Eli reitti uudelleen suunnitteluun ja nyt olen rähjäisessä Romanian ja Bulgarian rajan ainoassa ylimenopaikassa Giurgiussa. No se Tonava pitäisi olla tuossa parin kilometrin päässä eli taas kuitenkin kohdattiin.
Päivä ei muuten sujunut ihan nappiin. Ajattelin aamulla herätä ajoissa, jotta olen Brasovin rautatieasemalla ajoissa ensimmäiseen Bukarestin junaan... ei ole mitään junia. Jostain syystä kellään ei ole mitään tietoa miten Bukarestiin tänään pääsee. Ainoa taululla oleva juna on kansainvälinen Wien-Bukaresti kello 11 joten lippu siihen sitten että olen edes jotenkin mahdollisesti Tonavalla iltaan mennessä. Voi sitä pään pyörittelyä kun esitin fillarin mukaan ottamista... otin kuitenkin, eikä mitään ongelmaa. Hyvin meni täpötäydessä junassa viimeisen vaunun takasillalla, stongan laitoin sivuun, kun siihen ei mene kuin sekunti.
Liekö liittyy viimepäivien rankkasateisiin, mutta juna oli tietty yli tunnin myöhässä. Muuten Bukarestissa kaikki meni varsin hyvin, kamat kasaan ja navigaattorista etsimään valtatietä 6. Ilman navigaattoria (E90) olisin ollut hukassa ilman kaupungin karttaa eihän minun Bukarestiin pitänyt tulla koko reissulla ja nyt jo toista kertaa? Koko ulosmeno pohjoiselta asemalta oli ihan katastrofia uuden moottoritieliittymän rakennuksen takia, mutta löytyhän se oikea pikatie lopulta.
Ällistyneenä törmäsin heti aseman ulkopuolella Suomalaiseen pyöräilijään (sorry, nimi unohtui heti, tämä mun nimimuisti on ihan katastrofaalinen), joka oli lähtemässä kohti Transilvaniaa ja Moldaviaa. Vaihdettiin hetki kokemuksia. Hyvää reissua ja parempia ilmoja!
Päivän päätös siis umpitylsää tietä mahdollisimman nopeasti Giurgiuun. Navakka myötätuuli ja hienoinen alamäki helpotti 90 kilometrin matkaa ja olin majoittumassa ennen yhdeksää. Sikakallis hotelli, ainoa löytämäni majoitus. Kummallista, kaupunkin on kuitenkin aika iso. Sain toki 50 eurolla ilmastoinnin, minibaarin ja mittavan aamiaisen...
Ai niin, tässä yhteydessä kaloihin. Niukasti ehdin hotellin ravintolaan illalliselle ja siellä oli listalla uusi kalabongaus, somn eli silure... en ole ehtinyt googlata mitä se oli mutta iso kala. Annoksessa pyrstöfile ja keskiosasta leike. Hyvin lihamainen, hiukan naudan punervaa, kuitenkin kypsä ja rakenne kuin ehkä porsaalla. Hyvin tumma nahkamainen pinta. Ei paha, mutta ei nouse suosikkeihin, mielenkiintoinen.
Koko matkan paras kala kyllä oli Bukarestin La Mama:n Royal Dorada. Tämä todella isoluinen kala oli vaaleaa ja hyvin maukasta ja mehukasta. Raholan sanaston mukaan voisi olla Pietarinkala, mutta ei tämä kyllä lahnamainen ollut enemmän muodoltaan ahven. Olisiko sitten ollut Pikkupygelli eli merilahna?
Mutta nyt hyvää yötä, kirjoittelen tätä Veliko Tarnovon kaskaiden sirityksestä ja lämmöstä. Puuttuvat palat seuraavat kun ehdin.
Giurgiu, Hotel Sud (41 m)
90/363 km - 19/41 km/h - 4:38 h
117/2236 m up - 176/1800 m dn - 124 m mx
Reitti 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti