Viime viikon lopulla sain viimeinkin Chain Reaction Cycles:sta tilaamani Continentalin Ultra Gatorskinit. Jostain syystä noita Gatoreita oli todella vaikea löytää maailmalta, vain yhden toisen verkkokaupan löysin jossa oli varastossa taittuva versio.
Koska oma käyttötarpeeni polkupyörälle on pääosin pitkät ressut pakkauksien kanssa, halusin takapyörään hiukan leveämmät renkaat suuremman ilmatilan takia (enkä itsekään ole mikään riisikeppi...). Eli nyt pyörii edessä 25 mm ja takana 28 mm ja hyvin pyöriikin. En osaa sanoa onko kyseessä vain itsesuggestio vai onko noiden renkaiden vaikutus todella näin suuri. Reagoivuus kiihdytyksissä on ihan eriluokkaa kuin aiemmin, keskinopeudetkin ovat nousseet 3-4 km/h mäkien nousun helppoudesta puhumatta. Eipä uusien renkaiden vaikuttavuus sinänsä hullu ajatus ole, kiekkojen painosta kun tämän päivityksen mukana katosi 925 g ja se pyörivä massahan on merkittävin etenemisen este. Nyt koko velo painaa (ilman lukkoa ja muuta ylimääräistä höhää) noin 12 kg, ihan hyvä luku hybridin nimellä kulkevalle pyörälle.
Saapa nähdä ovatko nuo gummit elinkelpoiset 10 kg pakkausten kanssa liikuttaessa. Tämän saa testilenkki paljastaa jossain vaiheessa kevättä.
maanantai 12. toukokuuta 2008
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Pyöräilyä maailman kaupungeissa
Aivan mainio pätkä pyöräteiden ja -kaistojen ongelmista maailmalla ja eritoten New Yorkissa. Aika hurjaa menoa ajoittain, mutta myös upeasti järjestettyjä kaistoja paikoitellen. Eipä Helsinki pyöräilyn kauheudessa jää paljoa NYC:a jälkeen kuin mittakaavassa.
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Onpa pyöräily mukavaa
Kyllä kulki pyörä eilen kevään ensimmäisellä pidemmällä lenkillä oikeassa säässä ilman toppatakkia. Noin 85 kilometriä Bodominjärven ympäri (Helsingin Kalliosta). Aivan mainiosti kulkee Rossano, keveys ja urheilullisempi geometria tuntuu eritoten mäissä, joita Bodominjärven ympärillä onkin ihan mukavasti. Muistan vuosi sitten puuskuttaneeni ihan kunnolla samalla lenkillä, mutta alla olikin keveillä renkailla varustettu maastopyörä. Kuinka hyvin kulkeekaan postissa olevilla Continentalin Gator Skineillä, jotka ovat puolen kevyemmät kuin alla olevat 37 mm Vredensteinit. Pyörivän massan vähentäminen on kulun keveyden kannalta ensiarvoista. Ajattelin laittaa eteen 25 mm versiot ja taakse 28 mm suuremman ilmatilan takia. Uskoisin lähteväni näillä kesän reissulle, muutama testiretki täysissä pakkauksissa paljastanee pystyykö noilla 28:lla kantamaan 10+ kiloa tavaraa ja hyvälihaisen kuskin.
Kyllä taas Espoo näytti kyntensä "pyöräilyn ihmemaana". Lähdin matkaan ilman karttaa (ensimmäinen virhe) kun ajattelin tuntevan reitin tarpeeksi hyvin. Niinhän siinä sitten kävi, että lenkki piteni yli 10 kilometrillä kun en jostain edelleen tuntemattomasta syystä päätynytkään Suomenojalle vaan Kauklahteen. Jossain Espoon keskuksen kohdalla oli ihan selvä kyltti Suomenojalle (autoille tarkoitettu siis)... sitä tietä lähdin seuraamaan ja havahduin siihen kun aurinko paistaa väärästä suunnasta, olen menossa ihan liikaa länteen. Nyt kartasta katsoen tuolle Kauklahden tielle ei ole voinut vahingossa kääntyä, ilmeisesti joku pyöräteiden taikatemppu minut sinne kuitenkin heitti.
Espoo on muutenkin ihan mahdoton paikka pyöräillä. Vain pääväylät toimivat, jos joudut johonkin lähiöön, on palattava samoja jälkiä takaisin koska lähiöiden välillä ei ole yhteyksiä. Kaikki on rakennettu autojen ehdoilla. Päätiet sitten ovatkin tylsiä kuin perkeleet. Ainoat alueet joista olen nauttinut ovat Pitkäjärven eteläpuoli, Bodomin ja Nuuksion alueet sekä rikollisen huonosti viitoitettu mutta upea rantareitti Westendistä Kivenlahteen.
Mikä tuossa viitoituksessa on niin vaikeata. Jopa autoille tarkoitettu viitoitus kusee, viitoittajat olettavat, että tunnet paikallista maantiedettä. Tämähän ei kuitenkaan voi olla viitoituksen perusajatus, eikö tienviitat ole tarkoitettu niille jotka eivät aluetta tunne. Ei tämä toki ole vain Espoon ja Suomen vika, ihan samaan ajattelutapaan törmää mm. hyvin tuntemassani Belgiassa.
Pyöräreiteillä viitoitus on Suomessa ala-arvoista. Pitäisikin ottaa oppia autoreiteistä. Eikö opasteen tarkoitus ole auttaa päättämään minne mennä tilanteessa, jossa on mahdollisuus valita kahden tai useamman retin välillä. Näin ei ainakaan Espoon merireitin viitoittajat ole ajatelleet. Viittoja ja niitä postimerkin kokoisia paskanruskeita suomalaiskansallisia pyöräretin merkkikylttejä kyllä on varsin paljon, mutta aivan väärissä paikoissa. Opaste tarvitaan kohdassa, jossa kulkijalle herää kysymys; "Mihin tästä?". Esimerkiksi Belgiassa tämä osataan, pyöräreitille voi lähteä ilman karttaa. Espoon Merireitille ei voi, edes reitin puolenkymmentä kertaa ajaneena. Miksi opasteita on vasta 50-100 metriä risteyksien jälkeen, ei siinä enään opastetta tarvita vaan ennen risteystä. Lisäksi opastus puuttuu täysin todella merkittävissä risteyksissä ja kulkija jätetään harhailemaan ilman mitään viitettä minne pitäisi jatkaa, seuraava opaste saataa löytyä kilometrin päästä. Vielä lopuksi valitus tuosta Suomen virallisesta pyöräreitin merkistä, kuten yllä kuvasin maastoon hukkuva, liian pieni ja haalistunut merkki. Opasteen pitää näkyä eikä sulautua maastoon, tämänkin ovat autoilevat kukkamekkotädit varmasti suunnitelleet.
Kyllä taas Espoo näytti kyntensä "pyöräilyn ihmemaana". Lähdin matkaan ilman karttaa (ensimmäinen virhe) kun ajattelin tuntevan reitin tarpeeksi hyvin. Niinhän siinä sitten kävi, että lenkki piteni yli 10 kilometrillä kun en jostain edelleen tuntemattomasta syystä päätynytkään Suomenojalle vaan Kauklahteen. Jossain Espoon keskuksen kohdalla oli ihan selvä kyltti Suomenojalle (autoille tarkoitettu siis)... sitä tietä lähdin seuraamaan ja havahduin siihen kun aurinko paistaa väärästä suunnasta, olen menossa ihan liikaa länteen. Nyt kartasta katsoen tuolle Kauklahden tielle ei ole voinut vahingossa kääntyä, ilmeisesti joku pyöräteiden taikatemppu minut sinne kuitenkin heitti.
Espoo on muutenkin ihan mahdoton paikka pyöräillä. Vain pääväylät toimivat, jos joudut johonkin lähiöön, on palattava samoja jälkiä takaisin koska lähiöiden välillä ei ole yhteyksiä. Kaikki on rakennettu autojen ehdoilla. Päätiet sitten ovatkin tylsiä kuin perkeleet. Ainoat alueet joista olen nauttinut ovat Pitkäjärven eteläpuoli, Bodomin ja Nuuksion alueet sekä rikollisen huonosti viitoitettu mutta upea rantareitti Westendistä Kivenlahteen.
