Tatra kukistettu!

Pahoittelut näistä rumista postauksista, ei vaan ole tullut
internet-kahvilaa, jotta pääsisi siivoamaan... [Edit: no nyt on siivottu...]

Tatran yli päästiin ja taytyy myöntää että koville ottivat ne nousut, vaikka varsin pieniä olivatkin. Ensin kämppäriltä 350 metristä jonnekin 470 tienoille pariin kertaan ja alas Klodzkoon samoille metreille 20 kilometrin matkalla. Klodzko on hieno loma- ja retkeilykeskus, viriili keskusta ja paljon palveluita.

Tästa olikin enemmän tai vähemmän jatkuvaa nousua 20 kilometriä tien huippukohtaan, joka löytyi noin 650 metristä GPS:n mukaan. Minulla ei ollut tietoa minne huippu sijoittuu, joten matka oli hiukan henkisesti raskas. Kyllä tuo polkeminen itse asiassa sujui, mutta taaskin kova vastatuuli rassasi pahiten. Edes parin kilometrin alamäissa ei 50 km/h raja rikkoutunut, pienemmät mäet joutui polkemaan alas. Nopeusennätykseen päästiin sentään huipun jälkeisen alamäen alussa 58,6 km/h. Mainio mäki sitten jatkuikin loiveten rajaa kohti yli kymmenen kilometriä yhteensä.


Yllättäen ajo kulki Tsekin puolella vastatuuleenkin niin hyvin, että ohitin suunnittelemani yöpymiskaupungin Ceska Skalicen ja ajoi isompaan Jaromeriin. Virhe; kuollut yhden nähtävyyden rähja eikä majoitusta. Ensimmäisen tsekkioluen (Krakonos, perempi kuin moni Suomeen tuotu!) jälkeen päätin jatkaa vielä parikymmentä kilometriä Hradec Kraloveen. Tulin kuitenkin järkiini ja otin vastaan tulleesta motellista halvan huoneen.

Valtavan sika-knedlik -annoksen jälkeen lojun sängyllä ja olen hyvin tietoinen päivän rasituksista. Suunnitelmissa kaksi helppoa päivää Prahaan. Jos siis tuo älytön länsituuli suo. Koko matkan, paria päivää lukuunottamatta, on tuullut todella navakasti lounas-luode -suunnalta.

Vastatuuli taitaa olla minulle se äärimmäinen ajoa haittaava luonnonvoima. Mäkiä kyllä kiipeää, matka vain taittuu hitaammin, pitkän päälle reidetkin oppivat ja voimistuvat mäkimaastoon. Vettä voi tulla taivaalta, mutta kyllä senkin jossain rajoissa kestää. Mutta se vastatuuli vie kaiken ilon polkemisesta. Ylämäet ovat ylämäkiä, mutta niitä seuraava helpottava lasku on samaa tuskaa vastatuulessa koska polkeminen ei lopukaan mäen päälle. Mitenkähän voisi päänsä opettaa stolaiseen tyyneyteen tuulen suhteen, eihän sille mitään voi, mutta silti huomaan joskus kiroavani ääneen kaiken etenemisen estävää ilmapatsasta.

Motel Arkus, Černožize
Złoty Stok-Kłodzko-Kudowa Zdrój-Náchod-Česka Skalice-Jaroměř-Černožize: 93,15 km - 6:08/8:40 h - 15,10 km/h - 1248 km

Kultamainareiden reviirillä

Jopas minne taas tupsahdin! Miellyttäva seuraus siitä, että olen saanut valmiiksi yhden elämän ohjeen; "Älä koskaan luota siihen, että Puolalainen leirintäalue on olemassa!".

Näin ei ollut Paczkovissa, ihan kivan tuntuinen kaupunki muuten, joten nyt olen Złoty Stokissa. Piti ottaa hotelli, kun kämppäriä ei pitänyt oleman. Mutta olikin, tosin joku yksityinen, mutta millainen. Ensin hiukan taustaa.
Złoty Stok on Tatran kupeessa oleva pikkukaupunki, jolla on hieno tulevaisuus takanaan. Kaupunki oli aikoinaan yksi Sleesian ja Euroopan kullankaivuun keskuksia. Sen vaikutukset ovat vielä aistittavissa vanhassa keskustassa. Ymmärrettävästi kaivostoiminta aikanaan uuvahti; jäi louhokset ja kuihtuva kaupunki. Millaisia tarinoita kaupungintalon penkillä istuskelevilla ukoilla olisikaan kerrottavana.

Tämä kämppari on siis rakennettu jonkin pienen avolouhoksen reunalle metsäiseen rinteeseen. Perheen talo on tuossa nurkassa, loppumaa hyvin hoidettua nurmea retkeilijöille. Louhosta on hiukan tuunattu, on lampi kaloineen, kalamaja (jonka terassilla tekstaan olue kera) ja jopa lasten allas pienemmässa kuopassa. Hieno kokemus, katsokaa kuvasta, muuten paikkaa on hankala kuvailla. Suihku löytyi kolme metriä sysvästä kallionkolosta, jonne lammesta virtaavaa vettä johdettiin "putoukseksi".


Muutenkin oli upea päivä. Hienoa päästa taas ajamaan. Kaksi lepopäivää on liikaa, alkoi jo olla jotenkin hermostunut olo. Tätäkö ne endorfiinit tekevät, koukussa kymmenen päivän jälkeen. Lailla pitäisi kieltää.

Pientä nousua koko päiva, muttei haitannut, ajo kulki. Aloitettiin reilusta 100 metristä nyt ollaan hiukan yli 350:n. Huomenna nousua koko päiva luulisin, Tsekin rajalle joku 60 km.

Matkalle osui yksi upea nähtävyys, Henrykowin luostari. Ällistyttävä sisus siinä kirkossa, pröystäilevää katolisuutta parhaimmillaan.



Agro Camping, Złoty Stok
Wroclaw-Strzelin-Ziebice-Paczkov-Złoty Stok: 99,79 km - 5:36/7:40 h - 17,73 km/h - 1155 km

Kaivarin keikalla Wroclawissa

Kolkottelin aamupäivän junalla 400 km Torunista etelään kohti Wroclawia. Puolan rautatielaitos kaipaisi myös EU-rahaa, mutta perille kuitenkin päästiin. Fillari sijoitettiin normaalin pikajunanvaunun eteiseen kun muutakaan paikkaa ei ollut. Virallisen aikataulun mukaan tähän junaan ei kai edes myyty pyöräpaikkoja, mutta sellaisen lipunmyyjä minulle kuitenkin kirjoitti. Asemilla joutui usein siirtämään pyörää pois matkustajien tieltä.


Kaupungissa on yllättäen
Wroclawissa on meneillään "Juhlaviikot". Kymmenen päivää konsertteja, elokuvia, näyttelyitä ym. kuin Helsingin juhlaviikoilla. Keskustan kupeessa on joukko ulkoilusaaria keskellä jokea, olisiko Oder... kartassa lukee Odra. Saarella on ulkoilmakonsertti, gootti- ja industrialpainotteinen sellainen. Eivät ainakaan ensimmäiset bändit kansanjoukkoja keränneet; Siddhartha ja Izrael. Muuten kuin kaivarissa, paitsi että musiikkialue on aidattu alkoholittomaksi ja muu osa saarta on vapaata olutaluetta.


Hieno
Vanha perieurooppalainen kaupunki tämä Wroclaw, hiukan Helsinkiä suurempi. Uskomattoman monumentaalinen rautatieasema. Näyttävä ja laaja vanha keskusta täynnä ravintolaterasseja ja pastellinsävyisiä porvarisrakennuksia. Iso yliopistoalue joen rannassa vilkastuttaa kaupunkikuvaa. Opiskelijabaarit vilisevät toimintaa ja tarjoavat edullista ruokaa ja juomaa.

Hotelleja kaupungissa on vaikka kuinka, mutta liki kaikki täynnä näiden juhlaviikkojen takia. Jouduin jonnekin 3-4 kilometrin päähän keskustasta, ilmenen opiskelijaasuntola talvisin. Onneksi ratikat ja bussit kulkevat.


C.S. Szkolenie i Doradztw

Huomenna lintsataan

Vapaapäivä Torunissa tekee eetvarttia, on aikaa pyöriä kaupungilla ja ehtii jopa katselemaan kauppoja. Bongaan kompaktimman kokoiset Puolan ja Tsekin tiekartat. Mainio ajatus tulee samalla mieleen, kevennän lastia ja lähetän turhat kartat kotiin postipaketissa. Takapakkari keventyy postin va'an mukaan 1,5 kg. Tekee hyvää kun saavutaan Puolan ja Tsekin rajan vuoriteille.

Samalla kävin varaamassa liput Torun-Wroclaw -junaan (lippu fillarin kera 50 zlotya). Kerään itselleni kaksi vapaapäivää Prahaan kuten olin jo aiemmin ajatellut. Hyppään yli neljä ajopäivää Puolan mäkiä. Kelikään ei näytä yhtään parantuvan, rankkoja sadekuuroja, tuuli retuuttaa terassivarjoja. Hiukan huono omatunto kaihertaa... eikö kuitenkin pitäisi ajaa koko matka, Puolan liikenne ja huono keli karsii kuitenkin tämmöiset ajatukset.

