45.2549, 19.8446)
131,2/1322 km - 18 km/h - 7:16/10:10 h
297 m up - 278 m dn - 145 m max


Balkanin baarien kaupunkiin

Tavanomaisen helteinen päivä meni ajellessa Pécsin ruuhkaista ulosmenotietä Villanyin viinialueen läpi Harkanyn kylpyläkaupunkiin. Rajalta pitkästä aikaa leima passiin ja kohti Osijekia. Tavattoman tylsä tie vie läpi virkeiden ja vauraan näköisten kylien. Kroaatit ymmärtävät baarien päälle, pienimmässäkin useita ja niissä asiakkaita. Unkarin maaseutu oli aivan kuollut tähän verrattuna. Vastaan tulee ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä.

Ensimmäisen ystävän sain Valpovossa kun joku kylän ukko ehdottomasti halusi tarjota oluen Suomalaiselle sankaripyöräilijälle. Kroatia on niitä harvoja maita, joissa maan nimi on aivan erilainen omalla kielellä kuin kaikkialla muualla. Hrvatska, yhtä lähellä Kroatiaa kuin Suomi Finlandiaa.

Osijekistä taas pensiooni avuliaan infon rouvan avulla (250 kunaa) ja kaupungille. Hieno ja monipuolinen kaupunki, Kroatian neljänneksi suurin, Lahden kokoluokkaa, mutta aikapaljon upeampi. Keskusta on uutta suunnittelua, mutta ei ihan kauheasti jugo-ajan kauheuksia. Paljon hienoa 1800-luvun rakennuskantaa sekä hiukea 1920-luvun art noveau kadunpätkä, toistakymmentä taloa. Hallitseva elementti on kaupunkia pohjoiseen rajaava Drava-joki, joka on otettu hienosti virkistyskäyttöön. Joen penkoilla pyöräilee ja rullaluistelee satamäärin väkeä. Alle kolmekymppisiä kaupungissa on muutenkin silmiinpistävän paljon, vielä enemmän tosin on kahviloita ja baareja; en äkkipäätä muista toista yhtä baaririkasta kaupunkia. Voi kun Helsingistäkin saataisiin joskus näin elävä.



Balkanin levottomuuksia ei voi olla mainitsematta kun ollaan niiden ytimessä, mutta tästa lisää tuotapikaa.

Pecs-Harkany-Valpove-Osijek (Pension Makalu, 90 m, 45.5620, 18.6718)
89,5/1190 km - 18 km/h - 4:46/6:20 h
197 m up - 248 m dn - 245 m max

Etusivu, eiku matkasuunnitelma uusiksi!

Jäin tosiaan sitten Pécsiin. Ihan upea kaupunki, taisin jo mainitakin. Laskeutuu alas Mecsekin kukkuloilta kohti Kroatiaa. Paikka on ollut asuttu ties kuinka kauan ja yllättäen Unesco on täältäkin löytänyt jotain maailmanperintöön liitettävää (eikä tässä vielä kaikki, Pirjo). Kaupungin itsessään jo huiman katedraalin laitamilta on kaivettu esiin Rooman valtakunnan aikaiset Sopianae'n esikristilliset hautapaikat ja kappelit. Rauniot on hienosti laitettu esille maanalaiseen tunneliverkostoon. Kummasti täälläpäin nuo vuosiluvut ovat yli 1000-vuotta pienempiä, kuin on pohjoisemmassa tottunut, kun on esillä joku merkittävä nähtävyys. Nämä hautapaikat ovat 300-400 lukujen vaihteesta, eikä kysessä ole mikään maakuoppa. Tulkaa katsomaan, kaupungissa on muutakin nähtävää pariksi päiväksi (Euroopan kulttuuripääkaupunki 2010).



Ottomaanien aika näkyy katukuvassa kaikkialla. Itään ja Islamiin viittaviia rakennuksia on useita, kaupungin keskusaukiolla on moskeija, tosin nykyään kristillisessä käytässä. Kaupunki oli 1500-luvun puolivälistä yli sata vuotta Ottomaanikaupunki.



Entäs nykyään. Mielenkiintoinen sekoitus eri aikakausien historiaa ja rakennuksia. Suuri osaa keskustasta erittäin hyvässa kunnossa. Viriilit ravintola- ja baarikadut halkovat keskustaa, seassa kauppakatuja. Joillain aukioilla tulee hyvin välimerellinen tunnelma, paljon vaaleaa marmoria, suihkulähteitä ja muuta vastaavaa.

Ai, niin melkein tältä matkaesitteeltä unohdin tuon otsikon

Jo muutaman päivän olen tiennyt että matkasuunnitelma ei tule pitämään. Liian tiukasti tehty, en viimevuoden pohjalta osannut ajatella neljän viikon aikajaksoa. Näyttää siltä, että jos aikoo olla neljä viikkoa matkalla pitää suunnitella reissu niin, että määränpäähän pääsee kolmessa viikossa. Se 5-7 päivää pitää varata lepopäiviin ja odottamattomuuksiin. Itse söin suuren osan välipäivistä jo alkumatkasta, pinnarikon ja Krumlovin spontaanin välipäivän takia. Nyt vielä tämä Pécs kaupan päälle niin ollaan umpikujassa. Joko täytyy tehdä jotain radikaalia tai jättää Karpaatit pois laskuista; sitä en haluaisi tehdä.

Tällä hetkellä luulen, että saisin homman haltuun noudattamalla tulevaa Kroatia-Serbia-Romania -reittiä Tonavan osalta. Romanian Turnu Severinistä on ehkä mahdollista päästä junalla jonnekin Râmnicu Vâlcea-Cartea de Argeş'n tienoille. Jos näin on säästän ne tarvittavat pari päivää Karpaattien ylitykseen ja Brashoviin. Jään kiinnostuksella odottamaan.

Tylsää, tylsää pusztaa...

Ei oikein kulkenut pyörä. Pitäisiköhän näitä reippaasti yli sadat kilometrin päiviä vuorotella helpompien kanssa, tuntuu aina toinen pitkä päiva olevan tervaa. Päivä alkoi hyvissä ajoin, ensimmäistä kertaa reilusti ennen yhdeksää tiellä, vaikka ällistyttävän varhain herään joka aamu. Tätä se reipas elämäntapa teettää.

Olisi eilen pitänyt ajaa vielä 10 kilometriä, toinen yhtä hyvän näköinen leirintäalue olisi ollut Balatonfüredin jälkeen, sitä vain ei ollut merkattu Unkarin leirintäaluenkarttaan. Tihanyn lautalle tulikin siis 20 kilometrin verryttely heti aamuun. Tihanyn niemi näyttää upealta seudulta, kuten olen saanut lukeakin. Jos olisi vain ollut eilen perillä aiemmin olisi ehtinyt tehdä kunnon saitsarin niemellä. Lautalla yli (10 minuuttia, 600 forinttia) ja pusztalle. Hiton tylsää koko päivä, peltoa ja kukkulaa. Ja tuota kukkulaa riittää, ei ihan sunnuntaikruisailua, päivä taas nousi yli 700 metriä.



Matkalla ei oikein ollut mitään nähtävää, joten ensimmäinen kunnon tauko tuli vasta 85 kilometrin kohdalla Kaposvárissa... tämäkin piti olla Dombovár, mutta kun ajoin harhaan. Ei hätää ajattelin, koska molemmat kaupungin ovat yhtä kaukana Pécsistä, eripuolelle isompaa kukkulaa vain. Tarkemmin laskien Kaposvár onkin 70 kilometrin päässä, kun edessä piti oleman 50 kilometrin loppuetappi. Oluen ja salaatin aikana kehkeytyi suunitelma; junalla Pécsiin ja ei kun toimeenpanoon. 1868 forinttia köyhempänä odottelen junaa Dombovárin kautta päämäärään. Ratkaisua auttoi noin 10 kilometriä ennen Kaposváaria alkanut ukkoskuuroilu ja henkinen este 160 kilometrin päiväetappiin... olisihan siitä ehkä selvitty, mutta olisi myös ollut niin myöhä ettei koko kaupunkiin tulossa olisi ollut paljoa mieltä.

Näin siis taas hiukan fuskattiin, mutta nyt olen Pécsissä, majoittuneena edulliseen hotelliin (kiitos Lonely Planetin, jotain iloa tästäkin 750 grammasta). Kaupunki on upea (olenko jo sanonut näin jossain vauheessa matkaa?) ja illallisen aikana heräsi ajatus jatkaa hotellivarausta toisella päivällä... mutta tästä hetken kuluttua lisää.

Balatonfüred-Tihany-Kaposvár-Dombovár-Pécs (Hotel Főnix, 183 m, 46.0777, 18.2284)
90,6/1101 km - 17 km/h -

Yöuinnilla Balatonissa

Pitkä ajopäivä päättyi Balatonfüredin liepelle leirintäalueelle. Majoittuminen hiukan halpeni, vaikka Hifi-kämppärillä ollaankin; 1800 forinttia. Kaikki palvelut ovensuussa; portinpielessä puolen tusinaa ravintolaa ja kauppaa, lävistyksiäkin tietysti saa. Ruokalistat saksaksi ja tanskaksi?!

Olipa pitkä päivä, pienen Balaton-saitsarin kanssa 125 kilometriä. Menikin ensimmäinen tonni rikki ja juhlistan sitä illalla ottamalla toisenkin oluen. Tähän asti ei ole oikein noita kilometrejä kertynyt, syynä varmaan valtaisa nähtävyys- ja kulttuurikaupunkisuma. Kartalta helpon näköinen päivä olikin toistaiseksi vaativin. Puolessa välissä matkaa tuli vastaan mäki, noh sitä sitten riittikin peltojen ja kukkuloiden välissä 400 metriä ylöspäin, vajaa 10 kilometrin matkalla. Huijaus, en saanut alamäkeä! Noustiin vain ylängölle, joka jatkuikin Balatonille asti. Yhdessä upean Unescon maailmanperintökohteen, Pannonhalman luostarin (yli 100 metrisellä kukkulalla) kanssa nousuennätys on nyt 890 m.

Ylängöltä Balatonille laskeutuminen on hieno tapa tulla Euroopan suurimmalle järvelle (Skandinavian ulkopuolella sanoo Lonely Planet).



[Muok: Baarista tullessa piti ehdottomasti päästä yöuinnille, mikä upea tähtitaivas avautuu Balatonin päälle. Näin upeaa linnunrataa en muista nähneeni kuin satunnaisesti jossain talvisessa Suomen korvessa...]

Győr-Zirc-Veszprém-Balatonfüred (Balaton Europa Camping, 115 m, 46.9757, 17.9589)
124,1/1010 km - 17 km/h - 7:03/9+ h
885 m up - 868 m dn - 474 m max

Sukulaiskielen maassa

Eipä Győrissä ollutkaan kunnon kämppäriä järkevällä etäisyydellä, joten info sai taas löytää edullisen majoituksen. Vallan näyttäva pension ulkoisesti, muttei kovin kallis (alle 9 000 forinttia). Niin ja siis olut maksaa sen 250, paitsi tämä Guinness, jota juuri särvin John Bull Pubissa, maksaa 900. Piti saada jotain vaaleasta lagerista eroavaa. On täällä belgialaisolutravintolakin, mutta minulla on epäilykseni. [Muok: Ihan hyvä itse asiassa.]

Kaunis "pieni" kaupunki, alkaa tulla jo ähky näistä karkkikeskustoista. Rakennettu kolmen joen risteykseen, mitä se pormestari sanoikaan; Mosoni-Tonava, Rába ja Rábca. Kävelykatua ja kauppaa riittää. Näin lauantain alkuillasta hiukan hiljaista, mutta kyllä tämä tuntuu piristyvän.



Ylihelppo etappi Tonavan rantaa ja sitten tuon Mosoni-Tonavan ja Tonavan välistä vehreää aluetta pikkukylien läpi Unkarin puolella. Ihan tasaista, upeat pyörätiet etenkin Slovakian puolella ja kyllä ne lopulta Unkaristakin löytyivät. Kuten vauhdista näkyy, fillari kulki. Jostain syystä alkaa taas vasen ranne kiukutella. Luulin uuden pyörän paremman geometrian jo vaivan parantaneen, mutta kahden viikon jatkuva altistus on näköjään liikaa. Pitänee taas hankkia Ergonin kahvat, niillä tuo kipeytyminen viimeksi lähti.

Mitä muuten tulee Unkarin ja Suomen kielisukulaisuuteen, oli aika jännä kuulostella pikkukylän terassilla vanhojen äijien hölinää. Saundi on ihan itäsuomalainen, ei siitä mitään ymmärrä, mutta samalta kuulostavia sanoja ja fiilistä kyllä on. Aikoinaan poikasena useana kesänä Budapestissä en tämmöista vastaavuutta huomannut. Vastaavaa kun kuulee puhetta oven takaa, eikä ihan saa selvää, voisi luulla puhuttavan Suomea.

Bratislava-Győr (Révész Hotel, 115 m, 47.6969, 17.6296)
88,4/882 km - 20 km/h - 4:19/5:35 h
35 m up - 50 m dn - 148 m max

Transistori 60-vuotta!

Devinin linna kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Ei ihme; linnan jäänteet sijaitsevat strategisella paikalla Tonavan ja Morava-joen risteyksessä. Täältä on lähimaastoa hallittu kymmenien kilometrien säteellä jo 900 luvulta eaa. Loistoonsa linna pääsi pari tuhatta vuotta myöhemmin. Toimipa Devin Roomalaisten sillanpääasemanakin tällä maailmankolkalla. Miettikääpä aikaskaalaa, Nokiankin menestyksen tae, nykyisen teknologian perusta, transistori täytti 60-vuotta. Mitä on tekoäly 3 000 vuoden päästä, kun sen ennustetaan ylittävän ihmisaivojen monimutkaisuuden alle 30 vuodessa? Noh.. asiaan.



Linnasta on jäljellä jyhkeät rauniot, joita on entistetty pieteetillä. Tuho on kohdannut monta kertaa, mutta perusteellisimman teki Napoleon ja maailmansodat. Millaisia ajatuksia aiheuttaa 5 000-luvun tekoälyille nähdä Eniacin jäänteet ja ferromagneettinen muisti... oh, taas ajatus harhailee. Kannattaa siis matkustaa 20 minuuttia lähiöbussilla tämän takia. Linnan juurella on ihan tasokkaan näköinen hotellikin.

Täyttyi tämä kaupunkikin, perjantai-iltana vanha keskusta ihan tukkeessa, hyvä että terassilta paikka löytyy. Sisällä olisi tilaa, mutta 26 astetta ei innosta. Mutta missä viipyy tämän illan ukkossade?

Ajatusten harhailu jatkuu hektisessä Bratislavan yössä. Miltä näyttää maailma 3 000 vuoden päästä? Ihmissuvun ainoat jäänteet ovat tekoälyjen hämärimmissä muistimedioiden sopukoissa. Eliölaji, joka tuhoaa tuhansia muita eliölajeja (mukaan lukien omiaan) sukupolvensa aikana, ehkä ansaitsee tämän. Mitä on saatu aikaan tuhon lisäksi? Maailmanlaajuinen ekokatastrofi, joka onneksi poistaa maapallolta myös aiheuttajansa. Läjä kivirauniota, jotka eivät kestä vuoteen 10 000. Mahdollisesti uusi älykäs, tietoinen elämänmuoto... Ne, jotka uskovat jumaliin, voivat nostaa itsensä jalustalle. Ihmiskunta onkin luoja ja jumaluus, siinä kai lupa tälle toiminnalle. Toivottavasti nämä syntyneet tekoälyt ovat niin fiksuja, että antavat pitkät moiselle tulkinnalle.

"Tyhmyytta vastaan itse Jumalatkin taistelevat turhaan.", Isac Asimov.

Taas kohdataan, Tonava!

Bratislava kuuluu itäisen Euroopan hienoihin pääkaupunkeihin. Jokea ei ole otettu yhtä hyvin haltuun kuin Budapestissä ja linna jää hiukan etäiseksi, päinvastoin kuin Prahassa. Muuten vanha kaupunki on nätti ja tarjoaa jokaiselle jotakin, baarejakin. Luulin, että majoituksen löytäminen olisi näiden naapurikaupungin potkupallokilpailujen takia ollut ongelma, mutta edullinen hotelli löytyi vanhan kaupungin ytimestä ensiyrittämällä. Jäin kahdeksi päiväksi; tuntuu siltä. Huomenna ehkä Devinin linnaa katsomaan.



Taisi eilinen rehkiminen vielä tuntua, sillä koko päivänä ei oikein saanut otetta ajamiseen. Pienen mäenkin olivat saaneet matkalle, Vähä-Tatra tuli ylitettyä surkean 330 metrin korkeudessa, sata metriä korkeammalla kuin muu maasto kuitenkin. Trnava oli ihan kelpo kaupunki, laaja vanha kävelykeskusta niukilla neukkujäämillä. Selicasta ei ole paljoa sanottavaa. Bratislavan sisäänajo ilman tarkkaa kaupunkikarttaa oli painajaista. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sinnitellä suurimmalla sisäänajotiellä, Suomessa tämä olisi ollut moottoritie... taisi jossain pyöräilykieltokin vilahtaa, mutta minkäs voit. Kaikki opasteet ovat tien varressa eikää pikkukatuja ole näköpiirissä. Keskustassa olen aivan lopussa kaikesta keskittymisestä.



Oluesta ei ole taas aikaan muistanut puhua. Ei ole paljoa puhuttavaa. Näissä vanhoissa olutkulttuurimaissa, joissa olutta saa kun sitä tilaa, ei merkeillä hienostella. Tarjolla olevan laadun näkee markiisista tai valomainoksesta. Tsekissä se on Urquell, Gambrinus, Budvar ja harvemmin Kozel, Brnossa tietenkin Starobrno tai -pramen. Mihinkään muuhun merkkiin en Tsekissä törmännyt, sorry Krumlovin Eggenberg unohtui. Kaikki Budvaria lukuunottamatta monikansallisten hyperpanimoyhtiöiden omistusta.

Slovakian puolelle tultaessa nousi heti esiin hyvä ja rapea lager, Corgon, jonkin Heinekenin omistaman paikallisen panimon tuote. Tätä mainostetaan jopa palloilulähetysten väliajalla. Ykkösmerkit ovat kuitenkin Topvar ja Zlatý Bažant (joku mega tuon Topvarinkin omistaa?), sekä Kozel ja Urquell. Jossain saa nykyään Topvarin tekemää Šarišta on voittanut historiansa aikana mitaleitakin. Bratislavan kaikki markiisit ja olutvarjot on ostanut Coca-Cola, ei yhtään olutmerkkiä näkyvissä.

Senica-Trnave-Selica-Bratislava (Hotel Old City, 155 m, 48.1438,
17.1070)
101,1/798 km - 17 km/h - 5:39/8:05
375 m up - 418 m dn - 329 m max

Uusi helteinen maapiste Slovakiasta

Restaurace Pod Radnicín terassilla, Mikulovin keskusaukiolla on 34 astetta varjossa. Hieno päivä, pyörä kulkee, maaston vaihdos piristää; ollaan alangolla. Letkeän lempeät kumpareen melkein rullaa ylös. Ainoa hidaste oli parin sentin rautalangan seivästämä takakumi, onneksi on varakumi matkassa joten aikaa ei tuhraannu liikaa. Ei ole Vittorian pistosuojaus täydellinen, mutta lanka menikin läpi hiukan sivusta, siinä suojaus ei voi olla niin paksu. On vaikeaa löytää huoltoasema, jonka kompressori saa aikaan viisi baria painetta, vasta viides tärppäsi. Siihen asti ajeltiin gummi löysänä, pikkuisella pumpullani kyllä olisi saanut paineen aikaiseksi, mutta pumputtaminen alkaa nopeasti tympiä kuumalla tien pientareella. Hyvä etten ottanut Gatorskinejä, niihin olisi pitänyt saada kahdeksan baria.



Tämän päivän suunnitelma ei ollut kovin selvä, muttä päätin ajaa niin pitkälle kuin jaksan ja majoittua puskaan jollei muuta tule vastaan. Hyvä ajofiilis vain parani viilenevän illan mittaan ja saavutin lopulta Slovakian Senican illansuussa. Ruma teollisuuskaupunki, mutta halpa pensiooni karussa betonikolossissa löytyi (koko apartement 480 SLK). Yllättäen päivän 130 km ei tuntunut mitenkään pahalta, keskipäivän uupumusta lukuunottamatta. Nestehuolto jäi liian vähiin vaikka vettä menikin varmaan neljä litraa plus oluet päivän aikana. Hyvä tietää, että voi tarttua tämmöisiin etappeihin hyvissä olosuhteissa.

[Muok: Enpä muistanut alunperin mainita tätä matkalla ollutta maailmaperintökohdetta. Lednice-Valtice on Euroopan suurin keinotekoinen ympäristökohde, joka koostuu yli 200 neliökilometristä entisten Lichtensteinin hallitsijoiden 1700-luvulta lähtien rakentamaa kokonaisuutta. Lednicen ja Valticen välisen seitsemän kilometrin lehmuskujan ympäristössä on linnoja, lampia ja erilaisia muistomerkkejä.]

Brno-Mikulov-Valtice-Lednice-Břeclav-Senica (Penzion Roos, 200 m,
48.6815, 17.3656)
130,8/696 km - 19 km/h - 6:47/10:10 h
405 m up - 353 m dn - 270 m max

Madonreikä avaruus-aika -jatkumossa

Alkoi kypsyttää ajatus Český Krumlovista pois polkemisesta. Syynä ensimmäisen kuuden kilometrin matkalla olevat kolme liki satametristä mäkea, jyrkin 12%. Tiedän, tulin namä toiseen suuntaa, ihan yhtä paskamaisia niinkin päin. Kypsyi siis idea ja jaunttasin itseni avaruus-aikajatkumossa kaksi päivää eteenpäin. Olen siis Brnossa. Juu, ei tänne pitänyt tulla alkuunkaan, mutta kun se madonreikä nimeltä juna ei oikein muualle mennyt. Huonosti tännekin, lakko tai muu, mutta jossain kypsällä junaseisakkeella vietti useampi kymmenen matkustajaa noin kaksi tuntia toista Brnon junaa odotellessa.

Tulipa testattua juna-pyörä -yhdistelmä Tsekissä. Loistavasti toimii. Liki kaikki junat ottavat fillarit mukaan. Pienemmissä on laajennettu eteinen, jonne menee pari veloa. Český Krumlovista Budějoviceen menneessä "kiskobussissa" oli toisesta vaunusta puolet varattu polkupyörille, tosin matka vaihtui bussiin hiukan ennen Budějoviceä, mutta silloinkin oli fillareille varattu oma pakettiauto. Lisähinta yksi euro. Pikajunassa ei mennyt mitään, mutta en kyllä lippua kysellytkään. Erillisessä matkatavaravaunussa matkusti arviolta 30 muutakin pyörää.

Ainakin täällä Etelä-Tsekissä polkupyörä on todella hyvin huomioonotettu kulkuväline. Pyöriä saa vuokrata melkein mistä vaan, monissa pensiooneissa ja hosteleissa on mittava valikoima vuokrapelejä. Kypärää käytetään paljon; muistelen tosin, että Tsekissä olisi jonkin tasoinen kypäräpakko, olisiko ollut vain lapsille tms... Liikenne on kaikkialla vilkasta, mutta autoilijat ottavat fillaristin huomioon, enkä ole kokenut vilkkaitakaan väyliä uhkaaviksi. Tosin isot alamäet olemattomilla pientareilla hiukan hirvittävät... Mutta 60+ lasiin, ei ne autotkaan paljon lujempaa uskalla. Suomessa kuolee todennäköisemmin auton yliajamana, eihän siitä edes rangaista.

Český Krumlov-České Budějovice-Veselí nad Lužnicí-Brno (Hotel Omega,
210 m, 49.1880, 16.5988)

Zen ja polkupyörämatkailun taito

Miten pääsee siihen kaikesta arkisesta irtautuneeseen ja tasapainoiseen pyörämatkailun mielentilaan; kutsun sitä pyörämatkailun zeniksi? Siihen ei pääse koskaan ryhmässä, silloin tuttu kieli, tutut ihmiset ja näiden luoma turvallinen ympäristö ei irroita arjen ajattelukaavoista. Kaksin matkatessa irtautuminen voisi ehkä olla mahdollista, jos halu irtautumiseen, aivokemiat ja arvostukset ovat oikeat.

Siirtymää hidastaa urbaani kaupunkimainen ympäristö; sivistys. Tällä matkalla siirtymään on mennyt viikko, uskon syynä olevan juuri historiallisten kaupunkien sarja, jotka olen reitille valinnut. Olisi pitänyt poiketa reitiltä ja antaa zenille mahdollisuus. On vaikea päästä eroon kaupunkilaisen ajatustavasta; aikatauluista, kellosta ja kalenterista keskellä hyvin toimivia Eurooppalaisia kaupunkeja. Eroon huolesta huomisesta. Edellinen pohdinta saattaa tosin kuvata enemmän minua ja ajattelutapojani kuin mitään sen syvällisempää. Sehän tässä tosin on tarkoituskin, merkki oikeasta pyörämatkailumielentilasta on tämänkaltainen asiaton ajattelu, jota eivät päivittäiset rutiinit ja murheet hautaa alleen.

Hyvä esimerkki vielä kehittymättömästa pyörämatkailun zenistä oli huolestumiseni puolan katkeamisesta Chamissa, huolestuin heti aikataulun takia. Mitä merkitystä on puolella päivällä kuukauden pituisella matkalla!



Tai sitten kaiken tämän euforian syynä on vain Český Krumlov. Tulkaa käymää; en usko että tälle matkalleni osuu toista paikkaa, joka kuuluu listalle "nähtävä ennen kuin kuolen". Jäin sitten tänne yöksi, ei pitänyt.

 

Česke Budejovice-Český Krumlov (Hostel 99, 480 m, 48.8147, 14.3166)
31,4/563 km - 11 km/h - 2:37/3:00 h
424 m up - 323 m dn - 539 m max

Budweiserin kotikaupungissa

Sen saa mitä tilaa, lämpöä alkaa olla ihan omiksi tarpeiksi. Koko päivän kirkkaalta taivaalta fotoneita. Lämpöä ainakin 30 astetta, fillarin mittarissa parhaimmillaan tien päällä 43... tosin auringossa, mutta sielläpä se kuljettajakin. Ajattelin alkuun kokeilla Písekin matkaulukartoissa mainittua reittiä, jopas olikin reitti... ihan yleveto maastopyörälle, mutta kuorma päällä retkifillarilla "hiukan" vaativa. Suosittelen fillarilomakohteeksi Písekiä, on paljon valmiita reittejä ja kukkulaa kaupungin liepeillä on riittämiin.



Mäkiä tuntuu edelleen riittävän ja olen kaikesta lämmöstä ja mäistä hiukan poikki päästyäni muutaman välikaljan kautta Ceske Budejoviceen. Penziooni taas alle ja pohtimaan josko ehtisi käydä junalla Cesky Krumlovissa... ei oikein aikautaulut mätsänneet, joten huomenna sitten polkien.

Pieni päivälepo ja kaupungille ruokaa etsimään kunhan hiukan viilenee. Hulppea kaupunki muuten. Euroopan suurin keskusaukio väittävät ja porvaristaloja riittää suuressa keskiaikaisessa keskustassa.

Písek-Týn nad Vltavou-Hluboká nad Vltavou-Ceske Budejovice (Penzion Jack Bar, 385 m, 48.9760, 14.4720)
67,5/525 km - 16 km/h - 4:04/6:15 h
552 m up - 525 m dn - 515 m max

Mäen nyppylä, kivisilta ja kuiva kala

Hyvä päivä ajaa, lämpöä yli 25, nyt tarkenee. Ajelen Usava-joen rantatietä kohti Písekiä kun hukkaan joen. Ei hätää manuaalinen gps kalkyloi oitis uuden ja lyhemmän reitin. Seuraavan kymmenen kilometrin matkalla salakavala ketkumäki nostaa minut 680 metriin Chynin kylän kohdalla. Eikä missään edes näy mäkeä - pellonlaitaa ja hiukan metsikköä... Kyllähän mäen nyt pitäisi näkyä, eika vain tuntua reisissä (itse asiassa se kyllä tuntuu jossain takapuolen alueen isoissa lihaksissa vaikkette likaisia ykstyiskohtia haluaisikaan kuulla). Tässä muuten nousin korkeammalle kuin viimevuoden Tatran ylityksessä. Sama meno jatkuu loppupäivän ja saldona 700 nousumetriä... ja jossain hiton peltomaisemassa. Pieni lohtu on viimeiset kahdeksan kilometriä Písekiin, pelkästään alamäkeä. Ison tien leveällä pientareella uskaltaa rullata, mittari rekisteröi 64 km/h.

Pohdin juhannuksen viettoa leirintäaluella Písekin takana, mutta upea 1300-luvun kaupunki vei pidemmän korren. Tämän vuoden spontaani teema alkaa olla kivisillat. Regensburgissa oli Saksan vanhin, täällä Tsekin, siis vanhempi kuin Prahan Kaarlen silta. 2000-luvun alun tulva vei sillasta kaiken irtaimen kaiteita myöden, vesi nousi kaksi metriä siltaa korkeammalle. Vaikka hieno kaupunki onkin, älkää tulko (Tsekkiin, Keski-Eurooppaan?) kesäkuussa, palvelut ovat talviterässä. Ihan kivoja ravintoloita, mutta kiinni jne.



Ja sitten kaloihin; ikävä kyllä äskeinen kuiva kuha ei ansaitsisi tulla mainituksi. Perus-hostinecin listalla oli kuitenkin ainakin puoli tusinaa kalalajia, miksei Suomessa? Ja siellä jo joku viimevuoden blogia seurannut hihittelee; "jätkä vetää taas himona kalaa, miten kävikään Liettuassa!". Hah itsellenne, olen nyt varautunut!

Hyvää Jussia! Huomenna seuraavaan kuuluun olutkaupunkiin, amerikansaksaksi Budweiseriin, mutta paikallisella murteella Budejoviceen.

Plžen-Chyni-Blatná-Písek (Penzion Atlantic, 380 m, 49.3091, 14.1572)
90,7/457 km - 18 km/h - 4:48/5:45
697 mup - 649 m dn - 682 m max

Ja kuka olikaan herra J. Groll?

Päivä alkaa upealla auringonpaisteella, mutta puolenpäivän aikaan alkaa pilvistyä, pelkään jo sadetta. Että tekee eetvarttia aloittaa päivä kylmillä jaloilla sadan nousumetrin mäellä. Näìtä tulee kyllä päivän mittaan lisää. Kaikki reitin kylät tuntuvat olevan laaksossa, sata alas, sata ylös. En valita, joko menopeli tai kunto on tänä vuonna kohdallaan koska mäet ovat oikeastaan piristäviä (kunhan puuskutukselta selviää). Näyttipä tulleen henkilökohtainen nopeusennätys, ajotietokone raportoi päivän maksimiksi 60 km/h.

Horšovský Týn on kaunis pikkukaupunki, mutta läpikulkuliikenteen pilaama. Matka eteni yli 40 kilometriä Dobřany'n koska en keksinyt mitään syytä pysähtyä aiemmin. Kaupungin keskusaukion panimoravintola, Modrá Hvězda panee ainakin kuutta olutta, pyöräilijän juoma, desitka, on mainiota 10 platoista pilsiä. Olutta särpiessäni terassin eteen parkkeeraa kolme US Army jeeppiä täydessa taisteluvarustuksessa, konekiväärit mukaanlukien. Oluelle ja syömään laskeutuva tsekkimiehistö on pukeutunut pieteetillä asepukuihin. Jokin harrastajakerho?

Pikkupyrähdys Plženiin, taas pesiooni infosta ja majoittumaan. Nyt enemmänkin hotelli respoineen päivineen, mutta vain vajaaseen 30 € hintaan. Ehdin juuri päivän viimeiselle Panimon kiertokäynille, ei kauhean ihmeellinen, kalliskin, mutta kyllä se suodattamaton olut on aivan upeaa. (Jos mieleen tulee kysymys, "ai mikä panimo", katsoo Googlesta.)



Kaupunki on Tsekin neljänneksi suurin, joten menoa riittää. Kaupungin vanhin pubi, U Salzmannů on turistirysä, tyhjä sellainen, huonolla palvelulla, mutta mahalaukkukeitto ja kokonaisena paistettu purotaimen olivat oivallisia. Kala maksoi melkein viisi euroa ja keitto puolitoista... Miksi ihmiset elävät Suomen kaltaisissa paikoissan?



Domažlice-Horšovský Týn-Staňkov-Merklin-Dnešice-Dobřany-Plžen
(Pension Akacia, 315 m, 49.7413, 13.3792)
67,9/367 km - 17 km/h - 3:48/6:00
491 m up - 594 m dn - 542 m max


Herrojen kanssa pellon laitaa...

Aamu alkaa upeasti, aurinko paistaa ja mittari näyttää 25 ja ehkä yli; jopa nousee lämpö täällä nopeasti. Päätin käyttää luppopäivää patikoimalla Cham-Münsteriin, kylä Chamin ulkopuolella noin 4 km päässä. Siellä olikin kirkkoa vastapäätä kaipaamani panimo ja kylän äijät jo oluella, minäkin sain. Hinterederin vehnä maistui helteisellä panimon nurkalla.

Pyörä huollosta (15€) ja matkaan. Ajaminen maistuu, vaikka lämmin sää ilmeisesti nosti tuulta. Fruh im Waldissa on kaikki kiinni, kuka enää hämmästyy, keskipäivän siesta tällä kertaa. Jätän siis aivan upean ja mäkisen kaupungin ja jatkan matkaa. Rajaa kohti ja sen jälkeen tie nousee ziljoonien kasinoiden ohi tasaisesti yli 500 metriin, loiva nousu ei kauheasti hetkauta. Tämmöiset vajaan 200 metrin nousut muutaman kilometrin matkalla eivät juuri nykyisellä kalustolla ja kunnolla (ei vielä kovin hyvä) rassaa; lisää!

Lopulta oikeasti ulkomailla, Saksa ei jotenkin saa vielä oikeaa fiilistä päälle. Liian tuttu kansa, ja kehnolla kielelitaidollanikin pärjää. Jäin Domažliceen kun keskusta oli niin eläväisen ja sympaattisen näköinen. Muutama sata metriä reunustettu sekalaisella valikoimalla värikkäitä goottilais-renesanssi-barokki-empire -tyylisiä fasadeja. Helposti hallittava kaupunki hajoaa parin korttelin päässä rähjäisyyteen, mutta yhtä kaikki toimiva ja elävä kaupunki kuolleiden saksalaiskylien jälkeen.



Lyhyestä virsi kaunis; kahden kympin pension viidenkymmenen metrin päästä keskusaukiosta, huone on parempi kuin sadan euron suomalaishotellissa. Tosin näitä pensioneja on lähikaduilla varmaankin tusina. Pelko majoituksen löytymisestä oli turha.

Oluelle siis; kulman baarissa ukkojen kanssa nautittu Gambrinus maksoi 70 eurosenttiä ja fiksun gasthausin ravintolassa olutmakkarat ja karppi noin kympin (€); no myi se skarppi tarjoilija minulle muutaman Urquellin ja slivon. Enhän minä teitä, mahdollisia lukijoita taaskaan pelkkien ilmojen ja ajovointien kerronnalle jätä. Joudutte lukemaan ylistystä Itä-Euroopan maiden ruokakulttuurille ja eritoten kaloille. Älkää luulkokaan että kaikki on vain rasvassa käristettyä perunaa ja sikaa. Ah, sitä karppia... Jumalainen. [Muok: oli muuten koko matkan paras illallinen!]

Hyvää yötä.

Cham-Cham Münster-Fruh im Wald-Domažlice (

Athletic Pension, 450 m, 49.4415, 12.9317)

44,4/299 km - 18 km/h - 2:28/3:05 h
36 m up - 172 m dn - 535 m max


Päivä Regen-joen rannalla

Sateinen aamupäivä kului Regen-joen reunaa seuraten. Upeaa maisemaa yli 500 metriä nousevien kukkuloiden välissä, jospa sateesta tuhruinen päivä olisi tukenut maisemien katselua. Neljäkymmentä kilometriä piti ajaa ensimmäiselle oluelle Walderbachiin. Kaikki muut matkan varren anniskelupisteet tai panimot olivat kiinni; yllätys, yllätys. Rodingissa pitäisi olla 12 kilometrin päässä panimo (koko kortteli remontissa), mutta sitä varten on kiivettävä joku huima nousu... (juu, oli jonkun sadistin suunnittelema pyöräreitti, kilometrikaupalla hiekkatietä joka huipentuu yli 10% ja liki kilometrin pituiseen nousuun, siis hiekkatiellä.). Muuten kyllä pyörä kulkee kumman kevyesti, mäetkään eivät ahdista eikä 15 kilon kuorma pääosin tunnu missään. Jostain syystä edes vastatuulta ei ole vielä siunaantunut.

Lopulta Chamissa, jonne ajoin suoraan Rodingista aprikoiden jatkaako vielä Fruh im Waldiin; pinnarikko antoi vastauksen. Gasthaus Chamista ja fillari pajalle. Hetken rautalangasta vääntämisen (ei oikein saksankielinen fillarinhuoltosanasto taivu) jälkeen sain pyörän huoltoon, mutta olen täällä jumissa huomiseen iltapäivään. Pinnarikot ovat pahimpia, ne vievät näköjään aina puolipäivää ylimääräistä. Oli lisäksi hyvä, että pakkasin mukaan varapinnat ja Shimanon avaimen, jolla aukeaa jarrulevy ja takaratas... en tiedä olisiko huollossa ollut kaikki tarpeet. Samalla meni toivo päästä huomenna Plzeniin, en tiedä minne sitä ehtii, ehkä Domašlizeen, liekö kaupungissa mitään?



Cham taas on hiukan unelias, kohtuukiva kaupunki. Pikkuinen keskusta, itse kaupunki leviää pitkin ympäröiviä kukkuloita. Ollaanhan keskellä Bayerishen Waldia. Gasthaus on mainio ja huone iso kolmen hengen sellainen, vain 25 €. Nyt pitäisi vain löytää kaupungin kaksi oletettua panimoa...

Regensburg-Regenstau-Nittenau-Walderbach-Roding-Cham (Gasthaus Käsbauer, 375 m)
84,7/254 km - 17 km/h - 4:45/6:00 h
352 m up - 312 m dn - 463 m max

Pikapyrähdys Tonavan rantaa

Jäi ihan sunnuntaikruisailuksi tämä päivä. Vain reilu 40 kilometriä kepeätä Tonavan rantareittiä Regensburgiin. Halusin kuitenkin viettää kunnon päivän kaupungissa ja hyvän päätöksen tein, ihan sikahieno kaupunki. Vanha kävelykeskusta on liki Helsingin keskustan kokoinen; putiikkia ja ravintolaa löytyy. Nähtävän puolella on sitten porvaristaloa kadut pullollaan, kirkkoa ja tornia joka nurkassa.

Päivä alkoi yhtä koleassa säässä kuin elenkin, ei sentään satanut. Alle 20 asteessa ajaminen ei oikein minulle sovi, joku 25 olisi optimaalinen, silloin ei enään ajoviima kylmetä. Reitin varrella piti taaskin olla pari panimoa, mutta ei niiden pubit ole auki päiväsaikaan... sesonki ei ole vielä alkanut. Oberndorfin siis ohitin ja päivän ensimmäisen oluen sain vasta Mattingissa, pieni Tonavan rannan biergarten tarjosi Erl-Bräun Bügel-Weissea. Lähes koko matka oli hyvää päällystettyä rantareittiä kunhan ensin löysin Kelheimista pois... sotkeuduin siltoihin.



Regensburgin infosta hotelli alle, kämppärimeininki ei oikein iske näissä säissä, lisäksi pitää pestä pyykkiä. Mitoitin matkavaatteet sen mukaan että pyykille pitää päästä pari kertaa viikossa. Hotelli Karmeliten olikin oikea löytö, alle 40€, vessa ja suihku käytävällä mutta huoneesta löytyy uhkea kylpytakki ja tohvelit?! Muutenkin todella hyvinhoidettu ja siisti paikka ihan keskustassa... ehkä kylpytakin pesu on kuitenkin halvempaa kuin rakentaa tilaviin huoneisiin suihku- ja wc-tilat. Aamiaisenkin sai tilata puolesta tusinasta vaihtoehdosta.

Joen toiselta puolen, 1200-luvun kivisillan kupeesta löytyi ensimmäinen panimon biergarten, Spital-Brauerei valmistaa 4-5 olutta; ainakin Helles ja Weizein ovat kelvollisia. Pullotuslinjan kolina taustalla antaa autenttista tunnelmaa. Keplerin kotitalo ei ollut auki, joten kultturiharrastus jää tässä kaupungissa väliin. Kun saan blogin ajantasalle lähden kaupungin toisen panimon, Weissbierbrauerein pubiin illalliselle. Huomenna sitten kohti Bayerisher Waldia ja Chamia tai jos hyvin kulkee Furth im Waldia. Kirjakaupasta löytämästäni kartasta löytyi ihan uusi näkökulma reitinvalintaan... taidan kokeilla.

Kelheim-Oberndorf-Regensburg (Hotel Karmeliten, 350 m)
42,4/169 km - 18 km/h - 2:18/3:30 h
50 m up - 57 m dn - 365 m max

Reissu korkattu: Freising-Kelheim

Reissu on sitten korkattu. Istuskelen Kelheimissa Schneiderin panimon oluttuvassa illallisella. Raderteller ei ole kermapastaa, Baijerissa fillaristit syövät siansivua ja brattareita kera hapankaalin ja paistinperunoiden. Satsin saattaa alas pari tuopillista oivallista nelisatavuotista vehnäolutta.

Jäin sitten tänne, koska päivä venyi yllättäen yli 90 kilometriin, enkä olisi ennättänyt kunnolla Regensburgiin. Metrejä kertyi seuraamalla alueen pyöräreittejä, jotka muuten on taaskin yllättäen hyvin merkittyjä. Eipä missään muualla liene niin surkeita reittimerkintöjä kuin Suomessa. Itse reitit taas ovat varsin monipuolisia päällysteiltään; rytyyttävistä karjapoluista sileisiin kestopällysteisiin humalaviljelmien välissa. Niin tosiaankin, noin 50 kilometriä päivän matkasta kulki yhden maailman arvostetuimman humala-alueen halki; Hallertau on ehkä Tsekin Saazin jälkeen hienoimpia vanhan koulun humalalajikkeita. Ikäva kyllä Au Hallertaun kylän panimon bierstube oli kiinni puoliltapäivin kun kävin kahvaa nykimässä. Ei ole vielä sesonki Baijerissa, moni muukin palvelu tuntuu olevan talviterässä.



Muutama sana elisestä. Matka alkoi loistavasti saatuani pyörän priimakunnossa ulos koneesta ja matkatavaratkin löysivät perille. Ainoa kommellus oli unohtaa kaikki Saksan kartat kotiin, tämä kun on jonkinmoinen läpikulkuetappi. Löytyihän se Freising kunhan ensin keksin miten lentoasemalta pääsee pois, pyöräilijöitä ei ole otettu kovin hyvin huomioon mitä en kyllä ihmettele, marginaaliahan tässä ollaan.

Kaikki hyvin lopulta. Gasthaus Koppin löytämiseen tosin piti investoida megatavu Google Mapsin reittiohjeisiin. Hyvinhoidettu ja ystävällinen gasthaus. Vielä sydämellisempi tervetulotoivotus Baijerilaisuuteen tuli nurkan takana löytyneestä minipanimosta; Schmankerlin ungespundet oli mainiota kuten omistajien vieraanvaraisuuskin.

Freising olisi ansainnut pidemmänkin vierailun, kaunis keskisuuri kaupunki mutta ihan kuollut ilta kymmenen jälkeen. Aamulla piti jatkaa matkaa synkissä merkeissä; taivaalta ripsii vettä ja ilma on kolea. Urheasti kuitenkin vedän lyhyet ajohousut ja lyhythihaisen päälle. Kyllä polkeminen lämmittää.



Päivän kohokohdat olivat kymmenen kilometrin Tonavan rantaa rytyyttävä rantapolku Abensbergistä Weltenburgin luostariin, luostarin terassilla tietenkin tuopillinen dunklesia. Upea paikka ja kiitin rengasvalintaani jo nyt. Weltenburgista Kelheimiin sitten olikin edessä vallan piristävä mäki. 2,5 kilometriä 4-5% nousua, josta ensimmäinen 1,5 km yli 7%. Hyvää esimakua tulevasta ja nousu tuntui varsin hyvältä; työkalun valinnalla on todella merkitystä.

München Franz Josef Strauss Airport-Freising (Gasthaus Kopp)
36,7 km - 18 km/h - 1:59 h

Freising-Au Hallertau-Mainburg-Abensberg-Weltenburg-Kelheim (Hotel Aukofer)
90,6/127 km - 17 km/h - 5:12/8:15 h
446 m up - 549 m dn - 528 m max

Tästä se lähtee: München-Bucarest

Helsinki-Vantaalla baarissa, kuin olisin kirjoittanut tämän aiemminkin... Pyörä on chekattu ruumaan kohti Müncheniä ja olen 40€ köyhempi; olin jostain ymmärtänyt, että pyörän kuljetus olisi Finnairilla ilmainen, ei ollut. Tavaramäärä oli yllättävän pieni, gramman viilaus kannatti, pakaaseissa on vai hiukan yli 12 kg tavaraa mukaanlukien 750 g Itä-Euroopan Lonly Planetia.



Eilisilta meni kumin paikkauksen merkeissä, joku ääliö oli kylvänyt nastoja Sörnäisten rantatien pyörätielle. Muuten pyörä tuntuu hyvältä, sain takajarrun kitinänkin lopulta säädettyä pois, olipa työläs operaatio. Renkaiksi vaihdoin lopulta kuitenkin 32 millin Vittoria Randonneur Prot, alkoi jänistää vaikka kokeilemani Contin Gator Skinit kulkivatkin niin hyvin. Toivottavasti päätös palkitsee viimeistään Romanian rupisilla teillä.

Mutta nyt koneeseen, toivottavasti Münchenissä odottaa pyörä ajettavaksi.

Kapeilla gummeilla kulkee

Viime viikon lopulla sain viimeinkin Chain Reaction Cycles:sta tilaamani Continentalin Ultra Gatorskinit. Jostain syystä noita Gatoreita oli todella vaikea löytää maailmalta, vain yhden toisen verkkokaupan löysin jossa oli varastossa taittuva versio.

Koska oma käyttötarpeeni polkupyörälle on pääosin pitkät ressut pakkauksien kanssa, halusin takapyörään hiukan leveämmät renkaat suuremman ilmatilan takia (enkä itsekään ole mikään riisikeppi...). Eli nyt pyörii edessä 25 mm ja takana 28 mm ja hyvin pyöriikin. En osaa sanoa onko kyseessä vain itsesuggestio vai onko noiden renkaiden vaikutus todella näin suuri. Reagoivuus kiihdytyksissä on ihan eriluokkaa kuin aiemmin, keskinopeudetkin ovat nousseet 3-4 km/h mäkien nousun helppoudesta puhumatta. Eipä uusien renkaiden vaikuttavuus sinänsä hullu ajatus ole, kiekkojen painosta kun tämän päivityksen mukana katosi 925 g ja se pyörivä massahan on merkittävin etenemisen este. Nyt koko velo painaa (ilman lukkoa ja muuta ylimääräistä höhää) noin 12 kg, ihan hyvä luku hybridin nimellä kulkevalle pyörälle.

Saapa nähdä ovatko nuo gummit elinkelpoiset 10 kg pakkausten kanssa liikuttaessa. Tämän saa testilenkki paljastaa jossain vaiheessa kevättä.

Pyöräilyä maailman kaupungeissa

Aivan mainio pätkä pyöräteiden ja -kaistojen ongelmista maailmalla ja eritoten New Yorkissa. Aika hurjaa menoa ajoittain, mutta myös upeasti järjestettyjä kaistoja paikoitellen. Eipä Helsinki pyöräilyn kauheudessa jää paljoa NYC:a jälkeen kuin mittakaavassa.

Onpa pyöräily mukavaa

Kyllä kulki pyörä eilen kevään ensimmäisellä pidemmällä lenkillä oikeassa säässä ilman toppatakkia. Noin 85 kilometriä Bodominjärven ympäri (Helsingin Kalliosta). Aivan mainiosti kulkee Rossano, keveys ja urheilullisempi geometria tuntuu eritoten mäissä, joita Bodominjärven ympärillä onkin ihan mukavasti. Muistan vuosi sitten puuskuttaneeni ihan kunnolla samalla lenkillä, mutta alla olikin keveillä renkailla varustettu maastopyörä. Kuinka hyvin kulkeekaan postissa olevilla Continentalin Gator Skineillä, jotka ovat puolen kevyemmät kuin alla olevat 37 mm Vredensteinit. Pyörivän massan vähentäminen on kulun keveyden kannalta ensiarvoista. Ajattelin laittaa eteen 25 mm versiot ja taakse 28 mm suuremman ilmatilan takia. Uskoisin lähteväni näillä kesän reissulle, muutama testiretki täysissä pakkauksissa paljastanee pystyykö noilla 28:lla kantamaan 10+ kiloa tavaraa ja hyvälihaisen kuskin.

Kyllä taas Espoo näytti kyntensä "pyöräilyn ihmemaana". Lähdin matkaan ilman karttaa (ensimmäinen virhe) kun ajattelin tuntevan reitin tarpeeksi hyvin. Niinhän siinä sitten kävi, että lenkki piteni yli 10 kilometrillä kun en jostain edelleen tuntemattomasta syystä päätynytkään Suomenojalle vaan Kauklahteen. Jossain Espoon keskuksen kohdalla oli ihan selvä kyltti Suomenojalle (autoille tarkoitettu siis)... sitä tietä lähdin seuraamaan ja havahduin siihen kun aurinko paistaa väärästä suunnasta, olen menossa ihan liikaa länteen. Nyt kartasta katsoen tuolle Kauklahden tielle ei ole voinut vahingossa kääntyä, ilmeisesti joku pyöräteiden taikatemppu minut sinne kuitenkin heitti.

Espoo on muutenkin ihan mahdoton paikka pyöräillä. Vain pääväylät toimivat, jos joudut johonkin lähiöön, on palattava samoja jälkiä takaisin koska lähiöiden välillä ei ole yhteyksiä. Kaikki on rakennettu autojen ehdoilla. Päätiet sitten ovatkin tylsiä kuin perkeleet. Ainoat alueet joista olen nauttinut ovat Pitkäjärven eteläpuoli, Bodomin ja Nuuksion alueet sekä rikollisen huonosti viitoitettu mutta upea rantareitti Westendistä Kivenlahteen.

Mikä tuossa viitoituksessa on niin vaikeata. Jopa autoille tarkoitettu viitoitus kusee, viitoittajat olettavat, että tunnet paikallista maantiedettä. Tämähän ei kuitenkaan voi olla viitoituksen perusajatus, eikö tienviitat ole tarkoitettu niille jotka eivät aluetta tunne. Ei tämä toki ole vain Espoon ja Suomen vika, ihan samaan ajattelutapaan törmää mm. hyvin tuntemassani Belgiassa.

Pyöräreiteillä viitoitus on Suomessa ala-arvoista. Pitäisikin ottaa oppia autoreiteistä. Eikö opasteen tarkoitus ole auttaa päättämään minne mennä tilanteessa, jossa on mahdollisuus valita kahden tai useamman retin välillä. Näin ei ainakaan Espoon merireitin viitoittajat ole ajatelleet. Viittoja ja niitä postimerkin kokoisia paskanruskeita suomalaiskansallisia pyöräretin merkkikylttejä kyllä on varsin paljon, mutta aivan väärissä paikoissa. Opaste tarvitaan kohdassa, jossa kulkijalle herää kysymys; "Mihin tästä?". Esimerkiksi Belgiassa tämä osataan, pyöräreitille voi lähteä ilman karttaa. Espoon Merireitille ei voi, edes reitin puolenkymmentä kertaa ajaneena. Miksi opasteita on vasta 50-100 metriä risteyksien jälkeen, ei siinä enään opastetta tarvita vaan ennen risteystä. Lisäksi opastus puuttuu täysin todella merkittävissä risteyksissä ja kulkija jätetään harhailemaan ilman mitään viitettä minne pitäisi jatkaa, seuraava opaste saataa löytyä kilometrin päästä. Vielä lopuksi valitus tuosta Suomen virallisesta pyöräreitin merkistä, kuten yllä kuvasin maastoon hukkuva, liian pieni ja haalistunut merkki. Opasteen pitää näkyä eikä sulautua maastoon, tämänkin ovat autoilevat kukkamekkotädit varmasti suunnitelleet.

Vorot kuriin

Keksin jostain netistä liikehälyttimellä varustetun lukon, Lock Alarm Mini. Näppärä laite, olisi voinut säästää pyöräni vorojen kynsistä viime kesänä. Eihän tämä sinänsä mitään suojaa lukitsemalla, mutta saa aikaan ainakin kauhean metakan, jos joku tuon ohuen lukkovaijerin katkaisee tai edes liikuttaa pyörää kun liiketunnistin on aktivoituna. Parhaimmillaan lukko on kun joutuu jättämää pyöränsä jonnekin jossa sitä ei saa lukittua mihinkään kiinteään. Antaapa tuo rauhaisamman yöunen puskissa tai leirintäalueella nukkuvalle, ei tarvitse edes liikehälytintä kun ainakin kuulee jos joku sitä filoa kähveltää keskellä yötä.


Hiukan muovisen tuntuinen laite, mutta eipä tuota ole "kestämään" tarkoitettukaan. Myös sateen kestävyys hiukan askarruttaa. Painoa 90 grammaa ja hinta Hobby Hallissa 25 €. Sopii muuten myös läppärin turvaamiseen mukana tulevalla Kensington-adapterilla.

Suunnittelujumi

Jostain syystä tämä matkan suunnittelu jumittaa nyt kovasti ja olen "juuttunut" Kroatian Osijekiin. Pitäisi vielä miettiä mitä reittiä alkaa Romanian läpi polkea. Todennäköisesti katson osittain valmiiksi sekä Tonavan että Karpaattien reitin. Katsotaan sitten miltä Belgradissa tuntuu ja paljonko on aikaa jäljellä.

Varustehankinnat kuitenkin etenevät. Kunnon takalaukut tulivat männäviikolla Englannista. Ortliebin Bike-Packer Plussat, punamustana tietenkin, näyttävät kyllä hintansa väärteiltä. Saumojen laatu on ensiluokkainen ja säätömekanismit vaikuttavat kestäviltä ja monipuolisilta. Sisällä kaksi sivutaskua, toinen verkkotasku vetoketjulla. Myös ulkona yksi tasku. Nämä helpottavat tavaroiden organisointia. Euron vahvuus näkyy myös suhteessa puntaan 1,25 kertoimella Ortliebit ovat merkittävästi halvemmat kuin Suomessa postimaksuineenkin. Uskomattomia näiden verkkokauppojen toimitusajat, tämäkin paketti oli kotiovellani UPS:n kantamana kolmessa päivässä tilauksesta.

Samassa paketissa tuli kokeiltavaksi SealSkinzin vesitiiviit sukat!? Väittävät että ne ovat hengittävät, mutta pitävät veden ulkona. Tuntuvat jalassa ihan hyviltä ja ovat tarpeeksi ohuet mennäkseen pyöräilykenkiin. Jos tämä ratkaisu olisi se lopullinen ratkaisu sadekeleihin, ainakaan viimevuoden reissulla neopreeniset kengänsuojat eivät pitäneet jalkoja kuivina kolmen tunnin kaatosateessa pyöräilyn aikana. Lisäksi kengänsuojat hikoavat.

Uusi lelu, kännykän pidike stongaan

Postimies kiikutti aamulla paketin suoraan Hong Kongista, siis maasta ei kaupasta. Tilasin pari viikkoa sitten tämmöisen kun oli niin halpakin, kokonaista 10 USD plus kolmen dollarin postikulut päälle. Ensivaikutelma on varsin tukeva ja näppäräkäyttöinen. Painoa 150 grammaa eli ei ihan kauheasti. Saapa nähdä käytännössä onko tuosta iloa, reissaillessa tulee kyllä usein toivottua että se GPS olisi nokan edessä eikä tarvitsisi kaivella jostain taskun pohjalta tai laukusta.

Le Vélo de Ghislain Lambert

Elokuva-arvio tällä kertaa. Joltain matkalta Belgiaan tai Ranskaan tarttui paikallisesta FNAC:sta käteen DVD, yllättäen jopa englanninkielisin tekstein.

Philippe Harelin belgialais-ranskalainen elokuva Le Vélo de Ghislain Lambert (2001) kertoo kilpapyöräilijäksi haluavan Ghislain Lambertin tarinan. Lambert toimii Belgialaisen peräkylän uimaohjaajana, kunnes paikallisen tehtaan pomo bongaa lupaavan harrastelijan Magicrèm-joukkueeseensa. Innokas tulokas saa toimia yhtenä joukkueen ykkösmiehen apupolkijoista, mutta yhtä kaikki tie vie läpi kaikkien kuuluisien pyöräkilpailujen aina Touriin asti. Matkan varrella ja kommelluksien välissä Lambert löytää myös rakastettunsa. Elokuva on päätyypiltään komedia, välillä käydään draaman puolella. Pääosan esittäjä Benoît Poelvoorde hallitsee molemmat tyylit suvereenisti ja näyttelee lämmöllä epäonnista pyöräilijää.

Pyöräilyharrastajana erityisen mielenkiintoista on päästä näkemään 70-luvun ammattipyöräilyn takahuoneisiin kun doping alkaa nostaa päätään pyöräurheilussa. Yhtä kiinnostavaa on yrittää tunnistaa kauden kilpailut ja miten kilpapyöräjoukkue toimii saadakseen tiiminsä ykkösen maaliin ensimmäisenä. Innokkaana Belgian matkailijana pikkukylät ja pellonlaitojen mukulakivet näyttävät kovin tutuilta ja ajankuvaus tuntuu autenttiselta.

Vaikka elokuva kertookin ammattipolkupyöräilystä, sen parissa viihtyy myös pyöräilystä kiinnostumaton katsoja. Poelvoorde hallitsee draama-komedian keinot ja vangitsee katsojan elokuvan pariin.

Tour de mer Noire 2008 reittisuunnitelma

Nyt kun lennot ja näin määränpäät on valittu, alkaa reitti pikkuhiljaa hahmottua. Mitään orjallista suunnitelmaa ei ole aikomus tehdä, mutta ajankäytöllinen reitti on hyvä olla olemassa että tietää mihin on aikaa ja mihin ei. Lisäksi kerään itselleni hyödyllisiä linkkejä maihin ja kaupunkeihin.

Saksa
Reittikohteita Google Mapissa. Sää: München, Regensburg, Cham. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone). Suuntanumero: +49.

0. Helsinki-München-Friesing
1. Friesing-Regensburg, 110 km, 959m ascent/1089m descent, min/max elevation 335/521m Info
2. Regensburg-Cham, 76 km, 1674a/1598d, 330/607m Info

Tsekki
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Tsekin koruna (CZK) 1€ = 25,463Kč, 100Kč = 3,927€. Elisan datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone/Oskar). Suuntanumero: +420.

3. Cham-Plzeň, 107 km, 1023a/1106d, 319/542m Info
4. Plzeň-Pisek, 105 km, 926a/887d, 305/601m Info
5. Pisek-České Budějovice, 75 km, 716a/702d, 362/520m Info
6. České Budějovice-Třeboň, 83 km, 943a/901d, 386/560m Info Český Krumlov Info Třeboň
7. Třeboň-Bítov, 102 km, 1113a/1197d, 346/673m Info
8. Bítov-Pavlov, 107 km, 759a/874d, 167/468m Info
9. Pavlov-Skalica, 85 km, 497a/541d, 154/362m Lednice-Valtice Info Info Skalice

Slovakia
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Slovakian koruna (SKK) 1€ = 32,524Sk, 100Sk = 3,074€. Elisan datahinnat: 7,80 € / Mb. Suuntanumero: +421.

10. Skalica-Bratislava, 125 km, 731a/756d, 123/345m Trnava Info Info Bratislava

Unkari
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Unkarin forintti (HUF) 1€ = 256,86Ft, 1000Ft = 3,389€. Elisan datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone). Suuntanumero: +36.

11. Bratislava-Győr, 90 km, 154a/188d, 109/158m Info
12. Győr-Tihany, 120 km, 1094a/1043d, 102/472m Info Pannonhalma Info Veszprém Info Balatonfüred Info Tihany
13. Tihany-Pécs, 135 km, 1006a/952d, 100/400m Info

Kroatia
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Kroatian kuna (HRK) 1€ = 7,2598KN, 10KN = 1,377€. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (VIPnet). Suuntanumero: +385.

14. Pécs-Osijek, 115 km, (213a/353d, 109/204m) Info Info County

Serbia
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Serbian dinaari (RSD) 1€ = 86,796RSD, 100RSD = 1,15€. Elisan datahinnat: 10,80 € / Mb. Suuntanumero: +381.

15. Osijek-Novi Sad, 135 km, (373a/377d, 72/131m) Info
16. Novi Sad-Belgrad, 102 km, (465a/432d, 67/265m) City Site, Info
17. Belgrad-Bela Crkva, 108 km, (197a/243d, 67/121m) Info

Romania
Reittikohteita Google Mapissa. Turisti info. Sääennuste. Sää: Turnu-Severin, Bilea-Lac, Brasov, Constanta.
Romanian leu (RON) 1€ = 3,6195RON, 1RON = 0,276€. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone/Connex). Suuntanumero: +40.

18. Bela Crkva-Berzaska, 80 km, (1734a/1738d, 65/398m) Info
19. Berzaska-Turnu Severin, 115 km, (39/229m) Info, Wiki
20. Turnu Severin-Târgu Jiu, 93 km, (854a/725d, 73/356m) Info, Wiki
21. Târgu Jiu-Râmnicu Vâlcea, 120 km, Info, Wiki
22. Râmnicu Vâlcea-Cartea de Argeş-Casa Argeşana, 70 km
23. Casa Argeşana-Cârţa, 95 km, (387/2044m), Info
24.
25.
26.
27. ...-Bucarest
28. Bucarest-Helsinki

* Koko reitti toistaiseksi... (2353 km)