Mikä tuossa viitoituksessa on niin vaikeata. Jopa autoille tarkoitettu viitoitus kusee, viitoittajat olettavat, että tunnet paikallista maantiedettä. Tämähän ei kuitenkaan voi olla viitoituksen perusajatus, eikö tienviitat ole tarkoitettu niille jotka eivät aluetta tunne. Ei tämä toki ole vain Espoon ja Suomen vika, ihan samaan ajattelutapaan törmää mm. hyvin tuntemassani Belgiassa.
Pyöräreiteillä viitoitus on Suomessa ala-arvoista. Pitäisikin ottaa oppia autoreiteistä. Eikö opasteen tarkoitus ole auttaa päättämään minne mennä tilanteessa, jossa on mahdollisuus valita kahden tai useamman retin välillä. Näin ei ainakaan Espoon merireitin viitoittajat ole ajatelleet. Viittoja ja niitä postimerkin kokoisia paskanruskeita suomalaiskansallisia pyöräretin merkkikylttejä kyllä on varsin paljon, mutta aivan väärissä paikoissa. Opaste tarvitaan kohdassa, jossa kulkijalle herää kysymys; "Mihin tästä?". Esimerkiksi Belgiassa tämä osataan, pyöräreitille voi lähteä ilman karttaa. Espoon Merireitille ei voi, edes reitin puolenkymmentä kertaa ajaneena. Miksi opasteita on vasta 50-100 metriä risteyksien jälkeen, ei siinä enään opastetta tarvita vaan ennen risteystä. Lisäksi opastus puuttuu täysin todella merkittävissä risteyksissä ja kulkija jätetään harhailemaan ilman mitään viitettä minne pitäisi jatkaa, seuraava opaste saataa löytyä kilometrin päästä. Vielä lopuksi valitus tuosta Suomen virallisesta pyöräreitin merkistä, kuten yllä kuvasin maastoon hukkuva, liian pieni ja haalistunut merkki. Opasteen pitää näkyä eikä sulautua maastoon, tämänkin ovat autoilevat kukkamekkotädit varmasti suunnitelleet.
perjantai 18. huhtikuuta 2008
Vorot kuriin
Keksin jostain netistä liikehälyttimellä varustetun lukon, Lock Alarm Mini. Näppärä laite, olisi voinut säästää pyöräni vorojen kynsistä viime kesänä. Eihän tämä sinänsä mitään suojaa lukitsemalla, mutta saa aikaan ainakin kauhean metakan, jos joku tuon ohuen lukkovaijerin katkaisee tai edes liikuttaa pyörää kun liiketunnistin on aktivoituna. Parhaimmillaan lukko on kun joutuu jättämää pyöränsä jonnekin jossa sitä ei saa lukittua mihinkään kiinteään. Antaapa tuo rauhaisamman yöunen puskissa tai leirintäalueella nukkuvalle, ei tarvitse edes liikehälytintä kun ainakin kuulee jos joku sitä filoa kähveltää keskellä yötä.
Hiukan muovisen tuntuinen laite, mutta eipä tuota ole "kestämään" tarkoitettukaan. Myös sateen kestävyys hiukan askarruttaa. Painoa 90 grammaa ja hinta Hobby Hallissa 25 €. Sopii muuten myös läppärin turvaamiseen mukana tulevalla Kensington-adapterilla.
Hiukan muovisen tuntuinen laite, mutta eipä tuota ole "kestämään" tarkoitettukaan. Myös sateen kestävyys hiukan askarruttaa. Painoa 90 grammaa ja hinta Hobby Hallissa 25 €. Sopii muuten myös läppärin turvaamiseen mukana tulevalla Kensington-adapterilla.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Suunnittelujumi
Jostain syystä tämä matkan suunnittelu jumittaa nyt kovasti ja olen "juuttunut" Kroatian Osijekiin. Pitäisi vielä miettiä mitä reittiä alkaa Romanian läpi polkea. Todennäköisesti katson osittain valmiiksi sekä Tonavan että Karpaattien reitin. Katsotaan sitten miltä Belgradissa tuntuu ja paljonko on aikaa jäljellä.
Varustehankinnat kuitenkin etenevät. Kunnon takalaukut tulivat männäviikolla Englannista. Ortliebin Bike-Packer Plussat, punamustana tietenkin, näyttävät kyllä hintansa väärteiltä. Saumojen laatu on ensiluokkainen ja säätömekanismit vaikuttavat kestäviltä ja monipuolisilta. Sisällä kaksi sivutaskua, toinen verkkotasku vetoketjulla. Myös ulkona yksi tasku. Nämä helpottavat tavaroiden organisointia. Euron vahvuus näkyy myös suhteessa puntaan 1,25 kertoimella Ortliebit ovat merkittävästi halvemmat kuin Suomessa postimaksuineenkin. Uskomattomia näiden verkkokauppojen toimitusajat, tämäkin paketti oli kotiovellani UPS:n kantamana kolmessa päivässä tilauksesta.
Samassa paketissa tuli kokeiltavaksi SealSkinzin vesitiiviit sukat!? Väittävät että ne ovat hengittävät, mutta pitävät veden ulkona. Tuntuvat jalassa ihan hyviltä ja ovat tarpeeksi ohuet mennäkseen pyöräilykenkiin. Jos tämä ratkaisu olisi se lopullinen ratkaisu sadekeleihin, ainakaan viimevuoden reissulla neopreeniset kengänsuojat eivät pitäneet jalkoja kuivina kolmen tunnin kaatosateessa pyöräilyn aikana. Lisäksi kengänsuojat hikoavat.
Varustehankinnat kuitenkin etenevät. Kunnon takalaukut tulivat männäviikolla Englannista. Ortliebin Bike-Packer Plussat, punamustana tietenkin, näyttävät kyllä hintansa väärteiltä. Saumojen laatu on ensiluokkainen ja säätömekanismit vaikuttavat kestäviltä ja monipuolisilta. Sisällä kaksi sivutaskua, toinen verkkotasku vetoketjulla. Myös ulkona yksi tasku. Nämä helpottavat tavaroiden organisointia. Euron vahvuus näkyy myös suhteessa puntaan 1,25 kertoimella Ortliebit ovat merkittävästi halvemmat kuin Suomessa postimaksuineenkin. Uskomattomia näiden verkkokauppojen toimitusajat, tämäkin paketti oli kotiovellani UPS:n kantamana kolmessa päivässä tilauksesta.
Samassa paketissa tuli kokeiltavaksi SealSkinzin vesitiiviit sukat!? Väittävät että ne ovat hengittävät, mutta pitävät veden ulkona. Tuntuvat jalassa ihan hyviltä ja ovat tarpeeksi ohuet mennäkseen pyöräilykenkiin. Jos tämä ratkaisu olisi se lopullinen ratkaisu sadekeleihin, ainakaan viimevuoden reissulla neopreeniset kengänsuojat eivät pitäneet jalkoja kuivina kolmen tunnin kaatosateessa pyöräilyn aikana. Lisäksi kengänsuojat hikoavat.
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Uusi lelu, kännykän pidike stongaan
Postimies kiikutti aamulla paketin suoraan Hong Kongista, siis maasta ei kaupasta. Tilasin pari viikkoa sitten tämmöisen kun oli niin halpakin, kokonaista 10 USD plus kolmen dollarin postikulut päälle. Ensivaikutelma on varsin tukeva ja näppäräkäyttöinen. Painoa 150 grammaa eli ei ihan kauheasti. Saapa nähdä käytännössä onko tuosta iloa, reissaillessa tulee kyllä usein toivottua että se GPS olisi nokan edessä eikä tarvitsisi kaivella jostain taskun pohjalta tai laukusta.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
Le Vélo de Ghislain Lambert
Elokuva-arvio tällä kertaa. Joltain matkalta Belgiaan tai Ranskaan tarttui paikallisesta FNAC:sta käteen DVD, yllättäen jopa englanninkielisin tekstein.
Philippe Harelin belgialais-ranskalainen elokuva Le Vélo de Ghislain Lambert (2001) kertoo kilpapyöräilijäksi haluavan Ghislain Lambertin tarinan. Lambert toimii Belgialaisen peräkylän uimaohjaajana, kunnes paikallisen tehtaan pomo bongaa lupaavan harrastelijan Magicrèm-joukkueeseensa. Innokas tulokas saa toimia yhtenä joukkueen ykkösmiehen apupolkijoista, mutta yhtä kaikki tie vie läpi kaikkien kuuluisien pyöräkilpailujen aina Touriin asti. Matkan varrella ja kommelluksien välissä Lambert löytää myös rakastettunsa. Elokuva on päätyypiltään komedia, välillä käydään draaman puolella. Pääosan esittäjä Benoît Poelvoorde hallitsee molemmat tyylit suvereenisti ja näyttelee lämmöllä epäonnista pyöräilijää.
Pyöräilyharrastajana erityisen mielenkiintoista on päästä näkemään 70-luvun ammattipyöräilyn takahuoneisiin kun doping alkaa nostaa päätään pyöräurheilussa. Yhtä kiinnostavaa on yrittää tunnistaa kauden kilpailut ja miten kilpapyöräjoukkue toimii saadakseen tiiminsä ykkösen maaliin ensimmäisenä. Innokkaana Belgian matkailijana pikkukylät ja pellonlaitojen mukulakivet näyttävät kovin tutuilta ja ajankuvaus tuntuu autenttiselta.
Vaikka elokuva kertookin ammattipolkupyöräilystä, sen parissa viihtyy myös pyöräilystä kiinnostumaton katsoja. Poelvoorde hallitsee draama-komedian keinot ja vangitsee katsojan elokuvan pariin.
Philippe Harelin belgialais-ranskalainen elokuva Le Vélo de Ghislain Lambert (2001) kertoo kilpapyöräilijäksi haluavan Ghislain Lambertin tarinan. Lambert toimii Belgialaisen peräkylän uimaohjaajana, kunnes paikallisen tehtaan pomo bongaa lupaavan harrastelijan Magicrèm-joukkueeseensa. Innokas tulokas saa toimia yhtenä joukkueen ykkösmiehen apupolkijoista, mutta yhtä kaikki tie vie läpi kaikkien kuuluisien pyöräkilpailujen aina Touriin asti. Matkan varrella ja kommelluksien välissä Lambert löytää myös rakastettunsa. Elokuva on päätyypiltään komedia, välillä käydään draaman puolella. Pääosan esittäjä Benoît Poelvoorde hallitsee molemmat tyylit suvereenisti ja näyttelee lämmöllä epäonnista pyöräilijää.
Pyöräilyharrastajana erityisen mielenkiintoista on päästä näkemään 70-luvun ammattipyöräilyn takahuoneisiin kun doping alkaa nostaa päätään pyöräurheilussa. Yhtä kiinnostavaa on yrittää tunnistaa kauden kilpailut ja miten kilpapyöräjoukkue toimii saadakseen tiiminsä ykkösen maaliin ensimmäisenä. Innokkaana Belgian matkailijana pikkukylät ja pellonlaitojen mukulakivet näyttävät kovin tutuilta ja ajankuvaus tuntuu autenttiselta.
Vaikka elokuva kertookin ammattipolkupyöräilystä, sen parissa viihtyy myös pyöräilystä kiinnostumaton katsoja. Poelvoorde hallitsee draama-komedian keinot ja vangitsee katsojan elokuvan pariin.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2008
Tour de mer Noire 2008 reittisuunnitelma
Nyt kun lennot ja näin määränpäät on valittu, alkaa reitti pikkuhiljaa hahmottua. Mitään orjallista suunnitelmaa ei ole aikomus tehdä, mutta ajankäytöllinen reitti on hyvä olla olemassa että tietää mihin on aikaa ja mihin ei. Lisäksi kerään itselleni hyödyllisiä linkkejä maihin ja kaupunkeihin.
Saksa
Reittikohteita Google Mapissa. Sää: München, Regensburg, Cham. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone). Suuntanumero: +49.
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Tsekin koruna (CZK) 1€ = 25,463Kč, 100Kč = 3,927€. Elisan datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone/Oskar). Suuntanumero: +420.
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Slovakian koruna (SKK) 1€ = 32,524Sk, 100Sk = 3,074€. Elisan datahinnat: 7,80 € / Mb. Suuntanumero: +421.
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Unkarin forintti (HUF) 1€ = 256,86Ft, 1000Ft = 3,389€. Elisan datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone). Suuntanumero: +36.
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Kroatian kuna (HRK) 1€ = 7,2598KN, 10KN = 1,377€. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (VIPnet). Suuntanumero: +385.
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Serbian dinaari (RSD) 1€ = 86,796RSD, 100RSD = 1,15€. Elisan datahinnat: 10,80 € / Mb. Suuntanumero: +381.
Reittikohteita Google Mapissa. Turisti info. Sääennuste. Sää: Turnu-Severin, Bilea-Lac, Brasov, Constanta.
Romanian leu (RON) 1€ = 3,6195RON, 1RON = 0,276€. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone/Connex). Suuntanumero: +40.
* Koko reitti toistaiseksi... (2353 km)
Saksa
Reittikohteita Google Mapissa. Sää: München, Regensburg, Cham. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone). Suuntanumero: +49.
0. Helsinki-München-FriesingTsekki
1. Friesing-Regensburg, 110 km, 959m ascent/1089m descent, min/max elevation 335/521m Info
2. Regensburg-Cham, 76 km, 1674a/1598d, 330/607m Info
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Tsekin koruna (CZK) 1€ = 25,463Kč, 100Kč = 3,927€. Elisan datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone/Oskar). Suuntanumero: +420.
3. Cham-Plzeň, 107 km, 1023a/1106d, 319/542m InfoSlovakia
4. Plzeň-Pisek, 105 km, 926a/887d, 305/601m Info
5. Pisek-České Budějovice, 75 km, 716a/702d, 362/520m Info
6. České Budějovice-Třeboň, 83 km, 943a/901d, 386/560m Info Český Krumlov Info Třeboň
7. Třeboň-Bítov, 102 km, 1113a/1197d, 346/673m Info
8. Bítov-Pavlov, 107 km, 759a/874d, 167/468m Info
9. Pavlov-Skalica, 85 km, 497a/541d, 154/362m Lednice-Valtice Info Info Skalice
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Slovakian koruna (SKK) 1€ = 32,524Sk, 100Sk = 3,074€. Elisan datahinnat: 7,80 € / Mb. Suuntanumero: +421.
10. Skalica-Bratislava, 125 km, 731a/756d, 123/345m Trnava Info Info BratislavaUnkari
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Unkarin forintti (HUF) 1€ = 256,86Ft, 1000Ft = 3,389€. Elisan datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone). Suuntanumero: +36.
11. Bratislava-Győr, 90 km, 154a/188d, 109/158m InfoKroatia
12. Győr-Tihany, 120 km, 1094a/1043d, 102/472m Info Pannonhalma Info Veszprém Info Balatonfüred Info Tihany
13. Tihany-Pécs, 135 km, 1006a/952d, 100/400m Info
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Kroatian kuna (HRK) 1€ = 7,2598KN, 10KN = 1,377€. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (VIPnet). Suuntanumero: +385.
14. Pécs-Osijek, 115 km, (213a/353d, 109/204m) Info Info CountySerbia
Reittikohteita Google Mapissa. Sääennuste.
Serbian dinaari (RSD) 1€ = 86,796RSD, 100RSD = 1,15€. Elisan datahinnat: 10,80 € / Mb. Suuntanumero: +381.
15. Osijek-Novi Sad, 135 km, (373a/377d, 72/131m) InfoRomania
16. Novi Sad-Belgrad, 102 km, (465a/432d, 67/265m) City Site, Info
17. Belgrad-Bela Crkva, 108 km, (197a/243d, 67/121m) Info
Reittikohteita Google Mapissa. Turisti info. Sääennuste. Sää: Turnu-Severin, Bilea-Lac, Brasov, Constanta.
Romanian leu (RON) 1€ = 3,6195RON, 1RON = 0,276€. Elisa datahinnat: 4 € / Mb (Vodafone/Connex). Suuntanumero: +40.
18. Bela Crkva-Berzaska, 80 km, (1734a/1738d, 65/398m) Info
19. Berzaska-Turnu Severin, 115 km, (39/229m) Info, Wiki
20. Turnu Severin-Târgu Jiu, 93 km, (854a/725d, 73/356m) Info, Wiki
21. Târgu Jiu-Râmnicu Vâlcea, 120 km, Info, Wiki
22. Râmnicu Vâlcea-Cartea de Argeş-Casa Argeşana, 70 km
23. Casa Argeşana-Cârţa, 95 km, (387/2044m), Info
24.
25.
26.
27. ...-Bucarest
28. Bucarest-Helsinki
* Koko reitti toistaiseksi... (2353 km)
torstai 20. maaliskuuta 2008
Kesän raamit on nyt juntattu
Loma on viivattu lomalistaan ja lennot varattu. Tästä se lähtee Tour de Danube tai ehkä paremminkin Tour de Mustameri... ajatukset loppumatkan suhteen kun ovat alkaneet kääntyä Tonavalta vuoristoon.
Kesäkuun puolessa välissä hyppään Finnairin lennolle AY809 kohti Müncheniä. Jostain syystä AirBerlin ei anna varata Nürnbergin lentoja kesälle, reitti lopetetaan? Eipä ollut kallis tämäkään lento, meno 120 €. Paluu kuukauden päästä tästä Bucarestista, samoin Finnairilla, taaskin halvin keksimäni yhdensuuntainen lento 148 €. Finskillähän fillarista ei mene lisämaksuja, jos kaikki mahtuu 20+5 kilorajaan.
Kone saapuu niin myöhään Münchenin kentälle, että yövyn alle kymmenen kilometrin päässä Freisingissa, sieltä on helppo lähteä Regensburgin suuntaan ja edelleen rajan yli Tsekin Pilseniin. Ensimmäinen päivämatka on niin täynnä kuuluisia panimoita, että ihan pelottaa, täytyyhän ne nyt käydä katsomassa. Ensin itse Freisingissa panimokoulu Weihenstephan panimoineen. Sitten Hallertaun humala-alueen läpi Weltenburgiin, jossa Tonavan mutkassa on maailman vanhin toimiva panimo saman nimisessä luostarissa. Kelheimissa pysähdys Schneiderin vehnäolutpanimossa ennen loppurutistusta parin isohkon mäen yli Regensburgiin jos reidet kestävät. Kyllä Saksassa riittää pyöräilijälle virkistyspaikkoja.
Kesäkuun puolessa välissä hyppään Finnairin lennolle AY809 kohti Müncheniä. Jostain syystä AirBerlin ei anna varata Nürnbergin lentoja kesälle, reitti lopetetaan? Eipä ollut kallis tämäkään lento, meno 120 €. Paluu kuukauden päästä tästä Bucarestista, samoin Finnairilla, taaskin halvin keksimäni yhdensuuntainen lento 148 €. Finskillähän fillarista ei mene lisämaksuja, jos kaikki mahtuu 20+5 kilorajaan.
Kone saapuu niin myöhään Münchenin kentälle, että yövyn alle kymmenen kilometrin päässä Freisingissa, sieltä on helppo lähteä Regensburgin suuntaan ja edelleen rajan yli Tsekin Pilseniin. Ensimmäinen päivämatka on niin täynnä kuuluisia panimoita, että ihan pelottaa, täytyyhän ne nyt käydä katsomassa. Ensin itse Freisingissa panimokoulu Weihenstephan panimoineen. Sitten Hallertaun humala-alueen läpi Weltenburgiin, jossa Tonavan mutkassa on maailman vanhin toimiva panimo saman nimisessä luostarissa. Kelheimissa pysähdys Schneiderin vehnäolutpanimossa ennen loppurutistusta parin isohkon mäen yli Regensburgiin jos reidet kestävät. Kyllä Saksassa riittää pyöräilijälle virkistyspaikkoja.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Pyörällä - Matkantekoa polkuvauhtia
Juha Varila ja Jukka Pirttioja ovat kirjoittaneet lämminhenkisen kertomuksen siitä miten pyörämatkailija kokee enemmän. Kirjoittajat ovat matkailleet polkupyörällä jo vuosia ympäri Eurooppaa. Pääosassa on kolmen viikon isät-pojat matka Unkarissa ja Romaniassa. Polkupyörä kulkee, matkalla tapahtuu ja perille päästään. Kirja kuvaa tuntoja sekä ympäröivää seutua pohdiskelevasti, mutta antaa koko ajan hyviä vinkkejä lukijalle pyörämatkan suunnitteluun. Erityisesti kirja rohkaisee lähtemään matkaan koko perheen kanssa: "Lapset ovat yllättävän sitkeitä ja urheita hyvin motivoituina.", lienee yksi opetus.
Reilun viidenkymmenen sivun verran annetaan ohjeita pyörämatkalle valmistautumiseen, varusteiden valintaan ja muihin käytännön seikkoihin. Taaskin verrattomalla no-nonsense tyylillä. Pääasia on lähteminen ja matkailu, toki perusasiat ja varusteet pitää olla suunniteltuna ja kunnossa.
Viimeiset 35 sivua esittelevät pyöräilyä Itä-Euroopan maissa Virosta Mustallemerelle, parhaiten tuntuu olevan hallussa Baltian maat, Unkari ja Romania. Hyviä käytännön vinkkejä kunkin maan erityispiirteistä.
Vetävästi kirjoitettua persoonallista kerrontaa on mukava lukea. Tekstiä piristävät muutamat, tosin hiukan suttuiset mustavalkokuvat. Erillisiin infolaatikoihin on poimittu huomioita matkan varrelta. Vinkkiosiot on hyvin jäsennelty ja sisältävät varsin kattavasti kaiken tarvittavan.
Pyörällä - Matkantekoa polkuvauhtia
Juha Varila, Jukka Pirttioja
Kirjapaja 2008
ISBN 978-951-607-692-1
172 sivua
Reilun viidenkymmenen sivun verran annetaan ohjeita pyörämatkalle valmistautumiseen, varusteiden valintaan ja muihin käytännön seikkoihin. Taaskin verrattomalla no-nonsense tyylillä. Pääasia on lähteminen ja matkailu, toki perusasiat ja varusteet pitää olla suunniteltuna ja kunnossa.
Viimeiset 35 sivua esittelevät pyöräilyä Itä-Euroopan maissa Virosta Mustallemerelle, parhaiten tuntuu olevan hallussa Baltian maat, Unkari ja Romania. Hyviä käytännön vinkkejä kunkin maan erityispiirteistä.
Vetävästi kirjoitettua persoonallista kerrontaa on mukava lukea. Tekstiä piristävät muutamat, tosin hiukan suttuiset mustavalkokuvat. Erillisiin infolaatikoihin on poimittu huomioita matkan varrelta. Vinkkiosiot on hyvin jäsennelty ja sisältävät varsin kattavasti kaiken tarvittavan.
Pyörällä - Matkantekoa polkuvauhtia
Juha Varila, Jukka Pirttioja
Kirjapaja 2008
ISBN 978-951-607-692-1
172 sivua
keskiviikko 5. maaliskuuta 2008
Matka ehkä edistyy ilmeisen mäkisissä maastoissa
Edelleen on haussa se AirBerlinin lento Nürnbergiin, jostain syystä lentoja ei ole varattavissa huhtikuuta kauemmas... ei kai yhteys ole lopetettavana? Joka tapauksessa jos Nürnbergiin päästään, niin matka jatkuu vallan kumpuilevassa maastossa. Aivan mainio GMaps-sovellus Bike Route Toaster piirtää suunnitellulle reitille korkeuskäyrän. Tuon avulla huomasin, että kolmeen ensimmäiseen päivään Nürnbergistä Pilseniin sisältyy jokaiseen yksi 300-400 metristä yli 600 metriin nousu... Reissu alkaa rankasti, edelliskesänä vastaava nousu tuli vasta puolentoista viikon polkemisen jälkee ja oli ihan tarpeeksi rankka minun heikkotehoisille reisilleni. Ehkä tuo tuosta, ainakin on myötätuuli jos viimevuoteen on luottaminen, kaksi viikkoa puhalsi koko ajan lännestä.
Romanian reitistä en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen. Alunperin piti ajella Tonavaa Mustalle merelle, mutta nyt on alkanut kiehtoa Karpaattien kierros ja saapuminen Mustanmeren rantaan pohjoisesta. Oikeita vuoriakin olisi edessä.
Romanian reitistä en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen. Alunperin piti ajella Tonavaa Mustalle merelle, mutta nyt on alkanut kiehtoa Karpaattien kierros ja saapuminen Mustanmeren rantaan pohjoisesta. Oikeita vuoriakin olisi edessä.
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Viime viikot ovat menneet karttojen ja oppaiden metsästämisessä. Tsekin kartat löytyvät viimevuodelta. Unkarin kartan jo ostinkin, mutta heti seuraavana päivänä tietysti löysin netistä Unkarin pyräilykartaston, se täytyy laittaa tilaukseen. Kroatia-Serbia -kartta löytyi lähikaupasta ja juuri löysin mielenkiintoisen "Danube Cycle Route" kartaston ja veppisivuston yrittäessäni löytää hyvää Romanian karttaa. Leirintäaluekartan Romaniaan jo sainkin. Muuta matkailutietoa löytyy hyvin Romanian turistisivuilta. Mielenkiintoista tieto löytynee myös EuroVelo 6-sivuilta "Atlantti-Mustameri".
Paluumatkan ajattelin taittaa junalla jonnekin, josta saa halvan lennon Suomeen, mutta Euroopan Rautatiematkailuoppaasta saa sen kuvan että kansainvälisiin juniin on lähes mahdotonta saada polkupyörää Itä-Euroopan alueella. Menee säätämiseksi jos täytyy ajaa lähijunilla rajoille ja siirtyä siitä vielä toisen maana paikallisliikenteeseen...
Paluumatkan ajattelin taittaa junalla jonnekin, josta saa halvan lennon Suomeen, mutta Euroopan Rautatiematkailuoppaasta saa sen kuvan että kansainvälisiin juniin on lähes mahdotonta saada polkupyörää Itä-Euroopan alueella. Menee säätämiseksi jos täytyy ajaa lähijunilla rajoille ja siirtyä siitä vielä toisen maana paikallisliikenteeseen...
Tour de mer Noire 2008
Terve kaikki! Jo jonkin aikaa on mielessä kytenyt jatko viimevuoden Tallinna-Praha turneelle. Reissu oli aivan mielettömän hieno ja jatkoa pitää saada. 
Fillarin menettäminen Tsekin Podebradyssä (lue heinäkuu 2007) oli vain siunaukseksi. Bussimatka kotiin oli astetta miellyttävämpi vain matkatavaroiden kera. Lisäksi vakuutusyhtiö (Nordea) päätti korvata pyörän ja menetetyt tarvikkeet matkavakuutuksen ehtojen mukaan, eli pyörä ja tarvikkeet 30% vähennyksellä (3 vuotta) ja vain 50 € omavastuulla. Tuleva reissu kulkeekin upealla uudella Rossanon Hybridillä (Deluxe Deore/LX Disk) toivottavasti paljon keveämmin kuin menetetyllä Gary Fisherillä.
Loppusyksyn synkkinä hetkinä ajatukset alkoivat harhailla kohti Eurooppaa ja pitkän tähtäyksen suunnitelmaksi alkoi kiteytyä "Tour de Europe" eli Euroopan ympäriajo. Aikaa tarvittaneen 5-6 vuotta... no ei kai haaveilussa mitään pahaa ole? Joka tapauksessa "ympäriajon" seuraava etappi on Tonavan kierros, jotakuinkin Tsekeistä Mustallemerelle.
Reissu alkaa kuitenkin Nürnbergistä, koska AirBerlin lentää sinne edullisesti ja fillarin saa mukaan 20 eurolla per suunta. Matka jatkuu edelleen Tsekkiin olutreitille Pilsenin panimokaupungin kautta Budejovicen panimokaupunkiin. Jatko on hiukan epävarma, mutta joko jatkaen Tsekkiä itään ja lopulta Slovakiaan Bratislavaan tai samaan kohteeseen Itävallan kautta. Bratislavasta jatketaan Unkariin uimaan Balatonilla. Sitten on vuorossa nopea Balkanin kierros eli Kroatian kautta Tonavan rannalle ja sitä mukaillen Serbian Belgradista Romaniaa ja edelleen Mustallemerelle. Paluu Romaniasta on hämärän peitossa, joko halpa lento jos niitä on tai sitten junalla jonnekin ihmisten ilmoille...
Fillarin menettäminen Tsekin Podebradyssä (lue heinäkuu 2007) oli vain siunaukseksi. Bussimatka kotiin oli astetta miellyttävämpi vain matkatavaroiden kera. Lisäksi vakuutusyhtiö (Nordea) päätti korvata pyörän ja menetetyt tarvikkeet matkavakuutuksen ehtojen mukaan, eli pyörä ja tarvikkeet 30% vähennyksellä (3 vuotta) ja vain 50 € omavastuulla. Tuleva reissu kulkeekin upealla uudella Rossanon Hybridillä (Deluxe Deore/LX Disk) toivottavasti paljon keveämmin kuin menetetyllä Gary Fisherillä.Loppusyksyn synkkinä hetkinä ajatukset alkoivat harhailla kohti Eurooppaa ja pitkän tähtäyksen suunnitelmaksi alkoi kiteytyä "Tour de Europe" eli Euroopan ympäriajo. Aikaa tarvittaneen 5-6 vuotta... no ei kai haaveilussa mitään pahaa ole? Joka tapauksessa "ympäriajon" seuraava etappi on Tonavan kierros, jotakuinkin Tsekeistä Mustallemerelle.
Reissu alkaa kuitenkin Nürnbergistä, koska AirBerlin lentää sinne edullisesti ja fillarin saa mukaan 20 eurolla per suunta. Matka jatkuu edelleen Tsekkiin olutreitille Pilsenin panimokaupungin kautta Budejovicen panimokaupunkiin. Jatko on hiukan epävarma, mutta joko jatkaen Tsekkiä itään ja lopulta Slovakiaan Bratislavaan tai samaan kohteeseen Itävallan kautta. Bratislavasta jatketaan Unkariin uimaan Balatonilla. Sitten on vuorossa nopea Balkanin kierros eli Kroatian kautta Tonavan rannalle ja sitä mukaillen Serbian Belgradista Romaniaa ja edelleen Mustallemerelle. Paluu Romaniasta on hämärän peitossa, joko halpa lento jos niitä on tai sitten junalla jonnekin ihmisten ilmoille...
maanantai 1. lokakuuta 2007
Fillarilla Brysselissä
Liittymättä mitenkään tulevan kesän reissuun muutama lause pyöräilystä Brysselissä.
Ollessani vuonna 2006 pyöräilemässä Belgiassa, tuntui paluu Brysseliin puolentoista viikon "kuninkaan" kohtelun jälkeen kaoottiselta. Autoilijat ovat tylyjä verrattuna Belgian muihin kaupunkeihin, eikä pyöräteitäkään tullut kohdalle. Jostain syystä 2008 tammikuussa Brysselissä autolla liikkuessa pyöräilijöitä tuntuikin olevan kaikkialla ja koko ajan vastaan tuli merkattuna pyöräkaistoja, alla muutamia esimerkkejä, joista mielestäni voisi ottaa mallia Helsingissäkin.
Tässä tullaan kahden ison tien risteykseen, huomatkaa pyöräkaista jokaisen autokaistan reunassa. Lisäksi näkymättömiin jää bussin ja jalkakäytävän välissä oleva koko kaistan levyinen polkupyörien "ryhmitysalue".
Äh... kuva meni väärin päin, mutta yrittäkää kestää. Tässä siis vastaavaa kaistaa kadun reunassa. Autot mahtuvat hyvin pysäköimään.
Ollessani vuonna 2006 pyöräilemässä Belgiassa, tuntui paluu Brysseliin puolentoista viikon "kuninkaan" kohtelun jälkeen kaoottiselta. Autoilijat ovat tylyjä verrattuna Belgian muihin kaupunkeihin, eikä pyöräteitäkään tullut kohdalle. Jostain syystä 2008 tammikuussa Brysselissä autolla liikkuessa pyöräilijöitä tuntuikin olevan kaikkialla ja koko ajan vastaan tuli merkattuna pyöräkaistoja, alla muutamia esimerkkejä, joista mielestäni voisi ottaa mallia Helsingissäkin.
Tässä tullaan kahden ison tien risteykseen, huomatkaa pyöräkaista jokaisen autokaistan reunassa. Lisäksi näkymättömiin jää bussin ja jalkakäytävän välissä oleva koko kaistan levyinen polkupyörien "ryhmitysalue".