Torun on aiemmin kuvioissa mukana olleen Kopernikuksen kotikaupunki, vierailu Kopernikuksen kotitalossa (varakas suku, omistanut taloja kaupungissa useitakin) selvittää aiempia havaintoja. Fromborkin katedraalissa oli Kopernikuksen observatorio, siellä siis syntyivät kuuluisat havainnot. Mikä kiertää ja mitä... tiedätte! Muutenkin monitaitoinen mies, kuten oppineet usein tuohon aikaan; herbalisti, talousnero ja valtiopäivämies.

Illallinen alkaa lähestyä... mitä herkkuja löytyneekään! (Edit: matkan huonoin ruokakokemus... puolivahingossa italialaiseen fine dining paikkaan.)

Painajainen...

Olipas päivä, mutta Toruniin päästiin aamun epätoivosta huolimatta. Aivan mainio keskikokoinen kaupunki, vanha keskusta, uusi keskusta ja pikkuruisia katuja siinä välissä. Niin mukavan oloinen että päätin jäädä kahdeksi yöksi saman tien. Kaipaan vapaapäivää etenkin aamun koettemuksen jälkeen.


Päivä alkaa jo mainitsemallani herätyksellä tuntia liian aikaisin ja kun vihdoin pääsen matkaan sataa. Jo illalla näin tv:stä että lähes koko Puolaa peittää sadealue ja kovasta länsituulesta annetaan rannikolla varoituksia. Eipä kaupungissa tuuli juuri tuntunut, eikä sadekaan alkuun ollut niin paha. Vot, mutta kun tulee ensimmäinen peltoaukea ja mainitsemani loputtomat mäet alkavat, tahtoo fillari mennä ojaan. Tuuli on todella voimakas ja sade hakkaa näkyvyyden nollaan. Autoja painaa koko ajan ohi pientareettomalla tiellä ja roiskii lätäköt päälleni.

Täytyy sanoa, ettei ole koskaan ajaminen näin paljoa kauhistuttanut. Mutta matkaan on lähdetty ja ainakin ensimmäinen 35 km Grudziadziin pitää ajaa. Perillä olen valmis luovuttamaan, ei mitään järkeä, fiilis on harvoin ollut näin kypsä ajamiseen. Juna alle ja Toruniin, hotelli tässä kurjassa kaupungissa ei innosta. Rähjäinen teollisuuskaupunki.

Yritän saada itseäni lampöiseksi ja hiukan kuivemmaksi yhdessä aukiolevassa pizzeriassa. Dry-max -takki ei tämmöistä sadetta kunnolla pitänyt, jostain syystä takalaukkujen sadesuojakin on vuotanut... kartta kaipaa kuivaamista (sorry Juha, on se lopulta ihan kunnossa). Juuri kuin alan valmistautua rautatieaseman etsimiseen, sade lakkaa ja aurinko alkaa paistaa.

Matkalla asemalla huomaan, että taivas on täysin kirkas taivaanrantaan ja lampö pukkaa tuulitakin sisään. Hitto, ajamassahan tässä ollaan, mennään riskillä ja niin lähden kohti suunniteltua reittiä. Pääsen Toruniin kuivana niukasti parin saderintaman ohi, tosin se tuuli ei ole minnekään kadonnut ja viimeisen 50 kilometriä ajan vasten kovaa vastatuulta. Onneksi olin laskenut matkan väärin ja "säästän" matkassa toistakymmentä kilometriä.

Hotelli löytyi helposti, kaupungille siis. Suorinta tietä syömään respan neuvomaan Puolalaiseen ruokaan erikoistuneeseen ravintolaan. Alkuun kasvis-kampelanyytti ja päälle Puolalaisia perunapalleroita (samanlaisia kuin Saksalainen "kloss" mutta pienempiä) kanttarellikastikkeella. Erinomaista. Sallin itselleni myös pari Zubrowkaa kun kerran Puolassa ollaan. Aamun painajainen alkaa hämärtyä mielestä...

Meni muuten tänään 1000 km rikki, palkitsin itseni oluella Wabrzeznon pikkuisella keskusaukiolla.

Hotel Kopernikus, Torun
Kwindzyn-Grudziadz-Radzyn Chelminski-Wabrzezno: 117,03 km - 6:59/9:30 h - 16,69 km/h - 1050 km

Ylös alas, ylös alas!

Puola tuntuu olevan pelkkää ylä- ja alamäkeä. Ensin kiivetään useampi sata metriä varsin kovaa mäkeä ylös, ehka 6-8%. Sitten lyhyempi alamäki ja sama uudelleen. Ei juurikaan tasamaata. Mina en oikein ylämäesta perusta, joten alkaa pitkän päälle tympiä. Täytyy kyllä sanoa, että on kunto huomattavasti reilussa viikossa parantunut. Menevät nuo ylämäet ihan kivasti. Edelleen tiet ovat pääosin hyviä lukuunottamatta olematonta piennarta ja kovaa liikennetta.

