Hyvin usein kaupunkien kohdalla on pätkä pyörätietä, mutta usein niin huonoa että päädyin kuitenkin ajamaan ajoradalla. Varsinkin Liettuassa oli pitkiä pätkia upeaa pyörätietä juuri kaupunkien kohdalla. Puolassa tiet olivat kapeimpia, mutta päälyste pääosin hyvää. Tsekissä tiet alkoivat hiukan leveätyä, myös pientareet. (Kuvassa muuten Puolalainen tapa kertoa että pyörätie jatkuu vasta risteävän tien toisella puolen, miten tuossa pitäisi toimia jäi hiukan epäselväksi... ajelin vaan törkeästi läpi.)
Kyllähän tietysti niitä painajaisia teiksi tuli muutama vastaan. Etenkin Latviassa edessä oli vain huonoja teitä. Surkeaa päällystystä, kuoppia niin ettei tahdo muuta ehtiäkään kuin väistella. Ihan pikkuteitä en lähtisi Latviassa reitille ottamaan tai sitten pitää aikataulu tehdä sen mukaan.
Parissa päivässä tuohon kapealla tiellä kovassa liikenteessä ajamiseen turtuu ja kyllä autot antavat tilaa, jopa paremmin kuin Suomessa. Ainoastaan pari kertaa joku kuorma- tai linja-auto pyyhkäisi hyvin kapeassa kohdassa ohi niin läheltä että hirvitti. Ajonopeudet ovat noilla kapeilla teillä aika pähkähulluja, mutta niihinkin tottuu.
Täytyy sanoa että nyt ei varmaan sellaista tietä olekaan mitä en lähtisi ajamaan. Kehä III ja Lahdentien motariristeys menisi rutiinilla... täytyy vain oppia ottamaan (ja uskaltaa ottaa) se tila liikenteessä. Kaliningradin keskikaupungillakin pystyi hyvin ajamaan liikenteen seassa pienen hirvittelyn jälkeen, kunhan vain meni sekaan ja noudatti samoja saantöjä kuin autotkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti