Kylläpä hiukan ehtikin kulua aikaa, ennekuin sain motivoitua itsensä lopettamaan tämän kesäisen blogin. Näin alkuun tuosta alta löytyy matkan yhteenveto toteutuneine trackeineen (linkit noissa etapeissa) sekä ajetut matkat, ajat ja nousumetrit.
Saksa oli hienoa seutua pyöräilijälle. Hyvin merkattuja ja laadukkaita reittejä, mitä nyt muutama sadistin karttaan piirtämä maastopyörälle ajateltu polunpätkä. Kirjakaupat ovat väärällään polkupyöräkarttoja, ainoa vaikeus on päättää minkä ostaisi. Kartoissa on vaihtelevasti merkattuna reitit, mutta tosiaankaan aina ei ole ajateltu pyörämatkailijoita joille hyvälaatuinen ja inspiroiva maantie on usein se paras vaihtoehto. Palveluita löytyy joka kylästä, ravintolaa, pensioonia, hotellia, pyörähuoltoa...
Tsekki on pyöräilijöiden maa. Fillari kulkee hyvin junassa, joissa on aina omat osastot tai erillinen tavaravaunu pyörille. Tiet ovat hyvää tasoa, pientareet saattavat pikkuteillä olla kapeita, mutta eipä ole liikennettäkään. Maasto on luoteis-/eteläosassa mäkistä, eivät ne mäet kauhean isoja ole, mutta yli 100 nousumetrin kumpareita saattaa päivälle osua useitakin. Merkittyjä pyöräreittejä on paljon, ikävä kyllä ei sattunut silmiin varsinaista fillarikarttaa. Täälläkin reitit ovat usein maastopyörille tarkoitettuja... kuten voi Pisekin kokemuksitani alta lukea. Ravintoloita ja pensiooneja tai hotelleja löytyy varsin helposti.
Slovakiassa tilanne muuttuu, tuon lyhyen parin päivän perusteella. Tiet ovat huonompia, mutta ihan ajettavia, ei ongelmia siinä. Pyöräreittejä ei jäänyt mieleen. Pikkukaupungit saattavat olla hyvinkin ankeita, mutta kyllä sieltä ravintola ja hotelli tuntui löytyvän. Halpoja pesiooneja en lähtisi etsiimään kuin suuremmista kaupungeista.
Unkari on täynnä todella pieniä kyliä, joissa ei juuri kauppaa enempää palveluita löydy. Pikkukaupungeissa kyllä löytyy kaikkea tarpeellista, myös edullisia pensiooneja. Ruoka on hyvää, tosin kalaa ei ole niin paljoa saatavilla kuin Tsekissä ja Slovakiassa. Kesän reitti kulki kahdenkin "vuoriston" yli, eipä noita nyt vuoriksi voi sanoa, mutta muutama kunnon ylämäki matkalle osui. Noin kymmenen kilometrin ja 400 metrin nousu vei hiukan voimia näin aloittelevalta mäkimieheltä... saas nähdä kun samalla matkalla noustaan se kilometri. Mitä etelämpään tullaan, sitä puuduttavammiksi maisemat muuttuvat vain auringonkukkaa ja maissia, onneksi joku viiniä kasvava rinne välillä piristää. Unkarissa on myös laaja kansallinen pyöräreitistö, jonka kartan voi tilata netistä.
Kroatiian siirryttäessä tiestö huononi jonkinverran, päätiet ovat hyvässä kunnossa, mutta sivuteillä voi joutua aikamoiselle kynnöspellolle. Kylät ovat todella pieniä, muutamia kymmeniä taloja tien varressa. Yleensä kyllä löytyy kauppa ja jopa joku pikkubaari. Ihmiset ovat positiivisesti kiinnostuneita pyöräilijästä. Tonavan pyöräilyreitin viitoitus ei ole kovin kummoinen (samaa tasoa tai hiukan parempi kuin Suomen pyöräreittien viitoitus), muuten en mitään pyöräreittejä huomannut. Maisemat tällä lyhyellä reitillä ovat tutun tylsää maissi/auringonkukkapeltoa. Tonava, sillon kuin se ylipäätään näkyi oli jossain kaukana pellon takana.
Serbiassa tiestö sitten kurjistui kunnolla. Pääosa Tonavan pyöräreittiä kulkee alkumatkasta isoja moottorietietasoisia monikaistaisia teitä, joskus piennar on, joskus ei. Sivuteitä kannattaa välttää, ovat usein karmeassa kunnossa. Äläkä luota Tonavan pyöräilykartan merkintään hyväkuntoinen päällystämätön tie. Loppumatka, kun päästään Tonavan rantatielle Romanian rajalla on upeinta tietä mitä olen koskaan nähnyt. Maisemat mykistäviä, tie ajettavaa ja liikenne vähäistä. Tonavan pyöräreitin opastus on uskomattoman upea, moisia kylttejä en muista nähneeni missään (ks. tarkemmin aiemmin blogista). Pikkukaupungeista löytyy yleensä jokin majapaikka, myös satunnaisia pensiooneja ja leirintäalueita, mutta yleensä hotelleja. Kauppaa ja ravintolaakin tulee vastaan riittävän usein. Tonavan rantatiellä kannattaa myös varautua kohtuullisiin nousuihin, 100-200 metrisiä oli muutamia.
Lisäksi pitää muistaa ottaa lamppu mukaan, matkalla on yli 10 tunnelia, joista kaikki yli 200 metriset ovat hengenvaarallisia pimeällä pyörällä ajettaessa.
Romanian näkeminen jäi vähäiseksi ajan loputtua kesken. Sen vähän pohjalta välttäisin Etelä-Romaniaa, todella tylsää maaseutua. Pienemmät kaupungit ja kylät ovat rähjäisiä ja niistä puuttuvat kaikki palvelut, kauppa yleensä toki löytyy. Isommista kaupungeista, Drobetan ja Craiovan kokoisista löytyy jo mukavia hotelleja tai pensiooneja. Ihmiset ovat ystävällisiä ja varautuneen kiinnostuneita kummasta kulkijasta. Etelässä ei tunnu olevan juuri mustalaisongelmiakaan tai en niihin vain törmännyt. Päätiet ovat ajettavia, joskin varsin vilkkaita, mutta en törmännyt suurempiin ongelmiin liikenteen kuin asenteidenkaan suhteen. Bukarest on sitten oma lukunsa, mutta kyllä sielläkin liikenteen seassa selviää kun vaan sen paikkansa ottaa ja pitää selässä olevat silmät auki. Pyöräreittejä tai ainakaan mitään opasteita en huomannut.
Jokatapauksessa sen mielenkiintoisen ja kauniin Romanian pitäisikin olla toisella puolella Karpaatteja sekä Tonavan suistossa, jonne matka jatkuu kesällä 2009.
ja ne todella toimivat, mutta nykyiseen en ole tullut hankkineeksi kun muutenkin tuntui geometria korjanneen ranteiden kipeytymisen... mutta ei, kyllä se lopulta pidemmillä matkoilla (monta päivää noin 100 kilometriä) alkaa. Tuo GC2 on uudempi malli Suomessakin myynnissä olevasta kahvasta, sitä vanhaa mallia vaan myydään täällä kalliimpaan hintaan kuin uutta saa muualta.
Lisäksi hiukan "rätei ja lumpui" eli dhb:n Runcton Elite Gel Long Finger Gloves (punaisena tietenkin), olivat halvat, näyttivät kivalta kuvissa ja tulevat alkukeväällä varmaankin tarpeeseen. Tuntuvatkin kädessä hyvältä ja taitavat ajaa asiansa, kämmenselän hengittävä kudos auttaa hikoilun suhteen. Varpaita lämmittämään vielä ostoskoriin DeFeetin Wool-E-Ator ohuet ja hengittävät villasukat. Tuntuvat ainakin jalassa hyvältä, ja ovat riittävän ohuet etteivät ahdista tyköistuvissa kengissäni.
Aiemmin en ole törmännyt lyhyisiin kengänsuojiin, mutta Bike-Discountin Zwölfenderin ohuesta neopreenistä (3,5 mm) tehdyt vaikuttavat juuri sellaisilta, jotka tulevat käyttöön alkukevään ja kesän viileillä keleillä. Täyspitkän suojat kun ovat tuntuneet jotenkin ahdistavilta. Alkuun ajattelin "varvassuojia" varpaita lämmittämään, mutta nuo ylläolevat saattavat olla monikäyttöisemmät.
