Loma on viivattu lomalistaan ja lennot varattu. Tästä se lähtee Tour de Danube tai ehkä paremminkin Tour de Mustameri... ajatukset loppumatkan suhteen kun ovat alkaneet kääntyä Tonavalta vuoristoon.
Kesäkuun puolessa välissä hyppään Finnairin lennolle AY809 kohti Müncheniä. Jostain syystä AirBerlin ei anna varata Nürnbergin lentoja kesälle, reitti lopetetaan? Eipä ollut kallis tämäkään lento, meno 120 €. Paluu kuukauden päästä tästä Bucarestista, samoin Finnairilla, taaskin halvin keksimäni yhdensuuntainen lento 148 €. Finskillähän fillarista ei mene lisämaksuja, jos kaikki mahtuu 20+5 kilorajaan.
Kone saapuu niin myöhään Münchenin kentälle, että yövyn alle kymmenen kilometrin päässä Freisingissa, sieltä on helppo lähteä Regensburgin suuntaan ja edelleen rajan yli Tsekin Pilseniin. Ensimmäinen päivämatka on niin täynnä kuuluisia panimoita, että ihan pelottaa, täytyyhän ne nyt käydä katsomassa. Ensin itse Freisingissa panimokoulu Weihenstephan panimoineen. Sitten Hallertaun humala-alueen läpi Weltenburgiin, jossa Tonavan mutkassa on maailman vanhin toimiva panimo saman nimisessä luostarissa. Kelheimissa pysähdys Schneiderin vehnäolutpanimossa ennen loppurutistusta parin isohkon mäen yli Regensburgiin jos reidet kestävät. Kyllä Saksassa riittää pyöräilijälle virkistyspaikkoja.
torstai 20. maaliskuuta 2008
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Pyörällä - Matkantekoa polkuvauhtia
Juha Varila ja Jukka Pirttioja ovat kirjoittaneet lämminhenkisen kertomuksen siitä miten pyörämatkailija kokee enemmän. Kirjoittajat ovat matkailleet polkupyörällä jo vuosia ympäri Eurooppaa. Pääosassa on kolmen viikon isät-pojat matka Unkarissa ja Romaniassa. Polkupyörä kulkee, matkalla tapahtuu ja perille päästään. Kirja kuvaa tuntoja sekä ympäröivää seutua pohdiskelevasti, mutta antaa koko ajan hyviä vinkkejä lukijalle pyörämatkan suunnitteluun. Erityisesti kirja rohkaisee lähtemään matkaan koko perheen kanssa: "Lapset ovat yllättävän sitkeitä ja urheita hyvin motivoituina.", lienee yksi opetus.
Reilun viidenkymmenen sivun verran annetaan ohjeita pyörämatkalle valmistautumiseen, varusteiden valintaan ja muihin käytännön seikkoihin. Taaskin verrattomalla no-nonsense tyylillä. Pääasia on lähteminen ja matkailu, toki perusasiat ja varusteet pitää olla suunniteltuna ja kunnossa.
Viimeiset 35 sivua esittelevät pyöräilyä Itä-Euroopan maissa Virosta Mustallemerelle, parhaiten tuntuu olevan hallussa Baltian maat, Unkari ja Romania. Hyviä käytännön vinkkejä kunkin maan erityispiirteistä.
Vetävästi kirjoitettua persoonallista kerrontaa on mukava lukea. Tekstiä piristävät muutamat, tosin hiukan suttuiset mustavalkokuvat. Erillisiin infolaatikoihin on poimittu huomioita matkan varrelta. Vinkkiosiot on hyvin jäsennelty ja sisältävät varsin kattavasti kaiken tarvittavan.
Pyörällä - Matkantekoa polkuvauhtia
Juha Varila, Jukka Pirttioja
Kirjapaja 2008
ISBN 978-951-607-692-1
172 sivua
Reilun viidenkymmenen sivun verran annetaan ohjeita pyörämatkalle valmistautumiseen, varusteiden valintaan ja muihin käytännön seikkoihin. Taaskin verrattomalla no-nonsense tyylillä. Pääasia on lähteminen ja matkailu, toki perusasiat ja varusteet pitää olla suunniteltuna ja kunnossa.
Viimeiset 35 sivua esittelevät pyöräilyä Itä-Euroopan maissa Virosta Mustallemerelle, parhaiten tuntuu olevan hallussa Baltian maat, Unkari ja Romania. Hyviä käytännön vinkkejä kunkin maan erityispiirteistä.
Vetävästi kirjoitettua persoonallista kerrontaa on mukava lukea. Tekstiä piristävät muutamat, tosin hiukan suttuiset mustavalkokuvat. Erillisiin infolaatikoihin on poimittu huomioita matkan varrelta. Vinkkiosiot on hyvin jäsennelty ja sisältävät varsin kattavasti kaiken tarvittavan.
Pyörällä - Matkantekoa polkuvauhtia
Juha Varila, Jukka Pirttioja
Kirjapaja 2008
ISBN 978-951-607-692-1
172 sivua
keskiviikko 5. maaliskuuta 2008
Matka ehkä edistyy ilmeisen mäkisissä maastoissa
Edelleen on haussa se AirBerlinin lento Nürnbergiin, jostain syystä lentoja ei ole varattavissa huhtikuuta kauemmas... ei kai yhteys ole lopetettavana? Joka tapauksessa jos Nürnbergiin päästään, niin matka jatkuu vallan kumpuilevassa maastossa. Aivan mainio GMaps-sovellus Bike Route Toaster piirtää suunnitellulle reitille korkeuskäyrän. Tuon avulla huomasin, että kolmeen ensimmäiseen päivään Nürnbergistä Pilseniin sisältyy jokaiseen yksi 300-400 metristä yli 600 metriin nousu... Reissu alkaa rankasti, edelliskesänä vastaava nousu tuli vasta puolentoista viikon polkemisen jälkee ja oli ihan tarpeeksi rankka minun heikkotehoisille reisilleni. Ehkä tuo tuosta, ainakin on myötätuuli jos viimevuoteen on luottaminen, kaksi viikkoa puhalsi koko ajan lännestä.
Romanian reitistä en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen. Alunperin piti ajella Tonavaa Mustalle merelle, mutta nyt on alkanut kiehtoa Karpaattien kierros ja saapuminen Mustanmeren rantaan pohjoisesta. Oikeita vuoriakin olisi edessä.
Romanian reitistä en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen. Alunperin piti ajella Tonavaa Mustalle merelle, mutta nyt on alkanut kiehtoa Karpaattien kierros ja saapuminen Mustanmeren rantaan pohjoisesta. Oikeita vuoriakin olisi edessä.
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Viime viikot ovat menneet karttojen ja oppaiden metsästämisessä. Tsekin kartat löytyvät viimevuodelta. Unkarin kartan jo ostinkin, mutta heti seuraavana päivänä tietysti löysin netistä Unkarin pyräilykartaston, se täytyy laittaa tilaukseen. Kroatia-Serbia -kartta löytyi lähikaupasta ja juuri löysin mielenkiintoisen "Danube Cycle Route" kartaston ja veppisivuston yrittäessäni löytää hyvää Romanian karttaa. Leirintäaluekartan Romaniaan jo sainkin. Muuta matkailutietoa löytyy hyvin Romanian turistisivuilta. Mielenkiintoista tieto löytynee myös EuroVelo 6-sivuilta "Atlantti-Mustameri".
Paluumatkan ajattelin taittaa junalla jonnekin, josta saa halvan lennon Suomeen, mutta Euroopan Rautatiematkailuoppaasta saa sen kuvan että kansainvälisiin juniin on lähes mahdotonta saada polkupyörää Itä-Euroopan alueella. Menee säätämiseksi jos täytyy ajaa lähijunilla rajoille ja siirtyä siitä vielä toisen maana paikallisliikenteeseen...
Paluumatkan ajattelin taittaa junalla jonnekin, josta saa halvan lennon Suomeen, mutta Euroopan Rautatiematkailuoppaasta saa sen kuvan että kansainvälisiin juniin on lähes mahdotonta saada polkupyörää Itä-Euroopan alueella. Menee säätämiseksi jos täytyy ajaa lähijunilla rajoille ja siirtyä siitä vielä toisen maana paikallisliikenteeseen...
Tour de mer Noire 2008
Terve kaikki! Jo jonkin aikaa on mielessä kytenyt jatko viimevuoden Tallinna-Praha turneelle. Reissu oli aivan mielettömän hieno ja jatkoa pitää saada. 
Fillarin menettäminen Tsekin Podebradyssä (lue heinäkuu 2007) oli vain siunaukseksi. Bussimatka kotiin oli astetta miellyttävämpi vain matkatavaroiden kera. Lisäksi vakuutusyhtiö (Nordea) päätti korvata pyörän ja menetetyt tarvikkeet matkavakuutuksen ehtojen mukaan, eli pyörä ja tarvikkeet 30% vähennyksellä (3 vuotta) ja vain 50 € omavastuulla. Tuleva reissu kulkeekin upealla uudella Rossanon Hybridillä (Deluxe Deore/LX Disk) toivottavasti paljon keveämmin kuin menetetyllä Gary Fisherillä.
Loppusyksyn synkkinä hetkinä ajatukset alkoivat harhailla kohti Eurooppaa ja pitkän tähtäyksen suunnitelmaksi alkoi kiteytyä "Tour de Europe" eli Euroopan ympäriajo. Aikaa tarvittaneen 5-6 vuotta... no ei kai haaveilussa mitään pahaa ole? Joka tapauksessa "ympäriajon" seuraava etappi on Tonavan kierros, jotakuinkin Tsekeistä Mustallemerelle.
