perjantai 29. kesäkuuta 2007

Kultamainareiden reviirillä

Jopas minne taas tupsahdin! Miellyttäva seuraus siitä, että olen saanut valmiiksi yhden elämän ohjeen; "Älä koskaan luota siihen, että Puolalainen leirintäalue on olemassa!".

Näin ei ollut Paczkovissa, ihan kivan tuntuinen kaupunki muuten, joten nyt olen Złoty Stokissa. Piti ottaa hotelli, kun kämppäriä ei pitänyt oleman. Mutta olikin, tosin joku yksityinen, mutta millainen. Ensin hiukan taustaa.
Złoty Stok on Tatran kupeessa oleva pikkukaupunki, jolla on hieno tulevaisuus takanaan. Kaupunki oli aikoinaan yksi Sleesian ja Euroopan kullankaivuun keskuksia. Sen vaikutukset ovat vielä aistittavissa vanhassa keskustassa. Ymmärrettävästi kaivostoiminta aikanaan uuvahti; jäi louhokset ja kuihtuva kaupunki. Millaisia tarinoita kaupungintalon penkillä istuskelevilla ukoilla olisikaan kerrottavana.

Tämä kämppari on siis rakennettu jonkin pienen avolouhoksen reunalle metsäiseen rinteeseen. Perheen talo on tuossa nurkassa, loppumaa hyvin hoidettua nurmea retkeilijöille. Louhosta on hiukan tuunattu, on lampi kaloineen, kalamaja (jonka terassilla tekstaan olue kera) ja jopa lasten allas pienemmässa kuopassa. Hieno kokemus, katsokaa kuvasta, muuten paikkaa on hankala kuvailla. Suihku löytyi kolme metriä sysvästä kallionkolosta, jonne lammesta virtaavaa vettä johdettiin "putoukseksi".


Muutenkin oli upea päivä. Hienoa päästa taas ajamaan. Kaksi lepopäivää on liikaa, alkoi jo olla jotenkin hermostunut olo. Tätäkö ne endorfiinit tekevät, koukussa kymmenen päivän jälkeen. Lailla pitäisi kieltää.

Pientä nousua koko päiva, muttei haitannut, ajo kulki. Aloitettiin reilusta 100 metristä nyt ollaan hiukan yli 350:n. Huomenna nousua koko päiva luulisin, Tsekin rajalle joku 60 km.

Matkalle osui yksi upea nähtävyys, Henrykowin luostari. Ällistyttävä sisus siinä kirkossa, pröystäilevää katolisuutta parhaimmillaan.



Agro Camping, Złoty Stok
Wroclaw-Strzelin-Ziebice-Paczkov-Złoty Stok: 99,79 km - 5:36/7:40 h - 17,73 km/h - 1155 km

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti