Matka paattyi Bukarestiin

Niinhän siinä kävi kuten ehkäilin. Seutu oli tylsää peltoa, eikä kylissä ollut mitään nähtävää. Mitta tuli täyteen Caracalissa, josta sain ostettua junalipun Bucarestiin (14,50 leu). Pyoriä kai otetaan vain rähjäisiin paikallisjuniin ja uusiin IC-juniin, joissa on pyörille omat paikatkin. Minun junani oli paikallisjuna menneiltä vuosikymmeniltä ja innostunut konnari sijoitti pyöräni turvaan yhteen junan vessoista, laittoi vielä oven takalukkoon.



Majotuin pohjoisen aseman viereen halpaan hotelliin, tästä on helppo lähteä kohti lentoasemaa. Bukarestissa on toimiva metroverkko, joten kulkeminen ei ole ongelma. Nyt taisi loytya matkan voittaja sarjassa hämmentävät kaupungit. Rumuus on ainakin Belgradin luokkaa... ehkä hiukan toisenlaatuista. Liikenne on taysin kaoottista, mutta ollaankin oikeassa suurkaupungissa. Eipä tassa vaiheessa voi paljoa muuta sanoa. Sitten on tietysti nuo megalomaaniset paraatiaukiot ja rakennukset.



Nyt vain vetelehdin kaupungilla ja kerään itseäni kokoon sunnuntain paluulennolle. Sunnuntain vietolle kehkeytyi ajatus ajaa Snagoviin, noin 40 km päässä olevaan lomakohteeseen. Snagovissa on luostari, johon sanotaan Vlad Seivästäjan eli Kreivi Draculan esikuvan olevan haudattuna.

En varmaankaan enään täälta matkan päältä kirjoittele, mutta seuraavien viikkojen aikana täydennän puuttuvia paloja kirjoituksista seka lisään kuvituksen. Palatkaa siis vielä seuramaan kirjoittelua.

Craiova-Caracal-Bukarest (Coco's Cerna Hotel, 116 m, 44.4450, 26.0749)
60,7/1883 km - 19 km/h - 3:03/(7:40) h
135 m up - 134 m dn - 213 m max

Bukarest-Snagov-Bukarest Otopeni
75/1958 km - 19 km/h - 3:51/? h

Öljykenttien halki käy pyörämatkailijan tie

Kuten numeroista näkyy, oli pyörämatkailijan ihannepäivä. Loppumatkan navakka myötätuuli ja hiukan laskeva maanmuoto ansaittiin aamun liki kymmenkilometrisellä ja yli kaksisataa metriä nousevalla mäellä. Jotenkinhan Tonavalle piti hyvästit jättää. Usein yli kolmenkympin nopeuksia oli mukava rullailla niihin muutamiin kyliin, joita päätien varteen siunaantui. Hyvää tietä, joskin ruuhkaista, mutta eipä sillä väliä jos piennarta riittää. Parit välikaljat ja perillä ollaan.



Craiova on iso kaupunki, muttei paljon kauniimpi kuin eilinen Drobeta. Nuhjaantuneita rakennuksia ruutukaavassa. Täällä on sentään jonkinmoinen keskusta kahviloineen ja arvorakennuksineen. Drobetasta en löytänyt; taloja vain ja pari puistoa. Pansio löytyi keskustasta, ei kallis, siisti, muttei luksusta (115 leu). Hotelleja olisi taaskin ollut monia. Ennen Craiovaa oli öljykenttä... onko täällä todella öljyä maakentillä? Hiukan myöhemmin olikin sitten todella ankea ja räjähtäneen näköinen teollisuustaajama. Valtavia menneen ajan tuotantolaitoksia.

Reissu alkaa olla lopuillaan. Täytyy sanoa, että aika hyvä niin, suurin fillaroinnin tarve on tyydytetty ja pieni matkaväsymys alkaa painaa. Matka on siis tehnyt tehtävänsä. Ainakin huomenna vielä ajan. Ennen Bucarestia ei näytä olevan juuri yöpymismahdollisuuksia. Kaksi pikkukaupunkia, mutta jos ovat vastaavia kuin tämänpäiväiset, turha toivoa majoitusta, puskamajoitus ei nyt innosta. Ajan silti ainakin iltapäivään, jollei mitään ilmaannu, otan junan Bucarestiin. Tämä päätie nimittäin noudattelee Bucarestin rataa. Joka tapauksessa haluan käyttä muutaman päivän "rauhoittumiseen" ennen sunnuntain paluulentoa. Ei siis toivomaani vuoristoa, mutta ensivuonna sitten.

Drobeta Turnu Severin-Craiova (Pansion Lino, 137 m, 44.3199, 23.8029)
118,3/1822 km - 22 km/h - 5:30/6:25 h
428 m up - 355 m dn - 323 m max

Minne ne kalat katosivat eli "so long and thank you for all the fish"

Ruoasta ei olekaan pitkään aikaan tullut kirjoitettua. Ei ole ollut syytä. Slovakiasta en saanut yhtään todella hyvää ateriaa, eikö vain sattunut kohdalle? Unkarissa ruoka oli hyvä, mutta en oikein löytänyt kunnollista paikallista; toki gulassia, siis keittoa tuli saatua. Pörköltti ja Töltötit jäivät jostain syystä väliin, eivä näkyneet listoilla. Kroatiasta eli siis Osijekista en löytänyt ravintolaa laisinkaan. Kroaattien ruokailutavat jäivät askarruttamaan. Caffe-Bareja on joka nurkassa, mutta ei niistä ruokaa saa, jäätelöä nämä syövät. Jonkun italaialaisen sitten löysin josta sain illallista. Ehkä ensivuonna rannikolta. Serbiassa tilanne parani, ruokaravintoloitakin löytyym. Ainakaan Belgradin keskustasta en kuitenkaan perinneruokaa saanut. Aivan loistavan pihvin kera kreikkalaisen salaatin kylläkin, kreikkalaistyyppisessä cafe-barissa. Tilanne korjautui Donji Milanovacissa, jossa ystävällisen tarjoilijan avustuksella (paikassa ei ollut kuin kyrillinen ruokalista) nautin aivan mainion kalakeiton ja kevyesti leivitetyn kalan pinaattiperunoilla (joku iso ja vaalealihainen, merkki ei selvinnyt).

Kirkkolaulua Tonavan rantakallioilla

Jylhiltä Tonavan rantakallioilta 277 metrin korkeudesta on hyvä katsella etäisyyteen kirkkolaulun soidessa. Lähteenä lienee joen toisella puolella oleva ortodoksikirkko. Kumman hyvin äänin kaikuu tänne ylhäisyyteen. Kirkon vieressa on kallioon hakattu jättimäinen reliefi, kuka lie, ukko isojumala? Tällä nähtavyydellä on nimikin,
olen nimittäin nähnyt kalliokuvan aiemminkin. Pitää etsiä jostakin. [Muok: 40 metrinen Decebalus, daakialaisten kuningashan se siinä. Vastusti Roomalaisten miehitystä aikanaan. Veistos valmistui vuonna 2004.]


On siis taas edetty; rantareitti jatkuu hyväkuntoisena ja ajettavana, mitä nyt tuo edellä mainittu nähtävyys hiukan puuskututti, mutta syystä. Rajalla osoittautuivat hotelleista saadut virallisen näköiset laput arvonsa. Haluavat ne takaisin. Onneksi säästin muutaman - riittivät ja yrmeä tullimies avasi puomin. Joen toisella puolen iloluontoinen romanialaistullimies taas vain toivotti hyvää matkaa ja kyseli mitä velo painaa.

Ensimmäinen 15 kilometriä Romaniaa oli ankeaa pikatietä rekkojen vanavedessä. Drobeta Turnu-Severin kuitenkin palkitsee kodikkaalla pensiunilla; ilmastointi, tv, minibaari ja langaton verkko. Pensiunin ravintolasta sain maukasta perinneruokaa. Mahalaukkukeitto (Ciorba de burta) oli maittavaa; jännittävä rakenne, en oikein keksi vertauskohtaa. Pääruoaksi purotaimenta paikalliseen tapaan. Huomaan, että mahalaukkua tuli edellisen kerran nautittua Plženissä, Romanialainen on parempaa.

Donji Milanovac-Drobeta Turnu Severin (Casa Argo, 76 m, 44.6242, 22.6626)
69,6/1704 km - 18 km/h - 3:45/5:00 h
370 m up - 411 m dn - 277 m max

Tonava tyrmistyttää

Etappi alkaa upeimmilla maisemilla mitä toistaiseksi on vastaan tullut. Tonava kulkee kulkuaan Serbian ja Romanian välissä joskus yli 500 metrin kukkuloiden välissä; jyhkeitä kallioita, tunneleita, pään päälle kaartuvia kielekkeitä. Matka kulkee upeaa rantatietä, hyvää päällystettä. Ainoastaan vallan navakka vastatuuli hidastaa menoa, mutta eipä voi valittaa, taitaa olla matkan ensimmäinen täysi vastatuulipäivä.



Matkalle kertyy myös 2-3 yli 200 metristä tunnelia (ja kymmenen lyhyempää). Täytyy sanoa, että valaisematon tunneli on pelottavin asia mihin olen tienpäälla törmannyt. Keskikohdalla ei näe mitaan ilman valoja, täytyy vain yrittää ajaa mahdollisimman keskellä kaistaa ja toivoa ettei törmaa reunakiveykseen eikä tule paljoa autoja. Ei minulla tietenkään valoa ole mukana, kun en yöajoon varautunut, pakkarista sentään löytyy takavalo.

Päädyn Donji Milanovaciin, yhteen Serbian puolen lomakohteista. Matkan kallein hotelli (4400 din) tarjoaa kuitenkin unohtumattoman parvekenäkymän suoraan tonavalle ja vastapäisille Romanian kukkuloille. Maksan tästä mielelläni hiukan ekstraa (varsinkin kun en muita majoituspaikkoja löydä).



[Muok: Hotellin nimi (Lepenski Vir) muuten viittaa matkan varrella olleeseen esihistorialliseen kohteeseen. Tonavan rannalta löytyi 1967-72 kylän jäännökset, joiden vanhin osa on vuodelta 7000 eaa. Asutuksen huippuaika sijoittuu vuosiin 5300-4800 eaa. Kyseessä on merkittävin mesoliittisen kauden löydös Euroopassa ja se todistaa "hetken" jolloin keräilijäkansa asettui aloilleen kalastamaan ja metsästämään. Paikalla on ihan kiinnostava museo. Taas sitä eteen ajelehti näin kiinnostavia ja merkittaviä kohtia Eurooppaa!]

Veliko Gradište-Donji Milanovac (Hotel Lepenski Vir, 130 m, 44.4637, 22.1482)
82,5/1634 km - 16 km/h - 4:58/6 h
349 m up - 284 m dn - 233 m max

Ryminällä tonavan rantaan

Belgradista poistuminen oli yllättävän helppoa, tosin matka jatkuu taaskin vilkasta pikatietä. Sitten pikkutielle ja... ehkä arvaattekin, maissia ja auringonkukkia. No on tämä ehkä parempi kuin pikatien reuna. Päätän kokeilla päällystämätöntä tietä, kartan mukaan hyvälaatuista, huonolaatuiselle on oma merkintänsä. Olisi mielenkiintoista tietää mitä se huonolaatuinen tarkoittaa, ajan seuraavat viisi kilometriä pehmeässä hiekassa jota piristävät tuumaiset kivet. Rytyyttää. Onneksi tie hiukan paranee kun päästään Tonavan tulvavallin päälle, tätä edelleenkin hiekkatietä yli kymmenen kilometriä. En kehota tänne Itä-Eurooppaan ottamaan alle 30 millisiä renkaita, maastopyörä olisi ajoittain todella tervetullut.



Onneksi maisemat palkitsevat. Hieno näkymä suoraan Tonavalle ja sen vehreään ruovikkoon joka kuhisee lintuja. Matkan piristys seuraa kun reitti vaatii siirtymään joen toiselle puolelle. Pyörä ja muutama auto lastataan pikkuiseen "lossiin" ja parilla eurolla pääsen parikymmene kilometrin päähän Veliko Gradištesta, jossa pitäisi odottaa jos jonkinmoista majoitusta.



Tänään ei reitinvalita oikein tunnu onnistuvat, rannasta valitsen Tonavan rantaa noudattelevan maisemareitin ison kukkulan ylittävät tien sijaan. Tarkemmin katsoen karttaan on merkattu rantatie "alternative route" merkinnällä, mutta yhtenäisellä päällystettyä tietä tarkoittavalla viivalla. Parin kilometrin päässä joudun taluttamaan pyörää kilometrin verran ohuessa dyynihiekassa, noh vaihtelua timoteitä kasvavaan kiviseen kärrypolkuun. Se näistä vaihtoehtoisista reiteistä. Lopulta kuitenkin peirillä, valitsen majoitukseksi kämppärin; läävä, mutta edullinen ja palvelut lähellä. Koko pikkukaupunki tuntuu olevan vilkas lomakeskus, uimarantaa, baaria, diskoa yms.

Belgrad-Pancevo-Kovin-Stara Palanka-Veliko Gradište (Kemp, 81 m, 44.7603, 21.4755)
122,6/1551 km - 18 km/h - 6:33/9 h
135 m up - 159 m dn - 132 m max

Top-5 Alltime Worst Roads

Päivä alkaa tuskaisesti kunnon ylämäellä, mutta se pommi oli 10-15 kilometriä huonointa tietä koskaan! Top-5 Alltime Worst Roads;

1. Sremski Karlovci-Indija (Serbia)
2. Kwindzyn-Grudziadz (Puola)
3. Jūrmala-Jelgava (Latvia)
4. Kaliningrad
5. varattu tulevaan käyttöön.

Seuraan siis edelleen Tonavan reittiä Novi Sadista ulos, jälleen vilkasta, kapeaa ja huonokuntoista pääväylää pitkin (tässä se pyöräreitti kartan mukaan menee). Karttaan on merkattu erittäin vaativa mäki... odotan pahinta. Kartasta näkyy, että mäen pitäisi olla noin 5-6 kilometriä pitkä ja kun vastaan tulee 10% varoitusmerkki, huokaisen. Ilokseni mäki kutenkin on vain 4-5% ihan ajettavaa tasoa, vilkas liikenne vain häiritsee.



Mäen huippua ennen tien laatu muuttuu katastrofiksi. Tiessä on 1-5 metrin välein 4-5 sentin rakoja, jotka ovat myös pystysuunnassa useita senttejä kohollaan. Rynkytys pyöräilijälle on todella rankkaa. Kauhukseni tämä jatkuu seuraavat yli kymmenen kilometriä alamäkeen. Aivan loistava alamäki olisikin, jossa rullaisi helposti 40-50 km/h. Kauhean rynkytyksen ja 20-30 senttisten reikien väistelyn takia ei voi kuin jarrutella paria kymppiä, sekin tuntuu liian kovalta vauhdilta lisäksi joskus pitää lähes pysäyttää pahimpien reikien ylittämikseksi. Mutta selvittiinhän siitä, palkitsen itseni oluella Indijassa... hmm, minun kyllä piti tulla tuota tietä pitkin Beskaan? Olen ylämäestä väsyneenä missannut jonkin pikkutien, joka olisi ilmeisesti kartan reitin mukaan tullut parempaa tietä. Matkassa mitaten virhe ei ole paha, menetän ehkä viisi kilometriä matkassa; mutta se alamäki, pelkäsin jo fillarin kestävyyden puolesta.


Tyyppi ei vielä tiedä olevansa väärässä kaupungissa...

Loppupäivä kuitenkin palkitsee ja tukeva myötätuuli lennättää hyvää haipakkaa Belgradiin. Sisääntulokin noudattelee viimeiset viisi kilometriä mukavaa Tonavanrannan pientaloaluetta ja puistoja. Sitten viimeinen kilometri kaottiseen Belgradin liikenteeseen, pakko siirtyä taluttamaan jalkakäytävälle kun ei ajamaankaan mahdu. Lonely Planetin hotelli löytyy helposti ja asialliseen hintaa (tosin kaikki LP:n 2007 hinnat ovat noin 10 euroa kovempia kuin oppaassa). Hotelli on aivan kaupungin keskellä, jos täältä nyt keskustaa voi osoittaa, Belgrad on valtava. Päätän jäädä kaupunkiin kahdeksi yöksi, kaipaan välipäivää ja täytyyhän täällä jotain nähtävääkin olla.


Paikallisen eläintensuojelukeskuksen myyntipiste kävelykadulla.

Novi Sad-Sremski Karlovci-Indija-Belgrad (Hotel Kasina, 120 m, 44.8133, 20.4614)
107,3/1429 km - 18 km/h - 5:49/7:45 h
465 m up - 406 m dn - 273 m max

Belgradin huumaan...

Tämä blogin pito on hiukan heikkoa täällä Serbiassa kun tuo datahinta on hirvittävä ja nettikahviloita harvassa. Olisi paljonkin kirjoittetavaa, esimerkiksi mielenkiintoisen ristiriitaisesta Belgradista. Top-5 Ugliest Towns in the World nominee... Sekä kuitenkin ihan mahtavan vilkas ja elävä.



Aikatauluakin on taas rukattu, enkä tosiaan tiedä minne ennätän, mutta senhän näkee ihan kohta. Huomenna kohti parin päivän Tonavanrantaa ja pikkukyliä, en tiedä löytyykö Internettiä, onko kenttää. Kirjoittelen jos kirjoittelen.

Nyt nälättää ja oluttaa... kaupungille, Belgradin lauantai-iltaan!

Auringonkukka- ja maissipeltoja, sotatantereita

EuroVelo-organisaation käsitys viihtyisästä Tonavan pyöräreitistä ei oikein avaudu minulle Osijek-Novi Sad välillä. Kahdella sanalla, en suosittele. Puolet etapista (130 km) kulkee toki ihan ajettavia pikkuteitä auringonkukka- ja maissipeltojen välissä, ajoittain maisemaa piristää viiniviljelmät. Mutta melkein koko päivä tätä samaa alkaa olla ainakin minulle riittävästi. Tonava näkyi päivän aikana kaksi kertaa, etäältä.

Pahin kritiikki tulee Kroatian Vukovar-Ilok välistä, varsin raju peruspyöräilijälle. Mitään merkintöjä jyrkistä mäistä ei oltu karttaan merkitty (virallinen Donau Radweg-kartta) vaikka semmoinen merkintä on kyllä muualla ollut käytössä. No, välillä oli noin kymmenen kylää, joihin laskeuduttiin liikennemerkin mukaan 8% mäkeä, arvaatte mitä seuraa sen kylän keskustan jälkeen... Eivät ne mäet pitkiä olleet, noin 20-30 metrin korkeuseroista kuitenkin oli kyse. Määrä kuitenkin uuvutti kuumana päivänä tehokkaasti.



Viimeinen 30-40 kilometriä vietettiin huonokuntoisella, kapealla ja vilkkaasti liikennöidyllä päätiellä Serbian rajalta Novi Sadiin. Maisema ei paljoa muuttunut, hiukan nuhjuisempaa ja epäsiistimpää.

Se ruikuttamisesta. Pitkä päivä päättyi siis Novi Sadiin, Hotelli Vojvodinaan (kiitos LP), loiston hetkensä nähneeseen 1850-luvun luomukseen keskusaukiolla. Kaupunki on Vojvodinan maakunnan pääkaupunki. Laaja yli 200 000 asukkaan suurkaupunki, historiallinen keskusta on kompakti ja kunis olematta kuitenkaan "karkki". Pitkä kävelykatualue on täynnä kahviloita, baareja, ihmisiä ja vilinää. Nämä balkanilaiset ovat hulluja baareissa istumiseen.



Ai niin, sananen siitä aiemmin mainitusta maantasalle jyrätystä Vukovarista. Jälleenrakennus on ollut raivokasta. Sodan jäljet kyllä näkyvät kaikkialla, toinen toistaan seuraa sananmukaisesti "pommin jäljiltä" olevia rakennuksia. Uutta on kuitenkin rakennettu niin paljon ettei mitään kauheaa sotatanteretta osaa hahmottaa. Kaupungilla on pieni ja tiheä vanha keskusta, ei mikään hirmuviihtyisä mutta ansaitsi oluen terassilla. Sodan monumentti, puhki ammuttu vanha vesitorni ulosmenotien laidalla kyllä pysäyttää näkymän jylhyydessään.

Keskellä Kroatian itsenäisyyssodan näyttämöä

Huomaan, että lähihistorian yksityiskohdat ovat hiukan hataria, mutta Wikipediasta löytyy Balkanin tilanteen pääkohdat. Eräät Kroatian itsenäisyyssodan verisimmistä taisteluista käytiin juuri näillä kaduilla. Huomenna ajan läpi Vukovarin, joka kolmen kuukauden serbi-piirityksen jälkeen puhdistettiin etnisesti täysin tuhoutuneena. Vukovarin tappion jälkeen alettiin pommittaa ja tulittaa Osijekia koko loppusodan ajan vuoteen 1995, muttei koskaan valloitettu. Kun luodinreiät talojen seinissä tiedostaa, niitä on todellakin kaikkialla. Suuri osa taloista on hyvin kunnostettu, mutta on paljon korjaamattomia.

Viihtyisällä terassilla oluen ääressä alkaa ajatus taas liitää. Ei ole kuin 13-17 vuotta siitä kun nämä alueet olivat keskellä eurooppalaista, erittäin brutaalia sotaa. Suurin osa näistä kaksi-kolmekymppisistä elämästään nauttivista ja iloisista ihmisistä ovat nähneet sen sodan kauhut läheltä, omakohtaisesti. Ehkä tosin äidin helmoista käsin. Ei ole kyse mistään isoisän tarinoista, koloista Pitkänsillan kaiteessa tai Snellmannin patsaan jalustassa. Hiukan toistakymmentä vuotta sitten näiden samojen nuorten isät ovat yrittäneet puolustaa juuri itsenäistynyttä maataan sodassa, jossa kohteena olivat siviilit eikä Haagin sopimusta juuri muisteltu. Samat isät syyllistyivät vastaaviin raakuuksiin sodan loppuvaiheessa. Syyllisiä on vaikea osoittaa.

Itse kuuntelin vuonna 1991 Rollareita Prahan stadionilla, kun täällä alkoi kuumeta...

Pitkän päivän ilta Novi Sadissa

Pitkä ja rankka päivä Serbiaan, nyt siis Vojvodinan pääkaupungissa Novi Sadissa. Iso kaupunki, kompakti ja kaunis keskusta, ihmisiä, kahviloita ja baareja määrättömästi.



Mutta tässä tämankertaiset kuulumiset, lisää kun ehdin nettikahvilaan, Serbian datayhteys maksaa yli kympin mega, joten en ihan pienistä näin mobiilitse kirjoittele muutamaan päivään.

Jostain syystä kännykkäni ei kelpaa Serbian puheverkolle, joten siinä syy jos minua ei saa puhelimen päähän. Tämä 3g-data kai kyllä toimii.

Osijek-Vukovar-Ilok-Novi Sad (Hotel Vojvodina, 115 m, 45.2549, 19.8446)
131,2/1322 km - 18 km/h - 7:16/10:10 h
297 m up - 278 m dn - 145 m max


Balkanin baarien kaupunkiin

Tavanomaisen helteinen päivä meni ajellessa Pécsin ruuhkaista ulosmenotietä Villanyin viinialueen läpi Harkanyn kylpyläkaupunkiin. Rajalta pitkästä aikaa leima passiin ja kohti Osijekia. Tavattoman tylsä tie vie läpi virkeiden ja vauraan näköisten kylien. Kroaatit ymmärtävät baarien päälle, pienimmässäkin useita ja niissä asiakkaita. Unkarin maaseutu oli aivan kuollut tähän verrattuna. Vastaan tulee ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä.

Ensimmäisen ystävän sain Valpovossa kun joku kylän ukko ehdottomasti halusi tarjota oluen Suomalaiselle sankaripyöräilijälle. Kroatia on niitä harvoja maita, joissa maan nimi on aivan erilainen omalla kielellä kuin kaikkialla muualla. Hrvatska, yhtä lähellä Kroatiaa kuin Suomi Finlandiaa.

Osijekistä taas pensiooni avuliaan infon rouvan avulla (250 kunaa) ja kaupungille. Hieno ja monipuolinen kaupunki, Kroatian neljänneksi suurin, Lahden kokoluokkaa, mutta aikapaljon upeampi. Keskusta on uutta suunnittelua, mutta ei ihan kauheasti jugo-ajan kauheuksia. Paljon hienoa 1800-luvun rakennuskantaa sekä hiukea 1920-luvun art noveau kadunpätkä, toistakymmentä taloa. Hallitseva elementti on kaupunkia pohjoiseen rajaava Drava-joki, joka on otettu hienosti virkistyskäyttöön. Joen penkoilla pyöräilee ja rullaluistelee satamäärin väkeä. Alle kolmekymppisiä kaupungissa on muutenkin silmiinpistävän paljon, vielä enemmän tosin on kahviloita ja baareja; en äkkipäätä muista toista yhtä baaririkasta kaupunkia. Voi kun Helsingistäkin saataisiin joskus näin elävä.



Balkanin levottomuuksia ei voi olla mainitsematta kun ollaan niiden ytimessä, mutta tästa lisää tuotapikaa.

Pecs-Harkany-Valpove-Osijek (Pension Makalu, 90 m, 45.5620, 18.6718)
89,5/1190 km - 18 km/h - 4:46/6:20 h
197 m up - 248 m dn - 245 m max

Etusivu, eiku matkasuunnitelma uusiksi!

Jäin tosiaan sitten Pécsiin. Ihan upea kaupunki, taisin jo mainitakin. Laskeutuu alas Mecsekin kukkuloilta kohti Kroatiaa. Paikka on ollut asuttu ties kuinka kauan ja yllättäen Unesco on täältäkin löytänyt jotain maailmanperintöön liitettävää (eikä tässä vielä kaikki, Pirjo). Kaupungin itsessään jo huiman katedraalin laitamilta on kaivettu esiin Rooman valtakunnan aikaiset Sopianae'n esikristilliset hautapaikat ja kappelit. Rauniot on hienosti laitettu esille maanalaiseen tunneliverkostoon. Kummasti täälläpäin nuo vuosiluvut ovat yli 1000-vuotta pienempiä, kuin on pohjoisemmassa tottunut, kun on esillä joku merkittävä nähtävyys. Nämä hautapaikat ovat 300-400 lukujen vaihteesta, eikä kysessä ole mikään maakuoppa. Tulkaa katsomaan, kaupungissa on muutakin nähtävää pariksi päiväksi (Euroopan kulttuuripääkaupunki 2010).



Ottomaanien aika näkyy katukuvassa kaikkialla. Itään ja Islamiin viittaviia rakennuksia on useita, kaupungin keskusaukiolla on moskeija, tosin nykyään kristillisessä käytässä. Kaupunki oli 1500-luvun puolivälistä yli sata vuotta Ottomaanikaupunki.



Entäs nykyään. Mielenkiintoinen sekoitus eri aikakausien historiaa ja rakennuksia. Suuri osaa keskustasta erittäin hyvässa kunnossa. Viriilit ravintola- ja baarikadut halkovat keskustaa, seassa kauppakatuja. Joillain aukioilla tulee hyvin välimerellinen tunnelma, paljon vaaleaa marmoria, suihkulähteitä ja muuta vastaavaa.

Ai, niin melkein tältä matkaesitteeltä unohdin tuon otsikon

Jo muutaman päivän olen tiennyt että matkasuunnitelma ei tule pitämään. Liian tiukasti tehty, en viimevuoden pohjalta osannut ajatella neljän viikon aikajaksoa. Näyttää siltä, että jos aikoo olla neljä viikkoa matkalla pitää suunnitella reissu niin, että määränpäähän pääsee kolmessa viikossa. Se 5-7 päivää pitää varata lepopäiviin ja odottamattomuuksiin. Itse söin suuren osan välipäivistä jo alkumatkasta, pinnarikon ja Krumlovin spontaanin välipäivän takia. Nyt vielä tämä Pécs kaupan päälle niin ollaan umpikujassa. Joko täytyy tehdä jotain radikaalia tai jättää Karpaatit pois laskuista; sitä en haluaisi tehdä.

Tällä hetkellä luulen, että saisin homman haltuun noudattamalla tulevaa Kroatia-Serbia-Romania -reittiä Tonavan osalta. Romanian Turnu Severinistä on ehkä mahdollista päästä junalla jonnekin Râmnicu Vâlcea-Cartea de Argeş'n tienoille. Jos näin on säästän ne tarvittavat pari päivää Karpaattien ylitykseen ja Brashoviin. Jään kiinnostuksella odottamaan.