Kevät tuo pakottavan tarpeen päästä pyörän päälle. Omani on ollut viimeiset yli kolme kuukautta duunin pyörävarastossa (luksusta kun on työpaikalla käytettävissä lämmin ja tilava pyörävarasto jonne pääsee magneettiavaimella...). Eilen sitten sain yli kolme kuukautta odottaneet nastat alle kahvitauolla. Vartavasten loppusyksystä tilatut Northwaven Celsius kengät, Enduran Gridlock takki ja dbh Merston bibit odottivat duunin vaatekaapissa päälle vetämistä. Neljän jälkeen päätin lähteä, vaikka Testbed näytti saderintaman olevan lähes päällä.
Ei ollut varsinaisesti mukavaa, mutta saipa suurimmat vierotusoireet väistymään. Helsingin päässä, Hakaniemestä lädettäessä olivat kevyen liikenteen väylät ikävässä kunnoissa. Jäätä, sulanutta jäistä loskaa ja loskaista lunta. Ei hyvä lähtökohta kolmekuukautta rapautuneelle hapenottokyvylle... puuskututti. Enkä mennyt nurin, aika pelit nämä nastarenkaat. En ole aiemmin nastoilla ajanutkaan.
Vantaalla tuntuu olevan kevyen liikenteen väylät paremmassa hoidossa sillä loppumatka Martinlaaksoon Hämeenlinnanväylän vartta meni sulaa päällystettä ajellessa. Mitä nyt lukuisat alukulkutunneleihin kertyneet syvät vesialtaan hiukan kauhistuttivat.
Varustus osoittautui varsin hyväksi kyseessä olleeseen keliin. Gridlock kesti pikku tihuuttelun eikä hiostanut liiaksi, alla oli pitkähihainen tekninen paita ja ohut microfleece... pari astetta lisää lämpöä ja voi ihan hyvin luopua fleecestä. Housut pitivät jalat lämpiminä ilman alushousuja ihan viimekilometreille asti, lopussa alkoi hiukan kaivata parempaa viimansuojausta etumukseen. Kengät pitävät kyllä jalat lämpiminä, mutta eivät ne kauhean lämpimät ole edes Dafeetin sekoitevillasukilla.
Aikaa meni 15 kilometrin matkaan 57 minuuttia, ei oikeastaan paha. Kesällä saman matkan ajaa reuhtomatta alle 40 minuuttiin. Taidan odotella seuraavaa yritystä muutaman viikon... (Pinnakin katkesi 300 m ennen kotia !?)