Reissu alkaa kuitenkin Nürnbergistä, koska AirBerlin lentää sinne edullisesti ja fillarin saa mukaan 20 eurolla per suunta. Matka jatkuu edelleen Tsekkiin olutreitille Pilsenin panimokaupungin kautta Budejovicen panimokaupunkiin. Jatko on hiukan epävarma, mutta joko jatkaen Tsekkiä itään ja lopulta Slovakiaan Bratislavaan tai samaan kohteeseen Itävallan kautta. Bratislavasta jatketaan Unkariin uimaan Balatonilla. Sitten on vuorossa nopea Balkanin kierros eli Kroatian kautta Tonavan rannalle ja sitä mukaillen Serbian Belgradista Romaniaa ja edelleen Mustallemerelle. Paluu Romaniasta on hämärän peitossa, joko halpa lento jos niitä on tai sitten junalla jonnekin ihmisten ilmoille...
Fillarin menettäminen Tsekin Podebradyssä (lue heinäkuu 2007) oli vain siunaukseksi. Bussimatka kotiin oli astetta miellyttävämpi vain matkatavaroiden kera. Lisäksi vakuutusyhtiö (Nordea) päätti korvata pyörän ja menetetyt tarvikkeet matkavakuutuksen ehtojen mukaan, eli pyörä ja tarvikkeet 30% vähennyksellä (3 vuotta) ja vain 50 € omavastuulla. Tuleva reissu kulkeekin upealla uudella Rossanon Hybridillä (Deluxe Deore/LX Disk) toivottavasti paljon keveämmin kuin menetetyllä Gary Fisherillä.Loppusyksyn synkkinä hetkinä ajatukset alkoivat harhailla kohti Eurooppaa ja pitkän tähtäyksen suunnitelmaksi alkoi kiteytyä "Tour de Europe" eli Euroopan ympäriajo. Aikaa tarvittaneen 5-6 vuotta... no ei kai haaveilussa mitään pahaa ole? Joka tapauksessa "ympäriajon" seuraava etappi on Tonavan kierros, jotakuinkin Tsekeistä Mustallemerelle.
Reissu alkaa kuitenkin Nürnbergistä, koska AirBerlin lentää sinne edullisesti ja fillarin saa mukaan 20 eurolla per suunta. Matka jatkuu edelleen Tsekkiin olutreitille Pilsenin panimokaupungin kautta Budejovicen panimokaupunkiin. Jatko on hiukan epävarma, mutta joko jatkaen Tsekkiä itään ja lopulta Slovakiaan Bratislavaan tai samaan kohteeseen Itävallan kautta. Bratislavasta jatketaan Unkariin uimaan Balatonilla. Sitten on vuorossa nopea Balkanin kierros eli Kroatian kautta Tonavan rannalle ja sitä mukaillen Serbian Belgradista Romaniaa ja edelleen Mustallemerelle. Paluu Romaniasta on hämärän peitossa, joko halpa lento jos niitä on tai sitten junalla jonnekin ihmisten ilmoille...
maanantai 1. lokakuuta 2007
Fillarilla Brysselissä
Liittymättä mitenkään tulevan kesän reissuun muutama lause pyöräilystä Brysselissä.
Ollessani vuonna 2006 pyöräilemässä Belgiassa, tuntui paluu Brysseliin puolentoista viikon "kuninkaan" kohtelun jälkeen kaoottiselta. Autoilijat ovat tylyjä verrattuna Belgian muihin kaupunkeihin, eikä pyöräteitäkään tullut kohdalle. Jostain syystä 2008 tammikuussa Brysselissä autolla liikkuessa pyöräilijöitä tuntuikin olevan kaikkialla ja koko ajan vastaan tuli merkattuna pyöräkaistoja, alla muutamia esimerkkejä, joista mielestäni voisi ottaa mallia Helsingissäkin.
Tässä tullaan kahden ison tien risteykseen, huomatkaa pyöräkaista jokaisen autokaistan reunassa. Lisäksi näkymättömiin jää bussin ja jalkakäytävän välissä oleva koko kaistan levyinen polkupyörien "ryhmitysalue".
Äh... kuva meni väärin päin, mutta yrittäkää kestää. Tässä siis vastaavaa kaistaa kadun reunassa. Autot mahtuvat hyvin pysäköimään.
Ollessani vuonna 2006 pyöräilemässä Belgiassa, tuntui paluu Brysseliin puolentoista viikon "kuninkaan" kohtelun jälkeen kaoottiselta. Autoilijat ovat tylyjä verrattuna Belgian muihin kaupunkeihin, eikä pyöräteitäkään tullut kohdalle. Jostain syystä 2008 tammikuussa Brysselissä autolla liikkuessa pyöräilijöitä tuntuikin olevan kaikkialla ja koko ajan vastaan tuli merkattuna pyöräkaistoja, alla muutamia esimerkkejä, joista mielestäni voisi ottaa mallia Helsingissäkin.
Tässä tullaan kahden ison tien risteykseen, huomatkaa pyöräkaista jokaisen autokaistan reunassa. Lisäksi näkymättömiin jää bussin ja jalkakäytävän välissä oleva koko kaistan levyinen polkupyörien "ryhmitysalue".
Äh... kuva meni väärin päin, mutta yrittäkää kestää. Tässä siis vastaavaa kaistaa kadun reunassa. Autot mahtuvat hyvin pysäköimään.
keskiviikko 15. elokuuta 2007
Tour de Europe 2007: Tallinna-Praha
Matkan yhteenveto toteutuneine trackeineen (linkit noissa etapeissa) sekä ajetut matkat, ajat ja nousumetrit.
- Matkan blogi
- Valokuva-albumi
| 15.6.2008 Helsinki-Pärnu (laiva, bussi) | 12/113 km | ||
| 16.6.2008 Pärnu-Dzeni | 101/113 km | 5:03 h | |
| 17.6.2008 Dzeni-Rīga | 98/211 km | 5:13 h | |
| 18.6.2008 Rīga-Jelgava | 83/295 km | 4:30 h | |
| 19.6.2008 Jelgava-Šiauliai | 90/385 km | 4:43 h | |
| 20.6.2008 Šiauliai-Varniai | 95/480 km | 5:07 h | |
| 21.6.2008 Varniai-Klaipėda | 89/578 km | 4:52 h | |
| 22.6.2008 Klaipėda-Nida | 61/638 km | 3:26 h |
| 23.6.2008 Nida-Kaliningrad | 93/731 km | 4:52 h | |
| 24.6.2008 Kaliningrad-Fromborg | 79/813 km | 4:52 h | |
| 25.6.2008 Frombork-Kwindzyn | 118/933 km | 7:06 h | |
| 26.6.2008 Kwindzyn-Torun | 117/1050 km | 6:59 h | |
| 28.6.2008 Torun-Wroclaw (juna) | |||
| 29.6.2008 Wroclaw-Złoty Stok | 100/1155 km | 5:36 h | |
| 30.6.2008 Złoty Stok-Kłodzko-Černožize | 93/1248 km | 6:08 h | |
| 1.7.2008 Černožize-Poděbrady | 84/1334 km | 5:02 h | |
| 2.7.2008 Poděbrady-Praha (juna) |
perjantai 6. heinäkuuta 2007
Mitä matkalle mukaan?
Mitä tällaisella reissulla tarvitsee pakata mukaan? Olen tehnyt itsellenin listan tarvitsemastani ja tänä vuonna en oikeastaan kaivannut mitään lisää. Vaatteita hiukan vähennän; ajopaitoja, sukkia ja alushuosuja pesee niin näppärästi. Yhdet mikrofleecehousut pakkaan myös mukaan, kevyt makuupussini on hiukan viileä tuolla kymmenen asteen tienoilla.
Kaikki tarpeeni mahtuivat Topeakin pienempään tankolaukkuun ja takalukkuihin, yhteensä tavaraa oli noin 15 kiloa laukut mukaanluettuna. Hyvää työtä tekevät Topekilla, tajusin vasta matkassa että teltta-makuupussi-makuualusta -kombohan (2,5 kg) nosti painon pakkarilla 12-13 kiloon ja tavaratelineen luvataan kestävän vain 9 kg... hyvin kesti rynkyttäviä teitä. Teline on siis Topeakin satulaputkeen ruuvattava malli, kun levyjarrut estävät tavallisten telineiden käytön. Mahtaako olla olemassa runkoon tuettavaa pakkaria, joka menisi levyjarrulliseen pyörään?
Seuraavalle reissulle kyllä harkitsen tukevamman tavaratelineen ja isompien sateenkestävien laukkujen hankintaa. Myös tankolaukku voisi olla hiukan isompi, nyt oli takana liikaa painoa ja ajotuntuma hiukan kärsi. Myös isompi vedenpitävä karttatasku olisi poikaa.
Kartat ja navigointi
Karttoja oli liian kanssa mukana, tai ei oikeastaan liikaa vaan liian isoja ja painavia. Minun reitinvalintaideallani näyttää mittakaavana 1:500 000 yleensä riittävän, jos kartta muuten on hyvä ja selkeä. 1:100 000-200 000 olisi kyllä muuten ideaalinen, mutta tuppaavat olemaan niin isoja. Belgia on näppärästi jaettu osiin, mutta se onkin niin pieni maa.
Pitäkääpä silmällä Itä-Eurooppaan Puolalaisen Carta Blancan Turystytczny-sarjan pikkuatlaksia kompakti muoto ja selkea painatus, mukana myös hotellit ja nähtävyydet.
Varmistuksena mukana on GPS-moduli (Sirf-III) ja kännykässä (S-E P990i) karttaohjelma. Varsinaista navigointiohjelmaa en ole tuntenut tarvitsevani, enkä ole halunnut semmoiseen investoida. Teen hiukan työtä, skannaan ja kalibroin karttapohjia tarvitsemiltani aluelta SmartCom GPS tai SmartCom Navigator -ohjelmaan. Kalibrointi ja reittisuunnittelu hoituu varsin edullisella OziExplorer-ohjelmalla (toimii myös Linuxissa Winen alla). GPS on kyllä korvaamaton apu oikein paikan ja suunnan varmistajana, pari ikävää harhaanajoa jäi väliin.
Varsinainen riesa onkin sitten pussillinen latureita ja vara-akkuja, kovin monelta kämppäriltä ei käytettävissä olevaa töpseliä oikein tahdo löytyä. GPS-moduli ehtyy alle kymmenen tunnin ja kännykkä reilussa vuorokaudessa koska Bluetooth vie virran. Kameran kanssa pärjää yhdellä vara-akulla pari viikkoa.
Oppaat
Vierailla kielialueilla on hyvä olla sanakirjoja mukana. Lonely Planetilla on Balttian taskusanakirja, jostain alesta ostin Puolan vastaavan, Tsekkikin oli lainassa, Venäjän unohdin ja olisin kyllä sitä kaivannut. Iltaisin oli hyvää aikaa kerätä listaa hyödyllisistä sanoista kullakin kielellä. Näillä selviää hyvin, eikä kaikkia edes tarvitse.
Päivää/hei - Näkemiin - Kiitos - Anteeksi - Olut - Vaalea/tumma/mieto/vahva - Vesi/hapollinen/hapoton - Syödä - Ruokalista - Mitä maksaa - Lasku - Aamiainen - Kahvi/tee - Hotelli - Leirintäalue - Teltta - Vapaa huone - WC/mies/nainen - Suomi - Polkupyörä - Kyllä/ei - Iso/pieni - Oikea/vasen - Suljettu/auki - Yksi/kaksi/kymmenen...
Joku kompakti matkaopas olisi todella hyödyllinen, mutta painavat niin turkasesti etten saanut mahtumaan mukaan. Olisi ollut mukava lukea hiukan tarkemmin missä liikkuu.
Kaikki tarpeeni mahtuivat Topeakin pienempään tankolaukkuun ja takalukkuihin, yhteensä tavaraa oli noin 15 kiloa laukut mukaanluettuna. Hyvää työtä tekevät Topekilla, tajusin vasta matkassa että teltta-makuupussi-makuualusta -kombohan (2,5 kg) nosti painon pakkarilla 12-13 kiloon ja tavaratelineen luvataan kestävän vain 9 kg... hyvin kesti rynkyttäviä teitä. Teline on siis Topeakin satulaputkeen ruuvattava malli, kun levyjarrut estävät tavallisten telineiden käytön. Mahtaako olla olemassa runkoon tuettavaa pakkaria, joka menisi levyjarrulliseen pyörään?
Seuraavalle reissulle kyllä harkitsen tukevamman tavaratelineen ja isompien sateenkestävien laukkujen hankintaa. Myös tankolaukku voisi olla hiukan isompi, nyt oli takana liikaa painoa ja ajotuntuma hiukan kärsi. Myös isompi vedenpitävä karttatasku olisi poikaa.
Kartat ja navigointi
Karttoja oli liian kanssa mukana, tai ei oikeastaan liikaa vaan liian isoja ja painavia. Minun reitinvalintaideallani näyttää mittakaavana 1:500 000 yleensä riittävän, jos kartta muuten on hyvä ja selkeä. 1:100 000-200 000 olisi kyllä muuten ideaalinen, mutta tuppaavat olemaan niin isoja. Belgia on näppärästi jaettu osiin, mutta se onkin niin pieni maa.
Pitäkääpä silmällä Itä-Eurooppaan Puolalaisen Carta Blancan Turystytczny-sarjan pikkuatlaksia kompakti muoto ja selkea painatus, mukana myös hotellit ja nähtävyydet.
Varmistuksena mukana on GPS-moduli (Sirf-III) ja kännykässä (S-E P990i) karttaohjelma. Varsinaista navigointiohjelmaa en ole tuntenut tarvitsevani, enkä ole halunnut semmoiseen investoida. Teen hiukan työtä, skannaan ja kalibroin karttapohjia tarvitsemiltani aluelta SmartCom GPS tai SmartCom Navigator -ohjelmaan. Kalibrointi ja reittisuunnittelu hoituu varsin edullisella OziExplorer-ohjelmalla (toimii myös Linuxissa Winen alla). GPS on kyllä korvaamaton apu oikein paikan ja suunnan varmistajana, pari ikävää harhaanajoa jäi väliin.
Varsinainen riesa onkin sitten pussillinen latureita ja vara-akkuja, kovin monelta kämppäriltä ei käytettävissä olevaa töpseliä oikein tahdo löytyä. GPS-moduli ehtyy alle kymmenen tunnin ja kännykkä reilussa vuorokaudessa koska Bluetooth vie virran. Kameran kanssa pärjää yhdellä vara-akulla pari viikkoa.
Oppaat
Vierailla kielialueilla on hyvä olla sanakirjoja mukana. Lonely Planetilla on Balttian taskusanakirja, jostain alesta ostin Puolan vastaavan, Tsekkikin oli lainassa, Venäjän unohdin ja olisin kyllä sitä kaivannut. Iltaisin oli hyvää aikaa kerätä listaa hyödyllisistä sanoista kullakin kielellä. Näillä selviää hyvin, eikä kaikkia edes tarvitse.
Päivää/hei - Näkemiin - Kiitos - Anteeksi - Olut - Vaalea/tumma/mieto/vahva - Vesi/hapollinen/hapoton - Syödä - Ruokalista - Mitä maksaa - Lasku - Aamiainen - Kahvi/tee - Hotelli - Leirintäalue - Teltta - Vapaa huone - WC/mies/nainen - Suomi - Polkupyörä - Kyllä/ei - Iso/pieni - Oikea/vasen - Suljettu/auki - Yksi/kaksi/kymmenen...
Joku kompakti matkaopas olisi todella hyödyllinen, mutta painavat niin turkasesti etten saanut mahtumaan mukaan. Olisi ollut mukava lukea hiukan tarkemmin missä liikkuu.
Kuninkaan kruunajaispaivana kaupunki kiinni
Vilnassa on kuninkaan, Liettuan ensimmäisen ja ainoan, kruunajaisten juhlapäivä. Presidentin linnan edessä valmistellaan koroketta juhlapuhetta varten ja viritellään kanuunaa? Muutenkin kaupunki on pullollaan turisteja (kuulen suomea ensimmäistä kertaa pariin viikkoon), on myös jokin kansanmusiikkifestivaali. Onneksi olin varannut ajoissa hotellihuoneen, muuten voisi olla ongelmia. Juhlallisuuksia latistanee edelleenkin pitkinä kuuroina tuleva kylmä sade synkältä taivaalta. Pelastauduin tähän nettikahvilaan.
(Tietenkin juuri Vilnassa on Frank Zappan patsas.)
Eurolinesin bussi saapui ajallaan aamulla kello 9.20 noin kahdenkymmenen tunnin matkustamisen ja huonosti nukutun yön jälkeen. Ei minun lempimatkustustapani, mutta kun nuo junat kulkevat niin onnettomasti täällä päin Eurooppaa. Ei matka pajoa maksa, se täytyy myöntää, 1550 CZK eli noin 55 euroa. Onneksi bussi oli vain puolillaan ja kaikille jäi yksi penkkipari nukkumatilaa. Huomenna olisi vielä reilun yhdeksän tunnin kökötys Tallinnaan ja reissu alkaakin olla ohi.
Olipa muuten mukava nähdä pyöräilemäni tie Tatran yli vastakkaiseen suuntaan bussin ikkunasta. Täytyy myöntää, että olipa mäki. Jotenkin sitä ylämäen suuruutta ja jyrkkyyttä ei ymmärrä kun on veivaamassa mäkeä ylöspäin. Kuinka lannistavalta kunnon alppimäki näyttäisikään... ehkä ensikesänä?
Hotel Mikotel, Vilna
(Tietenkin juuri Vilnassa on Frank Zappan patsas.)Eurolinesin bussi saapui ajallaan aamulla kello 9.20 noin kahdenkymmenen tunnin matkustamisen ja huonosti nukutun yön jälkeen. Ei minun lempimatkustustapani, mutta kun nuo junat kulkevat niin onnettomasti täällä päin Eurooppaa. Ei matka pajoa maksa, se täytyy myöntää, 1550 CZK eli noin 55 euroa. Onneksi bussi oli vain puolillaan ja kaikille jäi yksi penkkipari nukkumatilaa. Huomenna olisi vielä reilun yhdeksän tunnin kökötys Tallinnaan ja reissu alkaakin olla ohi.
Olipa muuten mukava nähdä pyöräilemäni tie Tatran yli vastakkaiseen suuntaan bussin ikkunasta. Täytyy myöntää, että olipa mäki. Jotenkin sitä ylämäen suuruutta ja jyrkkyyttä ei ymmärrä kun on veivaamassa mäkeä ylöspäin. Kuinka lannistavalta kunnon alppimäki näyttäisikään... ehkä ensikesänä?
Hotel Mikotel, Vilna
keskiviikko 4. heinäkuuta 2007
Tiet ja liikenne
Teitä mahtuu Tallinna-Praha välille monenmoista. Pääsääntöisesti 1-2 numeroiset pää- ja eurooppatiet, joita ei tosin kovemman liikenteen takia mielellään aja, ovat pinnaltaan hyviä. Latvia-Puola -välillä piennarta ei tosin oikeastaan ole tai se on enintään 10 cm leveä. Kolminumeroiset tiet olivat miellyttävimpiä ajaa, niissä ei ole piennarta ollenkaan eikä edes reunaviivaa, mutta ne ovat yleensä sen verran hiljaisia ettei ongelmia ole. Ikävimmissä paikoissa rekat ovat painaneet huonopohjaisen tien niin kuopalle, että ajoura saattaa olla 20-30 cm syvällä, sen reunaan kataa itsensä helposti kun yrittää rekan alta pois.
Hyvin usein kaupunkien kohdalla on pätkä pyörätietä, mutta usein niin huonoa että päädyin kuitenkin ajamaan ajoradalla. Varsinkin Liettuassa oli pitkiä pätkia upeaa pyörätietä juuri kaupunkien kohdalla. Puolassa tiet olivat kapeimpia, mutta päälyste pääosin hyvää. Tsekissä tiet alkoivat hiukan leveätyä, myös pientareet. (Kuvassa muuten Puolalainen tapa kertoa että pyörätie jatkuu vasta risteävän tien toisella puolen, miten tuossa pitäisi toimia jäi hiukan epäselväksi... ajelin vaan törkeästi läpi.)
Kyllähän tietysti niitä painajaisia teiksi tuli muutama vastaan. Etenkin Latviassa edessä oli vain huonoja teitä. Surkeaa päällystystä, kuoppia niin ettei tahdo muuta ehtiäkään kuin väistella. Ihan pikkuteitä en lähtisi Latviassa reitille ottamaan tai sitten pitää aikataulu tehdä sen mukaan.
Parissa päivässä tuohon kapealla tiellä kovassa liikenteessä ajamiseen turtuu ja kyllä autot antavat tilaa, jopa paremmin kuin Suomessa. Ainoastaan pari kertaa joku kuorma- tai linja-auto pyyhkäisi hyvin kapeassa kohdassa ohi niin läheltä että hirvitti. Ajonopeudet ovat noilla kapeilla teillä aika pähkähulluja, mutta niihinkin tottuu.
Täytyy sanoa että nyt ei varmaan sellaista tietä olekaan mitä en lähtisi ajamaan. Kehä III ja Lahdentien motariristeys menisi rutiinilla... täytyy vain oppia ottamaan (ja uskaltaa ottaa) se tila liikenteessä. Kaliningradin keskikaupungillakin pystyi hyvin ajamaan liikenteen seassa pienen hirvittelyn jälkeen, kunhan vain meni sekaan ja noudatti samoja saantöjä kuin autotkin.
Hyvin usein kaupunkien kohdalla on pätkä pyörätietä, mutta usein niin huonoa että päädyin kuitenkin ajamaan ajoradalla. Varsinkin Liettuassa oli pitkiä pätkia upeaa pyörätietä juuri kaupunkien kohdalla. Puolassa tiet olivat kapeimpia, mutta päälyste pääosin hyvää. Tsekissä tiet alkoivat hiukan leveätyä, myös pientareet. (Kuvassa muuten Puolalainen tapa kertoa että pyörätie jatkuu vasta risteävän tien toisella puolen, miten tuossa pitäisi toimia jäi hiukan epäselväksi... ajelin vaan törkeästi läpi.)
Kyllähän tietysti niitä painajaisia teiksi tuli muutama vastaan. Etenkin Latviassa edessä oli vain huonoja teitä. Surkeaa päällystystä, kuoppia niin ettei tahdo muuta ehtiäkään kuin väistella. Ihan pikkuteitä en lähtisi Latviassa reitille ottamaan tai sitten pitää aikataulu tehdä sen mukaan.
Parissa päivässä tuohon kapealla tiellä kovassa liikenteessä ajamiseen turtuu ja kyllä autot antavat tilaa, jopa paremmin kuin Suomessa. Ainoastaan pari kertaa joku kuorma- tai linja-auto pyyhkäisi hyvin kapeassa kohdassa ohi niin läheltä että hirvitti. Ajonopeudet ovat noilla kapeilla teillä aika pähkähulluja, mutta niihinkin tottuu.
Täytyy sanoa että nyt ei varmaan sellaista tietä olekaan mitä en lähtisi ajamaan. Kehä III ja Lahdentien motariristeys menisi rutiinilla... täytyy vain oppia ottamaan (ja uskaltaa ottaa) se tila liikenteessä. Kaliningradin keskikaupungillakin pystyi hyvin ajamaan liikenteen seassa pienen hirvittelyn jälkeen, kunhan vain meni sekaan ja noudatti samoja saantöjä kuin autotkin.
Ihmiset ja selviaminen
Ennen matkaa minulla oli epäilyjä selviääkö Balttian maaseudulla tai Puolassa pelkällä englanninkielellä ja huonolla saksalla. Ei ollut pahempia ongelmia, kuten olette saaneet lukea. Kaikissa hotelleissa, leirintäalueilla ja muissa palvelupisteissä oli joku englantia puhuva tai semmoinen lainattiin jostain lähistöltä. Pääsääntöisesti kaikki alle 20-vuotiaat tuntuivat puhuvan jollain lailla englantia. Puola ehkä poikkeuksena, siellä oli yhteisen kielen löytäminen haastavampaa, mutta asiat tulivat aina kuitenkin hoidettua. Kaliningradissa olisi ollut hyvä osata venäjää, mutta sielläkin selvittiin; rajalla, hotellissa ja lopulta myös ravintolassa puhuttiin englantia, saksa oli kyllä paremmin osattu kieli.
Liettuassa jossain maaseudulla pyyhkäisin kahden reilun kymmenvuotiaan ipanan ohi kun olivat maastopyörineen tientukkona. Toinen heistä kiihdytti oitis rinnalle ja utelemaan jotain. Sanoin ettei viesti ihan auennut, vastauksena täydellisellä englannilla että mistäs vieras on tulossa ja minne menossa. Kerroin ja ipanat jäivät ällistelemään kulkijaa.
Ihmiset ovat olleet kaikissa maissa avuliaita ja ystävällisiä.
Rahaa otin mukaan paikallisena valuuttana parin päivän tarvetta varten, jos tarvitsin lisää nostin automaatista kortilla tai vaihdoin euroja. Yliarvioin rahan tarpeen ainakin kolmanneksella. Yleensä 50 euron käyttörahalla on selvinnyt läntisessä Euroopassa, nyt ei mennyt edes tuota majoitukset mukaanlukien. Luottokorttiautomaatti loytyy liki kaikkialta, varsin pienissäkin kaupungeissa.
Lähes koko matkan ajan hotelli loytyi 15-35 erolla, leirintäalue 1-2 eurolla, kahden ruokalajin illallinen juomineen 10 eurolla. Oluen hinta vaihteli alle eurosta pariin euroon.
Jokaisessa pikkukylässäkin on kauppa josta saa peruselintarvikkeita ja pullovesiä. Juomapullon täytin aamulla hotellissa tai kämppärillä. Päivän mittaan käytin ainoastaan pullovettä, usein mineraalisellaista, sai suoloja kaupan päälle.
Liettuassa jossain maaseudulla pyyhkäisin kahden reilun kymmenvuotiaan ipanan ohi kun olivat maastopyörineen tientukkona. Toinen heistä kiihdytti oitis rinnalle ja utelemaan jotain. Sanoin ettei viesti ihan auennut, vastauksena täydellisellä englannilla että mistäs vieras on tulossa ja minne menossa. Kerroin ja ipanat jäivät ällistelemään kulkijaa.
Ihmiset ovat olleet kaikissa maissa avuliaita ja ystävällisiä.
Rahaa otin mukaan paikallisena valuuttana parin päivän tarvetta varten, jos tarvitsin lisää nostin automaatista kortilla tai vaihdoin euroja. Yliarvioin rahan tarpeen ainakin kolmanneksella. Yleensä 50 euron käyttörahalla on selvinnyt läntisessä Euroopassa, nyt ei mennyt edes tuota majoitukset mukaanlukien. Luottokorttiautomaatti loytyy liki kaikkialta, varsin pienissäkin kaupungeissa.
Lähes koko matkan ajan hotelli loytyi 15-35 erolla, leirintäalue 1-2 eurolla, kahden ruokalajin illallinen juomineen 10 eurolla. Oluen hinta vaihteli alle eurosta pariin euroon.
Jokaisessa pikkukylässäkin on kauppa josta saa peruselintarvikkeita ja pullovesiä. Juomapullon täytin aamulla hotellissa tai kämppärillä. Päivän mittaan käytin ainoastaan pullovettä, usein mineraalisellaista, sai suoloja kaupan päälle.
tiistai 3. heinäkuuta 2007
Maailma muuttuu toden totta
Voipas kaupunki muuttua 15 vuodessa. Vietin viimeksi aikaa Prahassa 1990-luvun vaihteessa useampanakin kesana. Näimme opiskelijajärjestön työleirinvaihtojen yhteydessä sen niin sanotun vallanvaihdoksen ja kapitalismin alkumetrit. Edellisvuoden opiskelijakommunisti hoiti seurueemme pimeän valuutan vaihdon seuraavana kesänä 1991. Kuultiin (stadikkakeikka) Rollarit "Tanks are Rolling Out - Stones are Rolling In" -kiertueella. Terveisiä vaan kaikille mukana olleille "Sedille ja Tädeille"! Täytyy käydä tervehtimässä Trojan tutuksi tulleita opiskelija-asuntolapilvenpiirtäjiä.
Vaclavin aukio aiheuttaa nyt pienoisen paniikkikohtauksen, kaikkialla velloo turistilaumoja, sananmukaisesti. Pakko paeta pivniceen sivukadulle, mutta näitä rauhallisia sivukatuja ei tunnu enään olevan olemassa. Tilanne vain pahenee Starometskyllä. Kaikki paikat ovat täynnä turistikauppoja tai ravintoloita. Aikanaan ravintolaa sai etsiä Vaclavin aukiolta kissojen ja koirien kanssa.
Jääkää kuulolle, kirjoittelen tässä lähipäivinä lisää reissun tuntemuksista, joita en vielä ole muistanut tai jaksanut koota tekstiksi asti.
Vaclavin aukio aiheuttaa nyt pienoisen paniikkikohtauksen, kaikkialla velloo turistilaumoja, sananmukaisesti. Pakko paeta pivniceen sivukadulle, mutta näitä rauhallisia sivukatuja ei tunnu enään olevan olemassa. Tilanne vain pahenee Starometskyllä. Kaikki paikat ovat täynnä turistikauppoja tai ravintoloita. Aikanaan ravintolaa sai etsiä Vaclavin aukiolta kissojen ja koirien kanssa.
Jääkää kuulolle, kirjoittelen tässä lähipäivinä lisää reissun tuntemuksista, joita en vielä ole muistanut tai jaksanut koota tekstiksi asti.
Varjoja paratiisissa!
Eilinen aamu meni epäuskoisen pöllämystyneessä olotilassa. Vietin toista tuntia Poděbradyn poliisiasemalla tekemassä selkoa varastetusta polkupyörästa. Kaikkea kanssa, perhana! Olisin halunnut lopettaa reissu virallisesti, mutta joku pitkäkyntinen hoiti velon kotiinkuljetuksen puolestani. Jostain syystä ei ota edes kauheasti päähän, ehkä reissu kokonaisuutena peittoaa tällaiset "pienet" vastoinkäymiset. Kelikin olisi ollut kurja; pilvistä, sadekuuroja ja vastatuulta.
Jään kaipaamaan upeaa pyörää, pidin kovasti sen ulkonäöstä ja hoiti se hommansakin asiallisesti. Tämmoinen 2-3 vuotta on tietysti paras ajoneuvon vaihtotahti, saa vielä vakuutuksestakin 60-70% pyörän arvosta.
Mitä siis tapahtui? Pistäydyin kotimatkalla leirintäalueen ravintolaan illan viimeiselle. Jätin pyörän ravintolan seinustalle lukittuna totta kai, muttei löytynyt siihen hätään mitään kiinteää... satoikin. Tunnin päästä pyörää ei enään ollut. Kutsutin poliisin paikalle ja siinä sitten selviteltiin mitä oli tapahtunut. Aamuksi kävi käsky poliisilaitokselle dokumenttien laadintaan.
Poliisin jälkeen siis kamat kantoon, Podebradyn rautatieasemalle ja juna Prahaan. Majoitus ensimmäisestä hotellien varauspisteestä, ihan hyvä löytyikin, iso kahden hengen huone keittiöineen. Olut saattaa illalla maittaa!
Hotel Amadeus, Praha
Jään kaipaamaan upeaa pyörää, pidin kovasti sen ulkonäöstä ja hoiti se hommansakin asiallisesti. Tämmoinen 2-3 vuotta on tietysti paras ajoneuvon vaihtotahti, saa vielä vakuutuksestakin 60-70% pyörän arvosta.
Mitä siis tapahtui? Pistäydyin kotimatkalla leirintäalueen ravintolaan illan viimeiselle. Jätin pyörän ravintolan seinustalle lukittuna totta kai, muttei löytynyt siihen hätään mitään kiinteää... satoikin. Tunnin päästä pyörää ei enään ollut. Kutsutin poliisin paikalle ja siinä sitten selviteltiin mitä oli tapahtunut. Aamuksi kävi käsky poliisilaitokselle dokumenttien laadintaan.
Poliisin jälkeen siis kamat kantoon, Podebradyn rautatieasemalle ja juna Prahaan. Majoitus ensimmäisestä hotellien varauspisteestä, ihan hyvä löytyikin, iso kahden hengen huone keittiöineen. Olut saattaa illalla maittaa!
Hotel Amadeus, Praha
maanantai 2. heinäkuuta 2007
Pyöräilijän toivekaupunki
Kaupunki ei voi olla läpeensä paha, jos kaikki paikat ovat vilisevät fillareita. Oikea valinta yöpymiseen, varsinkin kun täällä on kelvollinen kämppäri. Poděbradyn halkaisee joki, molemmille rannoille leviää vehmas lehtipuumetsä. Pyöräilijät ja rullaluistelijat kansoittavat kymmenien ravintoloiden terassit ja joen rantaa kulkevat ulkoilutiet.
Voisi sanoa, että tämä oli pyöräilijän unelmapäiva. Poutapilvistä, lämmintä, jopa ajoviima on lämmin, kevyt tuuli sivusta (juuri kun tuulta kirosin). Upeaa seutua; aavoja peltoaukeita täplittävät pikkukylät, toisella puolella Tatra horisotissa, toisella peltoinen alamaa. Aina väliin kilometri pari metsän siimeksessä. Kohtuullisia mäkiä, mutta missäpä ne enään tuntuvat. Ajo vain rullaa, olut kivan kylän keskusaukiolla ja eteenpäin. Päämäära vain yllättäen ilmestyy opaskylttiin.
Aamun aloitti saitsari Hradec Kralovossa. Upea keskikokoinen kaupunki, hyvinkin yhden tai vaikka kahden yön arvoinen. Tuntui jotenkin uneliaalta kunnes tajusin että pitääkin - sunnuntai aamu. Jostain lähikorttelista kuuluu hiljaisena messu.
Ihan oma messunsa vallitsee Podebradyn ainoan kunnon synkän pivnicen kantapöydässä. Maailma parantuu eivätkä turistit häiritse omassa osastossaan. Kohta pitää pistää itsekin poikki, jotta uskaltaa ajaa takaisin kämppärille. Menneen maailman hotellin ravintolassa nautittu paistettu karppi painaa vatsassa.
Viimeinen yö tien päällä. Huomenna onneton 50 kilometrin pikataival Prahaan. Prahassa kolme yötä ja bussiin; Vilna, Tallinna... Tässähän tulee haikea olo, matka loppuu juuri kun pyörä alkoi kulkea!
Camping Poděbrady
Černožize-Hradec Kralovo-Poděbrady: 84,29 km - 5:02/7:40 h - 17,01 km/h - 1334 km
Voisi sanoa, että tämä oli pyöräilijän unelmapäiva. Poutapilvistä, lämmintä, jopa ajoviima on lämmin, kevyt tuuli sivusta (juuri kun tuulta kirosin). Upeaa seutua; aavoja peltoaukeita täplittävät pikkukylät, toisella puolella Tatra horisotissa, toisella peltoinen alamaa. Aina väliin kilometri pari metsän siimeksessä. Kohtuullisia mäkiä, mutta missäpä ne enään tuntuvat. Ajo vain rullaa, olut kivan kylän keskusaukiolla ja eteenpäin. Päämäära vain yllättäen ilmestyy opaskylttiin.
Aamun aloitti saitsari Hradec Kralovossa. Upea keskikokoinen kaupunki, hyvinkin yhden tai vaikka kahden yön arvoinen. Tuntui jotenkin uneliaalta kunnes tajusin että pitääkin - sunnuntai aamu. Jostain lähikorttelista kuuluu hiljaisena messu.Ihan oma messunsa vallitsee Podebradyn ainoan kunnon synkän pivnicen kantapöydässä. Maailma parantuu eivätkä turistit häiritse omassa osastossaan. Kohta pitää pistää itsekin poikki, jotta uskaltaa ajaa takaisin kämppärille. Menneen maailman hotellin ravintolassa nautittu paistettu karppi painaa vatsassa.
Viimeinen yö tien päällä. Huomenna onneton 50 kilometrin pikataival Prahaan. Prahassa kolme yötä ja bussiin; Vilna, Tallinna... Tässähän tulee haikea olo, matka loppuu juuri kun pyörä alkoi kulkea!
Camping Poděbrady
Černožize-Hradec Kralovo-Poděbrady: 84,29 km - 5:02/7:40 h - 17,01 km/h - 1334 km
lauantai 30. kesäkuuta 2007
Tatra kukistettu!
Pahoittelut näistä rumista postauksista, ei vaan ole tullut
internet-kahvilaa, jotta pääsisi siivoamaan... [Edit: no nyt on siivottu...]
Tatran yli päästiin ja taytyy myöntää että koville ottivat ne nousut, vaikka varsin pieniä olivatkin. Ensin kämppäriltä 350 metristä jonnekin 470 tienoille pariin kertaan ja alas Klodzkoon samoille metreille 20 kilometrin matkalla. Klodzko on hieno loma- ja retkeilykeskus, viriili keskusta ja paljon palveluita.
Tästa olikin enemmän tai vähemmän jatkuvaa nousua 20 kilometriä tien huippukohtaan, joka löytyi noin 650 metristä GPS:n mukaan. Minulla ei ollut tietoa minne huippu sijoittuu, joten matka oli hiukan henkisesti raskas. Kyllä tuo polkeminen itse asiassa sujui, mutta taaskin kova vastatuuli rassasi pahiten. Edes parin kilometrin alamäissa ei 50 km/h raja rikkoutunut, pienemmät mäet joutui polkemaan alas. Nopeusennätykseen päästiin sentään huipun jälkeisen alamäen alussa 58,6 km/h. Mainio mäki sitten jatkuikin loiveten rajaa kohti yli kymmenen kilometriä yhteensä.
Yllättäen ajo kulki Tsekin puolella vastatuuleenkin niin hyvin, että ohitin suunnittelemani yöpymiskaupungin Ceska Skalicen ja ajoi isompaan Jaromeriin. Virhe; kuollut yhden nähtävyyden rähja eikä majoitusta. Ensimmäisen tsekkioluen (Krakonos, perempi kuin moni Suomeen tuotu!) jälkeen päätin jatkaa vielä parikymmentä kilometriä Hradec Kraloveen. Tulin kuitenkin järkiini ja otin vastaan tulleesta motellista halvan huoneen.
Valtavan sika-knedlik -annoksen jälkeen lojun sängyllä ja olen hyvin tietoinen päivän rasituksista. Suunnitelmissa kaksi helppoa päivää Prahaan. Jos siis tuo älytön länsituuli suo. Koko matkan, paria päivää lukuunottamatta, on tuullut todella navakasti lounas-luode -suunnalta.
Vastatuuli taitaa olla minulle se äärimmäinen ajoa haittaava luonnonvoima. Mäkiä kyllä kiipeää, matka vain taittuu hitaammin, pitkän päälle reidetkin oppivat ja voimistuvat mäkimaastoon. Vettä voi tulla taivaalta, mutta kyllä senkin jossain rajoissa kestää. Mutta se vastatuuli vie kaiken ilon polkemisesta. Ylämäet ovat ylämäkiä, mutta niitä seuraava helpottava lasku on samaa tuskaa vastatuulessa koska polkeminen ei lopukaan mäen päälle. Mitenkähän voisi päänsä opettaa stolaiseen tyyneyteen tuulen suhteen, eihän sille mitään voi, mutta silti huomaan joskus kiroavani ääneen kaiken etenemisen estävää ilmapatsasta.
Motel Arkus, Černožize
Złoty Stok-Kłodzko-Kudowa Zdrój-Náchod-Česka Skalice-Jaroměř-Černožize: 93,15 km - 6:08/8:40 h - 15,10 km/h - 1248 km
internet-kahvilaa, jotta pääsisi siivoamaan... [Edit: no nyt on siivottu...]
Tatran yli päästiin ja taytyy myöntää että koville ottivat ne nousut, vaikka varsin pieniä olivatkin. Ensin kämppäriltä 350 metristä jonnekin 470 tienoille pariin kertaan ja alas Klodzkoon samoille metreille 20 kilometrin matkalla. Klodzko on hieno loma- ja retkeilykeskus, viriili keskusta ja paljon palveluita.
Tästa olikin enemmän tai vähemmän jatkuvaa nousua 20 kilometriä tien huippukohtaan, joka löytyi noin 650 metristä GPS:n mukaan. Minulla ei ollut tietoa minne huippu sijoittuu, joten matka oli hiukan henkisesti raskas. Kyllä tuo polkeminen itse asiassa sujui, mutta taaskin kova vastatuuli rassasi pahiten. Edes parin kilometrin alamäissa ei 50 km/h raja rikkoutunut, pienemmät mäet joutui polkemaan alas. Nopeusennätykseen päästiin sentään huipun jälkeisen alamäen alussa 58,6 km/h. Mainio mäki sitten jatkuikin loiveten rajaa kohti yli kymmenen kilometriä yhteensä.
Yllättäen ajo kulki Tsekin puolella vastatuuleenkin niin hyvin, että ohitin suunnittelemani yöpymiskaupungin Ceska Skalicen ja ajoi isompaan Jaromeriin. Virhe; kuollut yhden nähtävyyden rähja eikä majoitusta. Ensimmäisen tsekkioluen (Krakonos, perempi kuin moni Suomeen tuotu!) jälkeen päätin jatkaa vielä parikymmentä kilometriä Hradec Kraloveen. Tulin kuitenkin järkiini ja otin vastaan tulleesta motellista halvan huoneen.
Valtavan sika-knedlik -annoksen jälkeen lojun sängyllä ja olen hyvin tietoinen päivän rasituksista. Suunnitelmissa kaksi helppoa päivää Prahaan. Jos siis tuo älytön länsituuli suo. Koko matkan, paria päivää lukuunottamatta, on tuullut todella navakasti lounas-luode -suunnalta.
Vastatuuli taitaa olla minulle se äärimmäinen ajoa haittaava luonnonvoima. Mäkiä kyllä kiipeää, matka vain taittuu hitaammin, pitkän päälle reidetkin oppivat ja voimistuvat mäkimaastoon. Vettä voi tulla taivaalta, mutta kyllä senkin jossain rajoissa kestää. Mutta se vastatuuli vie kaiken ilon polkemisesta. Ylämäet ovat ylämäkiä, mutta niitä seuraava helpottava lasku on samaa tuskaa vastatuulessa koska polkeminen ei lopukaan mäen päälle. Mitenkähän voisi päänsä opettaa stolaiseen tyyneyteen tuulen suhteen, eihän sille mitään voi, mutta silti huomaan joskus kiroavani ääneen kaiken etenemisen estävää ilmapatsasta.
Motel Arkus, Černožize
Złoty Stok-Kłodzko-Kudowa Zdrój-Náchod-Česka Skalice-Jaroměř-Černožize: 93,15 km - 6:08/8:40 h - 15,10 km/h - 1248 km
perjantai 29. kesäkuuta 2007
Kultamainareiden reviirillä
Jopas minne taas tupsahdin! Miellyttäva seuraus siitä, että olen saanut valmiiksi yhden elämän ohjeen; "Älä koskaan luota siihen, että Puolalainen leirintäalue on olemassa!".
Näin ei ollut Paczkovissa, ihan kivan tuntuinen kaupunki muuten, joten nyt olen Złoty Stokissa. Piti ottaa hotelli, kun kämppäriä ei pitänyt oleman. Mutta olikin, tosin joku yksityinen, mutta millainen. Ensin hiukan taustaa.
Złoty Stok on Tatran kupeessa oleva pikkukaupunki, jolla on hieno tulevaisuus takanaan. Kaupunki oli aikoinaan yksi Sleesian ja Euroopan kullankaivuun keskuksia. Sen vaikutukset ovat vielä aistittavissa vanhassa keskustassa. Ymmärrettävästi kaivostoiminta aikanaan uuvahti; jäi louhokset ja kuihtuva kaupunki. Millaisia tarinoita kaupungintalon penkillä istuskelevilla ukoilla olisikaan kerrottavana.
Tämä kämppari on siis rakennettu jonkin pienen avolouhoksen reunalle metsäiseen rinteeseen. Perheen talo on tuossa nurkassa, loppumaa hyvin hoidettua nurmea retkeilijöille. Louhosta on hiukan tuunattu, on lampi kaloineen, kalamaja (jonka terassilla tekstaan olue kera) ja jopa lasten allas pienemmässa kuopassa. Hieno kokemus, katsokaa kuvasta, muuten paikkaa on hankala kuvailla. Suihku löytyi kolme metriä sysvästä kallionkolosta, jonne lammesta virtaavaa vettä johdettiin "putoukseksi".
Muutenkin oli upea päivä. Hienoa päästa taas ajamaan. Kaksi lepopäivää on liikaa, alkoi jo olla jotenkin hermostunut olo. Tätäkö ne endorfiinit tekevät, koukussa kymmenen päivän jälkeen. Lailla pitäisi kieltää.
Pientä nousua koko päiva, muttei haitannut, ajo kulki. Aloitettiin reilusta 100 metristä nyt ollaan hiukan yli 350:n. Huomenna nousua koko päiva luulisin, Tsekin rajalle joku 60 km.
Matkalle osui yksi upea nähtävyys, Henrykowin luostari. Ällistyttävä sisus siinä kirkossa, pröystäilevää katolisuutta parhaimmillaan.
Agro Camping, Złoty Stok
Wroclaw-Strzelin-Ziebice-Paczkov-Złoty Stok: 99,79 km - 5:36/7:40 h - 17,73 km/h - 1155 km
Näin ei ollut Paczkovissa, ihan kivan tuntuinen kaupunki muuten, joten nyt olen Złoty Stokissa. Piti ottaa hotelli, kun kämppäriä ei pitänyt oleman. Mutta olikin, tosin joku yksityinen, mutta millainen. Ensin hiukan taustaa.
Złoty Stok on Tatran kupeessa oleva pikkukaupunki, jolla on hieno tulevaisuus takanaan. Kaupunki oli aikoinaan yksi Sleesian ja Euroopan kullankaivuun keskuksia. Sen vaikutukset ovat vielä aistittavissa vanhassa keskustassa. Ymmärrettävästi kaivostoiminta aikanaan uuvahti; jäi louhokset ja kuihtuva kaupunki. Millaisia tarinoita kaupungintalon penkillä istuskelevilla ukoilla olisikaan kerrottavana.
Tämä kämppari on siis rakennettu jonkin pienen avolouhoksen reunalle metsäiseen rinteeseen. Perheen talo on tuossa nurkassa, loppumaa hyvin hoidettua nurmea retkeilijöille. Louhosta on hiukan tuunattu, on lampi kaloineen, kalamaja (jonka terassilla tekstaan olue kera) ja jopa lasten allas pienemmässa kuopassa. Hieno kokemus, katsokaa kuvasta, muuten paikkaa on hankala kuvailla. Suihku löytyi kolme metriä sysvästä kallionkolosta, jonne lammesta virtaavaa vettä johdettiin "putoukseksi".
Muutenkin oli upea päivä. Hienoa päästa taas ajamaan. Kaksi lepopäivää on liikaa, alkoi jo olla jotenkin hermostunut olo. Tätäkö ne endorfiinit tekevät, koukussa kymmenen päivän jälkeen. Lailla pitäisi kieltää.
Pientä nousua koko päiva, muttei haitannut, ajo kulki. Aloitettiin reilusta 100 metristä nyt ollaan hiukan yli 350:n. Huomenna nousua koko päiva luulisin, Tsekin rajalle joku 60 km.
Matkalle osui yksi upea nähtävyys, Henrykowin luostari. Ällistyttävä sisus siinä kirkossa, pröystäilevää katolisuutta parhaimmillaan.
Agro Camping, Złoty Stok
Wroclaw-Strzelin-Ziebice-Paczkov-Złoty Stok: 99,79 km - 5:36/7:40 h - 17,73 km/h - 1155 km
torstai 28. kesäkuuta 2007
Kaivarin keikalla Wroclawissa
Kolkottelin aamupäivän junalla 400 km Torunista etelään kohti Wroclawia. Puolan rautatielaitos kaipaisi myös EU-rahaa, mutta perille kuitenkin päästiin. Fillari sijoitettiin normaalin pikajunanvaunun eteiseen kun muutakaan paikkaa ei ollut. Virallisen aikataulun mukaan tähän junaan ei kai edes myyty pyöräpaikkoja, mutta sellaisen lipunmyyjä minulle kuitenkin kirjoitti. Asemilla joutui usein siirtämään pyörää pois matkustajien tieltä.Kaupungissa on yllättäen
Wroclawissa on meneillään "Juhlaviikot". Kymmenen päivää konsertteja, elokuvia, näyttelyitä ym. kuin Helsingin juhlaviikoilla. Keskustan kupeessa on joukko ulkoilusaaria keskellä jokea, olisiko Oder... kartassa lukee Odra. Saarella on ulkoilmakonsertti, gootti- ja industrialpainotteinen sellainen. Eivät ainakaan ensimmäiset bändit kansanjoukkoja keränneet; Siddhartha ja Izrael. Muuten kuin kaivarissa, paitsi että musiikkialue on aidattu alkoholittomaksi ja muu osa saarta on vapaata olutaluetta.
Hieno
Vanha perieurooppalainen kaupunki tämä Wroclaw, hiukan Helsinkiä suurempi. Uskomattoman monumentaalinen rautatieasema. Näyttävä ja laaja vanha keskusta täynnä ravintolaterasseja ja pastellinsävyisiä porvarisrakennuksia. Iso yliopistoalue joen rannassa vilkastuttaa kaupunkikuvaa. Opiskelijabaarit vilisevät toimintaa ja tarjoavat edullista ruokaa ja juomaa.
Hotelleja kaupungissa on vaikka kuinka, mutta liki kaikki täynnä näiden juhlaviikkojen takia. Jouduin jonnekin 3-4 kilometrin päähän keskustasta, ilmenen opiskelijaasuntola talvisin. Onneksi ratikat ja bussit kulkevat.
C.S. Szkolenie i Doradztw
keskiviikko 27. kesäkuuta 2007
Huomenna lintsataan
Vapaapäivä Torunissa tekee eetvarttia, on aikaa pyöriä kaupungilla ja ehtii jopa katselemaan kauppoja. Bongaan kompaktimman kokoiset Puolan ja Tsekin tiekartat. Mainio ajatus tulee samalla mieleen, kevennän lastia ja lähetän turhat kartat kotiin postipaketissa. Takapakkari keventyy postin va'an mukaan 1,5 kg. Tekee hyvää kun saavutaan Puolan ja Tsekin rajan vuoriteille.
Samalla kävin varaamassa liput Torun-Wroclaw -junaan (lippu fillarin kera 50 zlotya). Kerään itselleni kaksi vapaapäivää Prahaan kuten olin jo aiemmin ajatellut. Hyppään yli neljä ajopäivää Puolan mäkiä. Kelikään ei näytä yhtään parantuvan, rankkoja sadekuuroja, tuuli retuuttaa terassivarjoja. Hiukan huono omatunto kaihertaa... eikö kuitenkin pitäisi ajaa koko matka, Puolan liikenne ja huono keli karsii kuitenkin tämmöiset ajatukset.
Torun on aiemmin kuvioissa mukana olleen Kopernikuksen kotikaupunki, vierailu Kopernikuksen kotitalossa (varakas suku, omistanut taloja kaupungissa useitakin) selvittää aiempia havaintoja. Fromborkin katedraalissa oli Kopernikuksen observatorio, siellä siis syntyivät kuuluisat havainnot. Mikä kiertää ja mitä... tiedätte! Muutenkin monitaitoinen mies, kuten oppineet usein tuohon aikaan; herbalisti, talousnero ja valtiopäivämies.
Illallinen alkaa lähestyä... mitä herkkuja löytyneekään! (Edit: matkan huonoin ruokakokemus... puolivahingossa italialaiseen fine dining paikkaan.)
Samalla kävin varaamassa liput Torun-Wroclaw -junaan (lippu fillarin kera 50 zlotya). Kerään itselleni kaksi vapaapäivää Prahaan kuten olin jo aiemmin ajatellut. Hyppään yli neljä ajopäivää Puolan mäkiä. Kelikään ei näytä yhtään parantuvan, rankkoja sadekuuroja, tuuli retuuttaa terassivarjoja. Hiukan huono omatunto kaihertaa... eikö kuitenkin pitäisi ajaa koko matka, Puolan liikenne ja huono keli karsii kuitenkin tämmöiset ajatukset.
Torun on aiemmin kuvioissa mukana olleen Kopernikuksen kotikaupunki, vierailu Kopernikuksen kotitalossa (varakas suku, omistanut taloja kaupungissa useitakin) selvittää aiempia havaintoja. Fromborkin katedraalissa oli Kopernikuksen observatorio, siellä siis syntyivät kuuluisat havainnot. Mikä kiertää ja mitä... tiedätte! Muutenkin monitaitoinen mies, kuten oppineet usein tuohon aikaan; herbalisti, talousnero ja valtiopäivämies.
Illallinen alkaa lähestyä... mitä herkkuja löytyneekään! (Edit: matkan huonoin ruokakokemus... puolivahingossa italialaiseen fine dining paikkaan.)
Painajainen...
Olipas päivä, mutta Toruniin päästiin aamun epätoivosta huolimatta. Aivan mainio keskikokoinen kaupunki, vanha keskusta, uusi keskusta ja pikkuruisia katuja siinä välissä. Niin mukavan oloinen että päätin jäädä kahdeksi yöksi saman tien. Kaipaan vapaapäivää etenkin aamun koettemuksen jälkeen.
Päivä alkaa jo mainitsemallani herätyksellä tuntia liian aikaisin ja kun vihdoin pääsen matkaan sataa. Jo illalla näin tv:stä että lähes koko Puolaa peittää sadealue ja kovasta länsituulesta annetaan rannikolla varoituksia. Eipä kaupungissa tuuli juuri tuntunut, eikä sadekaan alkuun ollut niin paha. Vot, mutta kun tulee ensimmäinen peltoaukea ja mainitsemani loputtomat mäet alkavat, tahtoo fillari mennä ojaan. Tuuli on todella voimakas ja sade hakkaa näkyvyyden nollaan. Autoja painaa koko ajan ohi pientareettomalla tiellä ja roiskii lätäköt päälleni.
Täytyy sanoa, ettei ole koskaan ajaminen näin paljoa kauhistuttanut. Mutta matkaan on lähdetty ja ainakin ensimmäinen 35 km Grudziadziin pitää ajaa. Perillä olen valmis luovuttamaan, ei mitään järkeä, fiilis on harvoin ollut näin kypsä ajamiseen. Juna alle ja Toruniin, hotelli tässä kurjassa kaupungissa ei innosta. Rähjäinen teollisuuskaupunki.
Yritän saada itseäni lampöiseksi ja hiukan kuivemmaksi yhdessä aukiolevassa pizzeriassa. Dry-max -takki ei tämmöistä sadetta kunnolla pitänyt, jostain syystä takalaukkujen sadesuojakin on vuotanut... kartta kaipaa kuivaamista (sorry Juha, on se lopulta ihan kunnossa). Juuri kuin alan valmistautua rautatieaseman etsimiseen, sade lakkaa ja aurinko alkaa paistaa.
Matkalla asemalla huomaan, että taivas on täysin kirkas taivaanrantaan ja lampö pukkaa tuulitakin sisään. Hitto, ajamassahan tässä ollaan, mennään riskillä ja niin lähden kohti suunniteltua reittiä. Pääsen Toruniin kuivana niukasti parin saderintaman ohi, tosin se tuuli ei ole minnekään kadonnut ja viimeisen 50 kilometriä ajan vasten kovaa vastatuulta. Onneksi olin laskenut matkan väärin ja "säästän" matkassa toistakymmentä kilometriä.
Hotelli löytyi helposti, kaupungille siis. Suorinta tietä syömään respan neuvomaan Puolalaiseen ruokaan erikoistuneeseen ravintolaan. Alkuun kasvis-kampelanyytti ja päälle Puolalaisia perunapalleroita (samanlaisia kuin Saksalainen "kloss" mutta pienempiä) kanttarellikastikkeella. Erinomaista. Sallin itselleni myös pari Zubrowkaa kun kerran Puolassa ollaan. Aamun painajainen alkaa hämärtyä mielestä...
Meni muuten tänään 1000 km rikki, palkitsin itseni oluella Wabrzeznon pikkuisella keskusaukiolla.
Hotel Kopernikus, Torun
Kwindzyn-Grudziadz-Radzyn Chelminski-Wabrzezno: 117,03 km - 6:59/9:30 h - 16,69 km/h - 1050 km
Päivä alkaa jo mainitsemallani herätyksellä tuntia liian aikaisin ja kun vihdoin pääsen matkaan sataa. Jo illalla näin tv:stä että lähes koko Puolaa peittää sadealue ja kovasta länsituulesta annetaan rannikolla varoituksia. Eipä kaupungissa tuuli juuri tuntunut, eikä sadekaan alkuun ollut niin paha. Vot, mutta kun tulee ensimmäinen peltoaukea ja mainitsemani loputtomat mäet alkavat, tahtoo fillari mennä ojaan. Tuuli on todella voimakas ja sade hakkaa näkyvyyden nollaan. Autoja painaa koko ajan ohi pientareettomalla tiellä ja roiskii lätäköt päälleni.
Täytyy sanoa, ettei ole koskaan ajaminen näin paljoa kauhistuttanut. Mutta matkaan on lähdetty ja ainakin ensimmäinen 35 km Grudziadziin pitää ajaa. Perillä olen valmis luovuttamaan, ei mitään järkeä, fiilis on harvoin ollut näin kypsä ajamiseen. Juna alle ja Toruniin, hotelli tässä kurjassa kaupungissa ei innosta. Rähjäinen teollisuuskaupunki.
Yritän saada itseäni lampöiseksi ja hiukan kuivemmaksi yhdessä aukiolevassa pizzeriassa. Dry-max -takki ei tämmöistä sadetta kunnolla pitänyt, jostain syystä takalaukkujen sadesuojakin on vuotanut... kartta kaipaa kuivaamista (sorry Juha, on se lopulta ihan kunnossa). Juuri kuin alan valmistautua rautatieaseman etsimiseen, sade lakkaa ja aurinko alkaa paistaa.
Matkalla asemalla huomaan, että taivas on täysin kirkas taivaanrantaan ja lampö pukkaa tuulitakin sisään. Hitto, ajamassahan tässä ollaan, mennään riskillä ja niin lähden kohti suunniteltua reittiä. Pääsen Toruniin kuivana niukasti parin saderintaman ohi, tosin se tuuli ei ole minnekään kadonnut ja viimeisen 50 kilometriä ajan vasten kovaa vastatuulta. Onneksi olin laskenut matkan väärin ja "säästän" matkassa toistakymmentä kilometriä.
Hotelli löytyi helposti, kaupungille siis. Suorinta tietä syömään respan neuvomaan Puolalaiseen ruokaan erikoistuneeseen ravintolaan. Alkuun kasvis-kampelanyytti ja päälle Puolalaisia perunapalleroita (samanlaisia kuin Saksalainen "kloss" mutta pienempiä) kanttarellikastikkeella. Erinomaista. Sallin itselleni myös pari Zubrowkaa kun kerran Puolassa ollaan. Aamun painajainen alkaa hämärtyä mielestä...
Meni muuten tänään 1000 km rikki, palkitsin itseni oluella Wabrzeznon pikkuisella keskusaukiolla.
Hotel Kopernikus, Torun
Kwindzyn-Grudziadz-Radzyn Chelminski-Wabrzezno: 117,03 km - 6:59/9:30 h - 16,69 km/h - 1050 km
Ylös alas, ylös alas!
Puola tuntuu olevan pelkkää ylä- ja alamäkeä. Ensin kiivetään useampi sata metriä varsin kovaa mäkeä ylös, ehka 6-8%. Sitten lyhyempi alamäki ja sama uudelleen. Ei juurikaan tasamaata. Mina en oikein ylämäesta perusta, joten alkaa pitkän päälle tympiä. Täytyy kyllä sanoa, että on kunto huomattavasti reilussa viikossa parantunut. Menevät nuo ylämäet ihan kivasti. Edelleen tiet ovat pääosin hyviä lukuunottamatta olematonta piennarta ja kovaa liikennetta.
Päivä on helteinen ja jossain välissä hukkaamani lippis alkaisi olla tarpeen, täytyy yrittää loytää fillariliike josta saisi uuden. Ensimmäinen tauko ja olut Elblagin kaupungissa. Oikein kaunis vanha keskusta ja katedraali. Voisi hyvin viettää yhden illan täällä.
Matka jatkuu ja eteen tulee Malbork. Isohko kaupunki, näyttää olevan joku linna, mennäänpä lähemmäs. Onpas valtava! Pidänkin kunnon tauon, ensin hapankaalikeitto ja olut linnan kupeen ravintolassa. Ympärillä turistimeininkiä, linnanpihalla kun ollaan , myynnissa on haarniskaa, sapelia ja miekkaa.
Sitten sisään linnaan, tämä onkin ollut aikanaan 1400-1500 luvuilla merkittävä paikka, kaupungin alkuperäinen nimi Marienburg soittaa jotain kelloja mutten osaa heti yhdistää. (Teutoniritareiden aloittama jo 1300-luvulla kertoo netti.) Linna on todellakin valtava, suurin näkemäni. Esillä oleva valokuva kertoo että linna lähes tuhoutui 1945 pommituksissa, tämä on siis uudelleen rakennettu aivan entiseen asuunsa! Aika poikia täällä Puolassa. Kopernikuksenkin jäljet jatkuvat, jotain on mies täälläkin tehnyt, silla sisäpihalla on miestä esittävä reliefi.
Saavun huomattavan uupuneena Kwindzynin kaupunkiin etsiskelemään kartan lupaamaa leirintäaluetta. Sitä ei ole. Jonkun infokyltin hotelleista löydän yhden, sinne siis. Asemahotelli on kelvollinen mutta hiukan kallis (135 zlotyä, 1 euro = 2,80 zlotyä). Illallinen hotellin ravintolassa, itse kaupunki kun näytti olevan enimmakseen kiinni (keitto ja kokonaisena paistettu kala... en nyt muista mikä). Lyhyt kierros kaupungin yössa vahvistaa tilanteen, onnistun kuitenkin löytämään yhden auki olevan baarin. Aivan mainio Lech virkistää väsynyttä mieltä. Kaupunkia ei juuri turistikohteeksi voi suositella, vaikka on täälläkin rähjäisempi katedraali ja jonkinmoinen kävely- ja kauppakatu.
Kilometrejä kertyi melkein 20 enemmän kuin olin laskenut, lisäksi helle ja jatkuvat mäet uuvuttivat. Huomenna on edessa reissun pisin etappi 125 km Toruniin. Ajoissa nukkumaan jotta on virkeänä aamulla.
Hotel Kaskada, Kwindzyn
Frombork-Elblag-Malbork-Sztum-Kwindzyn: 118,35 km - 7:06/10:45 h - 16,57 km/h - 933 km
Päivä on helteinen ja jossain välissä hukkaamani lippis alkaisi olla tarpeen, täytyy yrittää loytää fillariliike josta saisi uuden. Ensimmäinen tauko ja olut Elblagin kaupungissa. Oikein kaunis vanha keskusta ja katedraali. Voisi hyvin viettää yhden illan täällä.
Matka jatkuu ja eteen tulee Malbork. Isohko kaupunki, näyttää olevan joku linna, mennäänpä lähemmäs. Onpas valtava! Pidänkin kunnon tauon, ensin hapankaalikeitto ja olut linnan kupeen ravintolassa. Ympärillä turistimeininkiä, linnanpihalla kun ollaan , myynnissa on haarniskaa, sapelia ja miekkaa.
Sitten sisään linnaan, tämä onkin ollut aikanaan 1400-1500 luvuilla merkittävä paikka, kaupungin alkuperäinen nimi Marienburg soittaa jotain kelloja mutten osaa heti yhdistää. (Teutoniritareiden aloittama jo 1300-luvulla kertoo netti.) Linna on todellakin valtava, suurin näkemäni. Esillä oleva valokuva kertoo että linna lähes tuhoutui 1945 pommituksissa, tämä on siis uudelleen rakennettu aivan entiseen asuunsa! Aika poikia täällä Puolassa. Kopernikuksenkin jäljet jatkuvat, jotain on mies täälläkin tehnyt, silla sisäpihalla on miestä esittävä reliefi.
Saavun huomattavan uupuneena Kwindzynin kaupunkiin etsiskelemään kartan lupaamaa leirintäaluetta. Sitä ei ole. Jonkun infokyltin hotelleista löydän yhden, sinne siis. Asemahotelli on kelvollinen mutta hiukan kallis (135 zlotyä, 1 euro = 2,80 zlotyä). Illallinen hotellin ravintolassa, itse kaupunki kun näytti olevan enimmakseen kiinni (keitto ja kokonaisena paistettu kala... en nyt muista mikä). Lyhyt kierros kaupungin yössa vahvistaa tilanteen, onnistun kuitenkin löytämään yhden auki olevan baarin. Aivan mainio Lech virkistää väsynyttä mieltä. Kaupunkia ei juuri turistikohteeksi voi suositella, vaikka on täälläkin rähjäisempi katedraali ja jonkinmoinen kävely- ja kauppakatu.
Kilometrejä kertyi melkein 20 enemmän kuin olin laskenut, lisäksi helle ja jatkuvat mäet uuvuttivat. Huomenna on edessa reissun pisin etappi 125 km Toruniin. Ajoissa nukkumaan jotta on virkeänä aamulla.
Hotel Kaskada, Kwindzyn
Frombork-Elblag-Malbork-Sztum-Kwindzyn: 118,35 km - 7:06/10:45 h - 16,57 km/h - 933 km
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)