Äh... kuva meni väärin päin, mutta yrittäkää kestää. Tässä siis vastaavaa kaistaa kadun reunassa. Autot mahtuvat hyvin pysäköimään.
keskiviikko 15. elokuuta 2007
Tour de Europe 2007: Tallinna-Praha
Matkan yhteenveto toteutuneine trackeineen (linkit noissa etapeissa) sekä ajetut matkat, ajat ja nousumetrit.
- Matkan blogi
- Valokuva-albumi
| 15.6.2008 Helsinki-Pärnu (laiva, bussi) | 12/113 km | ||
| 16.6.2008 Pärnu-Dzeni | 101/113 km | 5:03 h | |
| 17.6.2008 Dzeni-Rīga | 98/211 km | 5:13 h | |
| 18.6.2008 Rīga-Jelgava | 83/295 km | 4:30 h | |
| 19.6.2008 Jelgava-Šiauliai | 90/385 km | 4:43 h | |
| 20.6.2008 Šiauliai-Varniai | 95/480 km | 5:07 h | |
| 21.6.2008 Varniai-Klaipėda | 89/578 km | 4:52 h | |
| 22.6.2008 Klaipėda-Nida | 61/638 km | 3:26 h |
| 23.6.2008 Nida-Kaliningrad | 93/731 km | 4:52 h | |
| 24.6.2008 Kaliningrad-Fromborg | 79/813 km | 4:52 h | |
| 25.6.2008 Frombork-Kwindzyn | 118/933 km | 7:06 h | |
| 26.6.2008 Kwindzyn-Torun | 117/1050 km | 6:59 h | |
| 28.6.2008 Torun-Wroclaw (juna) | |||
| 29.6.2008 Wroclaw-Złoty Stok | 100/1155 km | 5:36 h | |
| 30.6.2008 Złoty Stok-Kłodzko-Černožize | 93/1248 km | 6:08 h | |
| 1.7.2008 Černožize-Poděbrady | 84/1334 km | 5:02 h | |
| 2.7.2008 Poděbrady-Praha (juna) |
perjantai 6. heinäkuuta 2007
Mitä matkalle mukaan?
Mitä tällaisella reissulla tarvitsee pakata mukaan? Olen tehnyt itsellenin listan tarvitsemastani ja tänä vuonna en oikeastaan kaivannut mitään lisää. Vaatteita hiukan vähennän; ajopaitoja, sukkia ja alushuosuja pesee niin näppärästi. Yhdet mikrofleecehousut pakkaan myös mukaan, kevyt makuupussini on hiukan viileä tuolla kymmenen asteen tienoilla.
Kaikki tarpeeni mahtuivat Topeakin pienempään tankolaukkuun ja takalukkuihin, yhteensä tavaraa oli noin 15 kiloa laukut mukaanluettuna. Hyvää työtä tekevät Topekilla, tajusin vasta matkassa että teltta-makuupussi-makuualusta -kombohan (2,5 kg) nosti painon pakkarilla 12-13 kiloon ja tavaratelineen luvataan kestävän vain 9 kg... hyvin kesti rynkyttäviä teitä. Teline on siis Topeakin satulaputkeen ruuvattava malli, kun levyjarrut estävät tavallisten telineiden käytön. Mahtaako olla olemassa runkoon tuettavaa pakkaria, joka menisi levyjarrulliseen pyörään?
Seuraavalle reissulle kyllä harkitsen tukevamman tavaratelineen ja isompien sateenkestävien laukkujen hankintaa. Myös tankolaukku voisi olla hiukan isompi, nyt oli takana liikaa painoa ja ajotuntuma hiukan kärsi. Myös isompi vedenpitävä karttatasku olisi poikaa.
Kartat ja navigointi
Karttoja oli liian kanssa mukana, tai ei oikeastaan liikaa vaan liian isoja ja painavia. Minun reitinvalintaideallani näyttää mittakaavana 1:500 000 yleensä riittävän, jos kartta muuten on hyvä ja selkeä. 1:100 000-200 000 olisi kyllä muuten ideaalinen, mutta tuppaavat olemaan niin isoja. Belgia on näppärästi jaettu osiin, mutta se onkin niin pieni maa.
Pitäkääpä silmällä Itä-Eurooppaan Puolalaisen Carta Blancan Turystytczny-sarjan pikkuatlaksia kompakti muoto ja selkea painatus, mukana myös hotellit ja nähtävyydet.
Varmistuksena mukana on GPS-moduli (Sirf-III) ja kännykässä (S-E P990i) karttaohjelma. Varsinaista navigointiohjelmaa en ole tuntenut tarvitsevani, enkä ole halunnut semmoiseen investoida. Teen hiukan työtä, skannaan ja kalibroin karttapohjia tarvitsemiltani aluelta SmartCom GPS tai SmartCom Navigator -ohjelmaan. Kalibrointi ja reittisuunnittelu hoituu varsin edullisella OziExplorer-ohjelmalla (toimii myös Linuxissa Winen alla). GPS on kyllä korvaamaton apu oikein paikan ja suunnan varmistajana, pari ikävää harhaanajoa jäi väliin.
Varsinainen riesa onkin sitten pussillinen latureita ja vara-akkuja, kovin monelta kämppäriltä ei käytettävissä olevaa töpseliä oikein tahdo löytyä. GPS-moduli ehtyy alle kymmenen tunnin ja kännykkä reilussa vuorokaudessa koska Bluetooth vie virran. Kameran kanssa pärjää yhdellä vara-akulla pari viikkoa.
Oppaat
Vierailla kielialueilla on hyvä olla sanakirjoja mukana. Lonely Planetilla on Balttian taskusanakirja, jostain alesta ostin Puolan vastaavan, Tsekkikin oli lainassa, Venäjän unohdin ja olisin kyllä sitä kaivannut. Iltaisin oli hyvää aikaa kerätä listaa hyödyllisistä sanoista kullakin kielellä. Näillä selviää hyvin, eikä kaikkia edes tarvitse.
Päivää/hei - Näkemiin - Kiitos - Anteeksi - Olut - Vaalea/tumma/mieto/vahva - Vesi/hapollinen/hapoton - Syödä - Ruokalista - Mitä maksaa - Lasku - Aamiainen - Kahvi/tee - Hotelli - Leirintäalue - Teltta - Vapaa huone - WC/mies/nainen - Suomi - Polkupyörä - Kyllä/ei - Iso/pieni - Oikea/vasen - Suljettu/auki - Yksi/kaksi/kymmenen...
Joku kompakti matkaopas olisi todella hyödyllinen, mutta painavat niin turkasesti etten saanut mahtumaan mukaan. Olisi ollut mukava lukea hiukan tarkemmin missä liikkuu.
Kaikki tarpeeni mahtuivat Topeakin pienempään tankolaukkuun ja takalukkuihin, yhteensä tavaraa oli noin 15 kiloa laukut mukaanluettuna. Hyvää työtä tekevät Topekilla, tajusin vasta matkassa että teltta-makuupussi-makuualusta -kombohan (2,5 kg) nosti painon pakkarilla 12-13 kiloon ja tavaratelineen luvataan kestävän vain 9 kg... hyvin kesti rynkyttäviä teitä. Teline on siis Topeakin satulaputkeen ruuvattava malli, kun levyjarrut estävät tavallisten telineiden käytön. Mahtaako olla olemassa runkoon tuettavaa pakkaria, joka menisi levyjarrulliseen pyörään?
Seuraavalle reissulle kyllä harkitsen tukevamman tavaratelineen ja isompien sateenkestävien laukkujen hankintaa. Myös tankolaukku voisi olla hiukan isompi, nyt oli takana liikaa painoa ja ajotuntuma hiukan kärsi. Myös isompi vedenpitävä karttatasku olisi poikaa.
Kartat ja navigointi
Karttoja oli liian kanssa mukana, tai ei oikeastaan liikaa vaan liian isoja ja painavia. Minun reitinvalintaideallani näyttää mittakaavana 1:500 000 yleensä riittävän, jos kartta muuten on hyvä ja selkeä. 1:100 000-200 000 olisi kyllä muuten ideaalinen, mutta tuppaavat olemaan niin isoja. Belgia on näppärästi jaettu osiin, mutta se onkin niin pieni maa.
Pitäkääpä silmällä Itä-Eurooppaan Puolalaisen Carta Blancan Turystytczny-sarjan pikkuatlaksia kompakti muoto ja selkea painatus, mukana myös hotellit ja nähtävyydet.
Varmistuksena mukana on GPS-moduli (Sirf-III) ja kännykässä (S-E P990i) karttaohjelma. Varsinaista navigointiohjelmaa en ole tuntenut tarvitsevani, enkä ole halunnut semmoiseen investoida. Teen hiukan työtä, skannaan ja kalibroin karttapohjia tarvitsemiltani aluelta SmartCom GPS tai SmartCom Navigator -ohjelmaan. Kalibrointi ja reittisuunnittelu hoituu varsin edullisella OziExplorer-ohjelmalla (toimii myös Linuxissa Winen alla). GPS on kyllä korvaamaton apu oikein paikan ja suunnan varmistajana, pari ikävää harhaanajoa jäi väliin.
Varsinainen riesa onkin sitten pussillinen latureita ja vara-akkuja, kovin monelta kämppäriltä ei käytettävissä olevaa töpseliä oikein tahdo löytyä. GPS-moduli ehtyy alle kymmenen tunnin ja kännykkä reilussa vuorokaudessa koska Bluetooth vie virran. Kameran kanssa pärjää yhdellä vara-akulla pari viikkoa.
Oppaat
Vierailla kielialueilla on hyvä olla sanakirjoja mukana. Lonely Planetilla on Balttian taskusanakirja, jostain alesta ostin Puolan vastaavan, Tsekkikin oli lainassa, Venäjän unohdin ja olisin kyllä sitä kaivannut. Iltaisin oli hyvää aikaa kerätä listaa hyödyllisistä sanoista kullakin kielellä. Näillä selviää hyvin, eikä kaikkia edes tarvitse.
Päivää/hei - Näkemiin - Kiitos - Anteeksi - Olut - Vaalea/tumma/mieto/vahva - Vesi/hapollinen/hapoton - Syödä - Ruokalista - Mitä maksaa - Lasku - Aamiainen - Kahvi/tee - Hotelli - Leirintäalue - Teltta - Vapaa huone - WC/mies/nainen - Suomi - Polkupyörä - Kyllä/ei - Iso/pieni - Oikea/vasen - Suljettu/auki - Yksi/kaksi/kymmenen...
Joku kompakti matkaopas olisi todella hyödyllinen, mutta painavat niin turkasesti etten saanut mahtumaan mukaan. Olisi ollut mukava lukea hiukan tarkemmin missä liikkuu.
Kuninkaan kruunajaispaivana kaupunki kiinni
Vilnassa on kuninkaan, Liettuan ensimmäisen ja ainoan, kruunajaisten juhlapäivä. Presidentin linnan edessä valmistellaan koroketta juhlapuhetta varten ja viritellään kanuunaa? Muutenkin kaupunki on pullollaan turisteja (kuulen suomea ensimmäistä kertaa pariin viikkoon), on myös jokin kansanmusiikkifestivaali. Onneksi olin varannut ajoissa hotellihuoneen, muuten voisi olla ongelmia. Juhlallisuuksia latistanee edelleenkin pitkinä kuuroina tuleva kylmä sade synkältä taivaalta. Pelastauduin tähän nettikahvilaan.
(Tietenkin juuri Vilnassa on Frank Zappan patsas.)
Eurolinesin bussi saapui ajallaan aamulla kello 9.20 noin kahdenkymmenen tunnin matkustamisen ja huonosti nukutun yön jälkeen. Ei minun lempimatkustustapani, mutta kun nuo junat kulkevat niin onnettomasti täällä päin Eurooppaa. Ei matka pajoa maksa, se täytyy myöntää, 1550 CZK eli noin 55 euroa. Onneksi bussi oli vain puolillaan ja kaikille jäi yksi penkkipari nukkumatilaa. Huomenna olisi vielä reilun yhdeksän tunnin kökötys Tallinnaan ja reissu alkaakin olla ohi.
Olipa muuten mukava nähdä pyöräilemäni tie Tatran yli vastakkaiseen suuntaan bussin ikkunasta. Täytyy myöntää, että olipa mäki. Jotenkin sitä ylämäen suuruutta ja jyrkkyyttä ei ymmärrä kun on veivaamassa mäkeä ylöspäin. Kuinka lannistavalta kunnon alppimäki näyttäisikään... ehkä ensikesänä?
Hotel Mikotel, Vilna
(Tietenkin juuri Vilnassa on Frank Zappan patsas.)Eurolinesin bussi saapui ajallaan aamulla kello 9.20 noin kahdenkymmenen tunnin matkustamisen ja huonosti nukutun yön jälkeen. Ei minun lempimatkustustapani, mutta kun nuo junat kulkevat niin onnettomasti täällä päin Eurooppaa. Ei matka pajoa maksa, se täytyy myöntää, 1550 CZK eli noin 55 euroa. Onneksi bussi oli vain puolillaan ja kaikille jäi yksi penkkipari nukkumatilaa. Huomenna olisi vielä reilun yhdeksän tunnin kökötys Tallinnaan ja reissu alkaakin olla ohi.
Olipa muuten mukava nähdä pyöräilemäni tie Tatran yli vastakkaiseen suuntaan bussin ikkunasta. Täytyy myöntää, että olipa mäki. Jotenkin sitä ylämäen suuruutta ja jyrkkyyttä ei ymmärrä kun on veivaamassa mäkeä ylöspäin. Kuinka lannistavalta kunnon alppimäki näyttäisikään... ehkä ensikesänä?
Hotel Mikotel, Vilna
keskiviikko 4. heinäkuuta 2007
Tiet ja liikenne
Teitä mahtuu Tallinna-Praha välille monenmoista. Pääsääntöisesti 1-2 numeroiset pää- ja eurooppatiet, joita ei tosin kovemman liikenteen takia mielellään aja, ovat pinnaltaan hyviä. Latvia-Puola -välillä piennarta ei tosin oikeastaan ole tai se on enintään 10 cm leveä. Kolminumeroiset tiet olivat miellyttävimpiä ajaa, niissä ei ole piennarta ollenkaan eikä edes reunaviivaa, mutta ne ovat yleensä sen verran hiljaisia ettei ongelmia ole. Ikävimmissä paikoissa rekat ovat painaneet huonopohjaisen tien niin kuopalle, että ajoura saattaa olla 20-30 cm syvällä, sen reunaan kataa itsensä helposti kun yrittää rekan alta pois.
Hyvin usein kaupunkien kohdalla on pätkä pyörätietä, mutta usein niin huonoa että päädyin kuitenkin ajamaan ajoradalla. Varsinkin Liettuassa oli pitkiä pätkia upeaa pyörätietä juuri kaupunkien kohdalla. Puolassa tiet olivat kapeimpia, mutta päälyste pääosin hyvää. Tsekissä tiet alkoivat hiukan leveätyä, myös pientareet. (Kuvassa muuten Puolalainen tapa kertoa että pyörätie jatkuu vasta risteävän tien toisella puolen, miten tuossa pitäisi toimia jäi hiukan epäselväksi... ajelin vaan törkeästi läpi.)
Kyllähän tietysti niitä painajaisia teiksi tuli muutama vastaan. Etenkin Latviassa edessä oli vain huonoja teitä. Surkeaa päällystystä, kuoppia niin ettei tahdo muuta ehtiäkään kuin väistella. Ihan pikkuteitä en lähtisi Latviassa reitille ottamaan tai sitten pitää aikataulu tehdä sen mukaan.
Parissa päivässä tuohon kapealla tiellä kovassa liikenteessä ajamiseen turtuu ja kyllä autot antavat tilaa, jopa paremmin kuin Suomessa. Ainoastaan pari kertaa joku kuorma- tai linja-auto pyyhkäisi hyvin kapeassa kohdassa ohi niin läheltä että hirvitti. Ajonopeudet ovat noilla kapeilla teillä aika pähkähulluja, mutta niihinkin tottuu.
Täytyy sanoa että nyt ei varmaan sellaista tietä olekaan mitä en lähtisi ajamaan. Kehä III ja Lahdentien motariristeys menisi rutiinilla... täytyy vain oppia ottamaan (ja uskaltaa ottaa) se tila liikenteessä. Kaliningradin keskikaupungillakin pystyi hyvin ajamaan liikenteen seassa pienen hirvittelyn jälkeen, kunhan vain meni sekaan ja noudatti samoja saantöjä kuin autotkin.
Hyvin usein kaupunkien kohdalla on pätkä pyörätietä, mutta usein niin huonoa että päädyin kuitenkin ajamaan ajoradalla. Varsinkin Liettuassa oli pitkiä pätkia upeaa pyörätietä juuri kaupunkien kohdalla. Puolassa tiet olivat kapeimpia, mutta päälyste pääosin hyvää. Tsekissä tiet alkoivat hiukan leveätyä, myös pientareet. (Kuvassa muuten Puolalainen tapa kertoa että pyörätie jatkuu vasta risteävän tien toisella puolen, miten tuossa pitäisi toimia jäi hiukan epäselväksi... ajelin vaan törkeästi läpi.)
Kyllähän tietysti niitä painajaisia teiksi tuli muutama vastaan. Etenkin Latviassa edessä oli vain huonoja teitä. Surkeaa päällystystä, kuoppia niin ettei tahdo muuta ehtiäkään kuin väistella. Ihan pikkuteitä en lähtisi Latviassa reitille ottamaan tai sitten pitää aikataulu tehdä sen mukaan.
Parissa päivässä tuohon kapealla tiellä kovassa liikenteessä ajamiseen turtuu ja kyllä autot antavat tilaa, jopa paremmin kuin Suomessa. Ainoastaan pari kertaa joku kuorma- tai linja-auto pyyhkäisi hyvin kapeassa kohdassa ohi niin läheltä että hirvitti. Ajonopeudet ovat noilla kapeilla teillä aika pähkähulluja, mutta niihinkin tottuu.
Täytyy sanoa että nyt ei varmaan sellaista tietä olekaan mitä en lähtisi ajamaan. Kehä III ja Lahdentien motariristeys menisi rutiinilla... täytyy vain oppia ottamaan (ja uskaltaa ottaa) se tila liikenteessä. Kaliningradin keskikaupungillakin pystyi hyvin ajamaan liikenteen seassa pienen hirvittelyn jälkeen, kunhan vain meni sekaan ja noudatti samoja saantöjä kuin autotkin.
Ihmiset ja selviaminen
Ennen matkaa minulla oli epäilyjä selviääkö Balttian maaseudulla tai Puolassa pelkällä englanninkielellä ja huonolla saksalla. Ei ollut pahempia ongelmia, kuten olette saaneet lukea. Kaikissa hotelleissa, leirintäalueilla ja muissa palvelupisteissä oli joku englantia puhuva tai semmoinen lainattiin jostain lähistöltä. Pääsääntöisesti kaikki alle 20-vuotiaat tuntuivat puhuvan jollain lailla englantia. Puola ehkä poikkeuksena, siellä oli yhteisen kielen löytäminen haastavampaa, mutta asiat tulivat aina kuitenkin hoidettua. Kaliningradissa olisi ollut hyvä osata venäjää, mutta sielläkin selvittiin; rajalla, hotellissa ja lopulta myös ravintolassa puhuttiin englantia, saksa oli kyllä paremmin osattu kieli.
Liettuassa jossain maaseudulla pyyhkäisin kahden reilun kymmenvuotiaan ipanan ohi kun olivat maastopyörineen tientukkona. Toinen heistä kiihdytti oitis rinnalle ja utelemaan jotain. Sanoin ettei viesti ihan auennut, vastauksena täydellisellä englannilla että mistäs vieras on tulossa ja minne menossa. Kerroin ja ipanat jäivät ällistelemään kulkijaa.
Ihmiset ovat olleet kaikissa maissa avuliaita ja ystävällisiä.
Rahaa otin mukaan paikallisena valuuttana parin päivän tarvetta varten, jos tarvitsin lisää nostin automaatista kortilla tai vaihdoin euroja. Yliarvioin rahan tarpeen ainakin kolmanneksella. Yleensä 50 euron käyttörahalla on selvinnyt läntisessä Euroopassa, nyt ei mennyt edes tuota majoitukset mukaanlukien. Luottokorttiautomaatti loytyy liki kaikkialta, varsin pienissäkin kaupungeissa.
Lähes koko matkan ajan hotelli loytyi 15-35 erolla, leirintäalue 1-2 eurolla, kahden ruokalajin illallinen juomineen 10 eurolla. Oluen hinta vaihteli alle eurosta pariin euroon.
Jokaisessa pikkukylässäkin on kauppa josta saa peruselintarvikkeita ja pullovesiä. Juomapullon täytin aamulla hotellissa tai kämppärillä. Päivän mittaan käytin ainoastaan pullovettä, usein mineraalisellaista, sai suoloja kaupan päälle.
Liettuassa jossain maaseudulla pyyhkäisin kahden reilun kymmenvuotiaan ipanan ohi kun olivat maastopyörineen tientukkona. Toinen heistä kiihdytti oitis rinnalle ja utelemaan jotain. Sanoin ettei viesti ihan auennut, vastauksena täydellisellä englannilla että mistäs vieras on tulossa ja minne menossa. Kerroin ja ipanat jäivät ällistelemään kulkijaa.
Ihmiset ovat olleet kaikissa maissa avuliaita ja ystävällisiä.
Rahaa otin mukaan paikallisena valuuttana parin päivän tarvetta varten, jos tarvitsin lisää nostin automaatista kortilla tai vaihdoin euroja. Yliarvioin rahan tarpeen ainakin kolmanneksella. Yleensä 50 euron käyttörahalla on selvinnyt läntisessä Euroopassa, nyt ei mennyt edes tuota majoitukset mukaanlukien. Luottokorttiautomaatti loytyy liki kaikkialta, varsin pienissäkin kaupungeissa.
Lähes koko matkan ajan hotelli loytyi 15-35 erolla, leirintäalue 1-2 eurolla, kahden ruokalajin illallinen juomineen 10 eurolla. Oluen hinta vaihteli alle eurosta pariin euroon.
Jokaisessa pikkukylässäkin on kauppa josta saa peruselintarvikkeita ja pullovesiä. Juomapullon täytin aamulla hotellissa tai kämppärillä. Päivän mittaan käytin ainoastaan pullovettä, usein mineraalisellaista, sai suoloja kaupan päälle.
tiistai 3. heinäkuuta 2007
Maailma muuttuu toden totta
Voipas kaupunki muuttua 15 vuodessa. Vietin viimeksi aikaa Prahassa 1990-luvun vaihteessa useampanakin kesana. Näimme opiskelijajärjestön työleirinvaihtojen yhteydessä sen niin sanotun vallanvaihdoksen ja kapitalismin alkumetrit. Edellisvuoden opiskelijakommunisti hoiti seurueemme pimeän valuutan vaihdon seuraavana kesänä 1991. Kuultiin (stadikkakeikka) Rollarit "Tanks are Rolling Out - Stones are Rolling In" -kiertueella. Terveisiä vaan kaikille mukana olleille "Sedille ja Tädeille"! Täytyy käydä tervehtimässä Trojan tutuksi tulleita opiskelija-asuntolapilvenpiirtäjiä.
Vaclavin aukio aiheuttaa nyt pienoisen paniikkikohtauksen, kaikkialla velloo turistilaumoja, sananmukaisesti. Pakko paeta pivniceen sivukadulle, mutta näitä rauhallisia sivukatuja ei tunnu enään olevan olemassa. Tilanne vain pahenee Starometskyllä. Kaikki paikat ovat täynnä turistikauppoja tai ravintoloita. Aikanaan ravintolaa sai etsiä Vaclavin aukiolta kissojen ja koirien kanssa.
Jääkää kuulolle, kirjoittelen tässä lähipäivinä lisää reissun tuntemuksista, joita en vielä ole muistanut tai jaksanut koota tekstiksi asti.
Vaclavin aukio aiheuttaa nyt pienoisen paniikkikohtauksen, kaikkialla velloo turistilaumoja, sananmukaisesti. Pakko paeta pivniceen sivukadulle, mutta näitä rauhallisia sivukatuja ei tunnu enään olevan olemassa. Tilanne vain pahenee Starometskyllä. Kaikki paikat ovat täynnä turistikauppoja tai ravintoloita. Aikanaan ravintolaa sai etsiä Vaclavin aukiolta kissojen ja koirien kanssa.
Jääkää kuulolle, kirjoittelen tässä lähipäivinä lisää reissun tuntemuksista, joita en vielä ole muistanut tai jaksanut koota tekstiksi asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)