Päivä on helteinen ja jossain välissä hukkaamani lippis alkaisi olla tarpeen, täytyy yrittää loytää fillariliike josta saisi uuden. Ensimmäinen tauko ja olut Elblagin kaupungissa. Oikein kaunis vanha keskusta ja katedraali. Voisi hyvin viettää yhden illan täällä.

Matka jatkuu ja eteen tulee Malbork. Isohko kaupunki, näyttää olevan joku linna, mennäänpä lähemmäs. Onpas valtava! Pidänkin kunnon tauon, ensin hapankaalikeitto ja olut linnan kupeen ravintolassa. Ympärillä turistimeininkiä, linnanpihalla kun ollaan , myynnissa on haarniskaa, sapelia ja miekkaa.

Sitten sisään linnaan, tämä onkin ollut aikanaan 1400-1500 luvuilla merkittävä paikka, kaupungin alkuperäinen nimi Marienburg soittaa jotain kelloja mutten osaa heti yhdistää. (Teutoniritareiden aloittama jo 1300-luvulla kertoo netti.) Linna on todellakin valtava, suurin näkemäni. Esillä oleva valokuva kertoo että linna lähes tuhoutui 1945 pommituksissa, tämä on siis uudelleen rakennettu aivan entiseen asuunsa! Aika poikia täällä Puolassa. Kopernikuksenkin jäljet jatkuvat, jotain on mies täälläkin tehnyt, silla sisäpihalla on miestä esittävä reliefi.


Saavun huomattavan uupuneena Kwindzynin kaupunkiin etsiskelemään kartan lupaamaa leirintäaluetta. Sitä ei ole. Jonkun infokyltin hotelleista löydän yhden, sinne siis. Asemahotelli on kelvollinen mutta hiukan kallis (135 zlotyä, 1 euro = 2,80 zlotyä). Illallinen hotellin ravintolassa, itse kaupunki kun näytti olevan enimmakseen kiinni (keitto ja kokonaisena paistettu kala... en nyt muista mikä). Lyhyt kierros kaupungin yössa vahvistaa tilanteen, onnistun kuitenkin löytämään yhden auki olevan baarin. Aivan mainio Lech virkistää väsynyttä mieltä. Kaupunkia ei juuri turistikohteeksi voi suositella, vaikka on täälläkin rähjäisempi katedraali ja jonkinmoinen kävely- ja kauppakatu.

Kilometrejä kertyi melkein 20 enemmän kuin olin laskenut, lisäksi helle ja jatkuvat mäet uuvuttivat. Huomenna on edessa reissun pisin etappi 125 km Toruniin. Ajoissa nukkumaan jotta on virkeänä aamulla.

Hotel Kaskada, Kwindzyn
Frombork-Elblag-Malbork-Sztum-Kwindzyn: 118,35 km - 7:06/10:45 h - 16,57 km/h - 933 km

Mikä maa, mikä valuutta?

Alkaa olla olo kuin tarinoiden jenkkiristeilyasiakkaalla. Aika ja paikka hämärtyvät. Päivämäärällä tai maalla ei oikestaan ole mitään merkitystä. Tärkeää on nykyhetki ja se suurpiirteinen suunta jonne päivänmittaan on matka. Loppurutiinit; suihkuun, hiukan venyttelyä, ravintolaan syömää, pari iltaolutta kaupasta ja ajoissa nukkumaan... Aamulla sama uudestaan aamiaisen jälkeen.

Tämä onkin ehkä se suurin viehätys, täydellinen ero normaalielämästa. Aivo on koko päivän ajan vapaa pyörittelemään mitä kummallisimpia ajatuksia. Jalat ne rullaa vaan. Harmit ovat vähäisiä; vastatuuli, ylämäki, liika liikenne, huono tienpinta, tylsät maisemat tai sade.


Tänä aamuna tuli ihan jenkkiolo. Heräsin ennen kellonsoittoa kello 9:00 tilaamalleni aamiaiselle. Ehdin jo laittaa kamoja kasaan ja aamiaishuoneeseen ihmettelemään. Herra kyselemää jotta miten voin auttaa; aamiaista kiitos. Johon herra, "tilasitte aamiaisen kello 9, kello on nyt 8:05.". En ollut puoleentoista vuorokauteen huomannut ettei Puolassa ole kesäaikaa!

Tämä siis tapahtui aamulla Kwidzynissä, tarkempia päivityksia huomenna kun jaksan etsiä täältä Torunista nettikahvilan.

Kopernikuksen jalanjäljillä

Päivä alkoi virkistävällä sählingillä. Maksaessani ravintolassa loppui käteinen kesken ja yllättäen luottokorttikaan ei toiminut (ei tietoliikenneyhteyttä). Jätin sitten kortin pantiksi ravintolaan siksi aikaa kun kävin hotellissa hakemassa lisää valuuttaa ja tietenkin unohdin pyytää sen takaisin. Jouduin sitten katselemaan Kaliningradin nähtävyyksiä yhteentoista asti kunnes ravintolassa oli joku paikalla. Kyllä toki kaupungissa kevyitä nähtävyyksiä riittä. Jos jonkinmoista sadan vuoden takuista rakennusta ja muistomerkkiä, mm. Immanuel Kantin hautakirkko.


Minulla ei ole Kaliningradista pahaa sanottavaa paitsi karmea liikenne. Illan ravintolaakin voin suositella; riistaa jäniksestä karhuun ja kalat päälle. Lisäksi yllätyin kun ravintolan baarin kaapista löytyi parikymmentä kappaletta oluenystävän iloa. Kuittasin illan Schlenkerlalla! Illallisesta alkuruokineen ja juomineen selviää alle tuhannella ruplalla vaikka syö kalliistikin (1 euro = 35 ruplaa). Jos paikan baarissa häärii hyvin englantia taitava mies, kertokaa terveisia. Meillä oli kiinnostavia puheenaiheita loppuillan ajan. (lisään paikan tiedot myöhemmin, kun saan kuitista selkoa.)

Matkan huonoimmat tiet ovat toistaiseksi Latviassa, Kaliningradin tiet ovat varsin hyvät jos niissä olisi leveämpi piennar. Puola tulee 20 km kokemuksella kakkossijalla... tutkimukset jatkuvat.


Frombork Puolassa valiintui yöpymispaikaksi sattumalta; täällä on kämppäri. Yllättäen kartalla onnettoman kokoisessa pisteessa on kaksi hotellia, puoli tusinaa ravintolaa ja muutenkin vireä pieni keskusta. Kaiken selittää kaupunkia varjostava upea katedraali mäen päällä. Täällä Kopernikus teki havaintonsa. Vetää aina hiljaiseksi kun huomaa olevansa paikalla, jossa on syntynyt Eurooppalaisen sivistyksen kulmakiviä.

Tänään meni rikki viimevuoden Belgian turneen kilometrimäärä ja päiviä on käytetty vasta yhdeksän. Huomenna ollaan reissun puolivälissä.

Ai niin, päivän ruokalista: kokonaisen leivän sisältä tarjottu gulassi ja kevyesti savustettu ankerias. En ole koskaan syönyt niin paljon kalaa kuin viime viikkona!


Camping Kopernikus, Fromborg
Kaliningrad-Mamonowo-Braniewo-Fromborg: 78,5 km - 4:52/6:15 h - 16.30 km/h - 813 km

"Good luck"

Näin sanoi passintarkastaja lyötyään tarpeelliset leimat kaikkiin mahdollisiin dokumentteihin Kaliningradin rajalla. Kuulosti pahaenteiseltä? Itse rajatoimitukseen ei mennyt kuin 20 minuuttia.


No, ei hatää mitään, matkan ainoa haaste oli Kuurin kyntään loputtua 25 km Kaliningradin kaupunkiin. Todella kapea tie, tosin hyvässä kunnossa, mutta ei ollenkaan piennarta. Todella vilkas liikenne ja jatkuva "valkoisella viivalla" ajamiseen keskittyminen veti mehut. Olin todella uupunut kun pääsin hotelliin, itse kaupungissa on mahdotonta ajaa, autoilijat ovat todella agressiivisia ja ajavat kovaa.

Matkalla poikkesin seljanka-lounalla Zelenogradskissa. Mitäpä tuosta sanoisi, kurja rähjäinen kaupunki, mutta ravintola oli ensiluokkainen. Yllättäen kaupungin ulkopuolella rakennettiin vauhdilla uusia kerrostaloja, arkkitehtuuri oli sellainen että voisin muuttaa itsekin niihin asumaan. (Alla kvassivaunu tienposkessa, Kaliningradissa vielä juodaan tätä perinteistä lähes alkoholitonta ruisleipäolutta.)


Kaliningradin majoituksen olin varannut ennakkoon, haluamani hotellit olivat täynnä joten päädyin lopulta kunnon neukkumonumenttiin, Hotel Kaliningradiin. Ihan pramea ja uusitut huoneet ovat kelvollista massahotellilaatua.

Itse kaupunki nayttää perusvenäläiseltä (suur)kaupungilta, leveät kadut, paljon liikennettä ja ihmisiä. Pääkadun toisesta päästä loytyi idyllinen puistokaupunginosa, jossa on vielä vuosisadan alkupuolen saksalaisrakenteisia taloja jäljellä, upeitä. Kummallinen piirre on se, etta kaikki juovat olutta kaduilla ja puistoissa... vielä laajemassa skaalassa kuin kotihelsingissa siis, kaikki! Ihmiset vaan vetelehtivat ja ostavat pari pulloa lukuisista kioskeista, pullo auki ja dokaamaan. Onko täälla paljon työttömyyttä vai näinkö täällä vietetään vapaa-aikaa. Varsinaisia baareja tosin en montaa ole löytänytkään...

Hotel Kaliningrad, Kaliningrad
Nida-Zelenogradsk-Kaliningrad: 93,09 km - 4:52/7:30 h - 19,07 km/h - 731 km

Dyynien yli saksalaisten keskelle

Nidan riennoissa menikin aika niin hyvin, ettei jaksanut Internettiä etsiskellä, nyt kirjoittelen Kaliningradista lopulta löytämästani kioskista 90 senttiä/h.

Kuka väittää ettei täällä Balttiassa tule englannilla toimeen. Vielä täällä Kaliningradissakin ihan auttavasti on kaikki tullut selväksi. Okei, hiukan saksaa pitää vääntää valiin. Klaipedassakin sain hankittua kihtireseptin ja lääkkeen; tosin se kyllä vaati hiukan improvisoimista mutta lopulta onnistui. Varmaan pari päivää ennemmin syömäni kala rapeine nahkoineen käynnisti tuo paskamaisen ison varpaan kiputilan. Oluellakin tiedetään olevan vaikutusta...

Klaipėdasta Nidaan, pikku verryttely 50 km. Aikaa kuitenkin meni kun käytti sitä nähtävyyksiin. Klaipėdasta lautalla Neringan kaupunkiin, tuota Kuurin kynnästä kutsutaan omaksi kaupungikseen!? Lauttarannan lähellä on ihan kelvollinen merimuseo, delfinaariokin olisi ollut mutta esitysajat eivät oiken natsanneet. Akvaario-osasto oli aivan manio, aikaa kului trooppisten värikalojen ihmettelyyn sekä piranhoiden, barracudien tai sampien tiirailuun.
Loppumatka sitten dyynien lomassa ja mäntykankailla pyörätietä ajellessa. Lounas Juodkrantessa, savustettua kampelaa, varmasti tuoretta terassiravintolan omalta kalastuspaatilta. Nidasta sitten majoitus, karu parakki muttei maksanutkaan kuin 35 litiä.


Nidassa oli joku kansanmusiikkikilpailu, jota televisioitiin paikalliseen televisioon. Paikallinen Värttina oli ihan kelvollinen. Kaiken lisäksi rantapuistikkoon oli kasattu oluttelttoja; pääsi maistamaan Rinkuskiun ja Birzieciun oluet.

Alan pitää yhä enemmän Liettuasta, mukavia ihmisia ja palvelut pelaavat. Kaupungit ovat jo nyt ihan kohtuullisessa kunnossa ja kauniita, miten onkaan viiden vuoden päästä. Maa ajaa Eestin ohi. Nida on ehdottoman hyva rantalomakohde jos saksalaisia sietää, niitä on kaikki paikat pullollaan.
Zunda, Nida
Klaipėda-Juodkrante-Nida: 60,88 km - 3:26/4:30 h - 17,73 km/h - 638 km

Rannalla taas, Klaipeda

Ylös alas Liettuan maalaisteitä, mainio keli jatkuu jopa eilistä kuumempana. Minulle sopii hyvin. Maasto on varsin kumpuilevaa, muutama tosi mäkikin on matkalla, toinen puoli palkitsi liki kolmen kilometrin alamäella. Sympaattisia pikkukyliä pitkin matkaa, näistä loytyy aina kauppa ja baari, joskus jopa terassi.

Ajoissa Klaipėdassa, turisti infosta loytyi yksityismajoitus 90 litiä, koko kerrostaloasunto käytössä. Paikkakin ihan keskustassa.

Nyt kaupungille ja terassille, ihan polttava helle!

Aivan mainio lomakaupunki tämäkin. Äkkipäätä tuntuu kuin Tallinnan kokoiselta. Nähtävää on, ravintoloita ja baareja joka nurkassa. Kaupunkia halkovalle joelle on ankkuroitu ravintolalaivaksi jokin aikanaan Suomessa tehty purjelaiva.

