Huomaan, että lähihistorian yksityiskohdat ovat hiukan hataria, mutta Wikipediasta löytyy Balkanin tilanteen pääkohdat. Eräät Kroatian itsenäisyyssodan verisimmistä taisteluista käytiin juuri näillä kaduilla. Huomenna ajan läpi Vukovarin, joka kolmen kuukauden serbi-piirityksen jälkeen puhdistettiin etnisesti täysin tuhoutuneena. Vukovarin tappion jälkeen alettiin pommittaa ja tulittaa Osijekia koko loppusodan ajan vuoteen 1995, muttei koskaan valloitettu. Kun luodinreiät talojen seinissä tiedostaa, niitä on todellakin kaikkialla. Suuri osa taloista on hyvin kunnostettu, mutta on paljon korjaamattomia.
Viihtyisällä terassilla oluen ääressä alkaa ajatus taas liitää. Ei ole kuin 13-17 vuotta siitä kun nämä alueet olivat keskellä eurooppalaista, erittäin brutaalia sotaa. Suurin osa näistä kaksi-kolmekymppisistä elämästään nauttivista ja iloisista ihmisistä ovat nähneet sen sodan kauhut läheltä, omakohtaisesti. Ehkä tosin äidin helmoista käsin. Ei ole kyse mistään isoisän tarinoista, koloista Pitkänsillan kaiteessa tai Snellmannin patsaan jalustassa. Hiukan toistakymmentä vuotta sitten näiden samojen nuorten isät ovat yrittäneet puolustaa juuri itsenäistynyttä maataan sodassa, jossa kohteena olivat siviilit eikä Haagin sopimusta juuri muisteltu. Samat isät syyllistyivät vastaaviin raakuuksiin sodan loppuvaiheessa. Syyllisiä on vaikea osoittaa.
Itse kuuntelin vuonna 1991 Rollareita Prahan stadionilla, kun täällä alkoi kuumeta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti