olen nimittäin nähnyt kalliokuvan aiemminkin. Pitää etsiä jostakin. [Muok: 40 metrinen Decebalus, daakialaisten kuningashan se siinä. Vastusti Roomalaisten miehitystä aikanaan. Veistos valmistui vuonna 2004.]
On siis taas edetty; rantareitti jatkuu hyväkuntoisena ja ajettavana, mitä nyt tuo edellä mainittu nähtävyys hiukan puuskututti, mutta syystä. Rajalla osoittautuivat hotelleista saadut virallisen näköiset laput arvonsa. Haluavat ne takaisin. Onneksi säästin muutaman - riittivät ja yrmeä tullimies avasi puomin. Joen toisella puolen iloluontoinen romanialaistullimies taas vain toivotti hyvää matkaa ja kyseli mitä velo painaa.
Ensimmäinen 15 kilometriä Romaniaa oli ankeaa pikatietä rekkojen vanavedessä. Drobeta Turnu-Severin kuitenkin palkitsee kodikkaalla pensiunilla; ilmastointi, tv, minibaari ja langaton verkko. Pensiunin ravintolasta sain maukasta perinneruokaa. Mahalaukkukeitto (Ciorba de burta) oli maittavaa; jännittävä rakenne, en oikein keksi vertauskohtaa. Pääruoaksi purotaimenta paikalliseen tapaan. Huomaan, että mahalaukkua tuli edellisen kerran nautittua Plženissä, Romanialainen on parempaa.
Donji Milanovac-Drobeta Turnu Severin (Casa Argo, 76 m, 44.6242, 22.6626)
69,6/1704 km - 18 km/h - 3:45/5:00 h
370 m up - 411 m dn - 277 m max
Keitot tosiaan ovat romanialaisen keittion yksi perinteinen erikoisuus, vaikka niinhän ne ovat monessa muussakin Itä-Euroopan maassa. Sisälmyssoppa on ainakin ihan pakollinen, joten hyvä että tuli koettua samantien. Myös muita keittoja kannattaa listalta kokeilla. Maalaispitäjien kievareissa ne ovat varmasti autenttisia.
VastaaPoista