Vihdoin bongasin matkan ensimmäisen panimoravintolan, Memelis nimeltään. Valmistaa pikkuruisilla kuparipannuillaan ihan kelvollista vaaleaa suodattamatonta lageria ja jotain mustaksi olueksi kutsuttua, ihan maukasta sekin. Ruokana peruspanimoravintolakamaa; makkaroita yms. Kylmä punajuurikeitto oli mainio alkuruoka.


Klaipėda
Varniai-Rietavas-Gargždai-Klaipėda: 89,14 km - 4:52/6:35 h - 18:17 km/h - 578 km

Perhana, nuotio käryttää!

Mainio asia tämä teknologia, istuskelen Luukstas-järven rannalla muutama kilometri Varniai'n pikkukaupungista ja naputtelen viestiä blogiin. Kämppärin puut ovat peijakkaat kosteita, eikä tahdo tulla notskia millään. Jäävät vielä makkarat kylmiksi. Onneksi tankkasin lähikaupasta pari vahvaa balttiportteria.

Vihdoinkin kunnon ajokeli, heti aamusta aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta, eikä pahaa vastatuulta. Ihan upea maa tämä Liettua edelliseen verrattuna. Otin riskin ja valitsin pikkutien E-tien sijaan, palkitsi. Loistavaa pintaa koko matka, ei pientareita mutta kuka niitä näin hiljaisilla teillä kaipaa. En olisi koskaan edellispäivien kokemuksella lähtenyt Latviassa vastaavalle tielle. Lisäksi täällä todella on aivan priimaa pyörätietä kaupunkien lieppeillä.

Ja nämä maisemat, peltoaukeita pilkkovat pikkukylät ja pienet metsäsaarekkeet. Paikat ovat siistissä kunnossa ja talot näyttävät siltä että asukkaat pitävät niissä asumisesta.


Tien toisella puolella hevonen vetää härveliä (maalaispoikana pitäisi tietää nimikin, mutten voi muistaa) joka kokoaa heinän aumoiksi. Perässä eukko haravoi. Naapuripellolla taas on hyvässä rivissa valkoisia muoviin käärittyjä ruohopapanoita. Teknologiat kohtaavat koko ajan.


Joku tenavien ja teinien kesäkotikin tämä kämppäri, kauhea härdelli, niitä pyöri vielä hetki sitten kaikki paikat kirjavana. Nyt taisi tulla nukkumaanmenoaika. Toisessa päätä aluetta pitävät ajokortti-ikäiset discoa...

Vaikkei tuo tuli oiken tahdo vauhtiin päästä, sain kyllä parit makkarat lämpöisiksi. Ei kyllä Akateeminen kiuasseura taitaisi näitä Klaipedan makkaratehtaan eksemplaareja arvostaa, vaikka makkarataiteen rintamailla ollaankin. B-luokan ruokamakkarasta sanoisin että piukea ja massamainen.

Ai niin, jos käytte Siuliai'ssa, tsekatkaa kissamuseo, sympaattinen kokemus. Kiltti täti päästi minut jopa ennen avaamisaikaa sisään. Näin kissaihmiset. Koiramuseossa olisi varmaan "natsikuri", eikös se koiran omistaja rooliin kuulu käskyttäminen... :) Älköön nyt pahastuko kukaan koiraihminen (ja kulmalainen)... Tunnen toki monia mainioita koiria ja omistajiakin.


Lukšto Ežero, Varniai
Šiauliai-Užventis-Varniai: 95,2 km - 5:07/6:45h - 18.51 km/h - 480 km

Auringon kaupungissa sataa

Shiuulii elikkä Šiauliai Liettuassa on kohtuullisen kokoinen ja viriili. Yliopistokin löytyy, siitä varmaan osa tästä viriiliydestä. Toiminta on keskittynyt kävelykadun ympärille, ravintoloita ja baareja löytyy. Kaupunki on rakennettu varsin korkealle kukkulalle, jonne puuskutin toimivaa pyörätietä alkuillasta.

Keli on ollut koko päivän enemmän tai vähemmän kurja, siis hotelliin, eipä täällä kämppäriä olisi ollutkaan. Jostain syystä halvat hotellit olivat täynnä, joten törsäsin 140 litiä (1 euro = 3,45 litiä) ja sain ihan mielettömän kokoisen huoneen keskustan uudishotellista.

Matka oli suoraviivainen, sananamukaisesti. Ensin yksi viiva rajalle ja toinen Siuliai'n. Ällötylsää, mutta pääsimpä Liettuaan. Harvoin on maisema rajalla muuttunut yhtä paljon; siistimpää, ihmisiä, kyliä, parempaa tietä (tosin yksi pääteistä) ja pelloilla kasvaa viljaa! Missä Latvialaiset leipäviljansa kasvattavat, kaikki näkemäni pellot olivat kesannolla?

Tuli myös mieleen yksi hyvä syy olla tyytyväinen verojeni EU-osuudesta; enpä ajaisi edes näin hyviä pyöräteitä Via Balticalla, Jūrmalassa ja pariin otteeseen tänäänkin. Nämä täkäläiset tiet kun eivät välttämättä sisällä piennarta lainkaan.

Tässä maassa pitäisi olla ällistyttävä määrä panimoita, yli sata, jopa enemmän. Eipä vielä ole sattunut eteen; massamerkkejä Svyturysta ja Utenosia olen saanut, mutta olenhan kartalla vielä kolme päivää sekä yhden yön Vilnassa paluumatkalla.

Matkalla takaisin hotelliin kävin marketin kautta, auki 8-24 ja oluthyllystö saattaa bongarin kyyneliin. Arviolta reippaasti yli 50 olutmerkkiä tarjolla. Ja lihatiskistä olisi moni Helsinkiläinenkin kauppias kateellinen, puhumattakaan makkaratiskistä.

Hotel Turnee, Šiuliai
Jelgava-Joniškis-Šiauliai: 90,3 km - 4:43/6:30 h - 19,6 km/h - 385 km

Jelgava, Latvia

Aamu alkoi sateen kuivuessa kaduilla. Jūrmalaan pääsee todellakin lähes koko matkan eritasoista pyörätietä, muttei tämä nyt se Latvian ainoa ole kuten jossain on kommentoitu.

Jūrmala on upea rantalomakohde, Majorin kohdalla avautuu parin kilometrin baari- ja ostoskatu. Se biitsi onkin oma lukunsa, jopa Pärnu jää pahasti jalkoihin. Rakennuskanta on ällistyttävä, pitsihuviloita ja "linnoja" silmänkantamattomiin. Onpa vaikea kuvitella tämä neukkuaikaan, koska kaikki nämä rakennukset olivat silloinkin täällä. Ukkoskuuro pakoitti matkan parhaimpaan olutkapakkaan, saatavana olisi kuuden harvinaisemman Latvian panimon oluet hanassa.

Matka jatkuu kohti biitsin länsipääta (10 km), rakennuskanta rapistuu ja palvelut vähenevät. Sade kastelee taas, kuten loppupäivän ajan tunnin välein. Onni on kuivat varpaat, minä kun pidän ajamisesta pyöräilysandaaleissa...

Tie Jūrmalasta Jelgavaan (P101) alkaa kehnona (näin luulin). Seuraava 25 km (P99) onkin painajaista, tie alkaa merkillä "kuoppia 18 km", noh merkki uusiutuu koko matkan ajan ja ne kuopat täristävät ranteet ja takapuolen helliksi. Kaikki tarkkaavaisuus kuluu tasaisimman ajolinjan hakemiseen. Onneksi liikenne on harvahkoa, mutta nopeaa.


Balttian konkarit vetänevät nyt suun vinoon hymyyn ja ajattelevat; "et ole nähnyt vielä mitään". Enpä varmaan, Liettua ja Puola alkavat epäilyttää, muutama reitinvalinta menee harkintaan. Via Baltica ei tunnu enään ollenkaan huonolta vaihtoehdolta... No ei nyt sentään!

Jelgava on hiukan rapistunut kunnon neukkuajan monumentti. Leveät kadut, harmaita taloja. Ei oikein mitään palveluita. Edes baaria on hankala loytää, saati sitten ravintolaa. Lopulta kävin kysymässä keskustan suurimman hotellin respasta ja löytyihän se. Taaskin mainiota balttiruokaa ja kelpo palvelu.

Latvian baareissa on muuten tupakointikielto ja se ulottuu myös katetuille ja useimmille muillekin terasseille! Eikä näytä olevan mikään ongelma entisille mahorkan käryttäjille.

Latviassa on toistaiseksi tullut toimeen hyvin englannilla. Toki ne muutamat kohteliaisuudet olen yrittänyt opetella; labdien, paldies, piedotiet... Kumma kieli, eikö, hotellikin on viesnicu. Hankalaa, ihan vierasta sanastoa ja linja jatkunee seuraavissakin maissa.

Ar labu nakti.

Sporta Komplekss Zemgale V, Jelgava
Rīga-Jūrmala-Jelgava: 82,65 km - 4:30/6:45 h - 18,29 km/h - 295 km

Via Baltica tappaa mun...

Jep jos jotain yhtä patatylsää maailmassa on niin Via Baltica. Alkumatka rajalta aina 50 km Rīgaan sujuu vielä savuavalla asvaltilla, suuri osa maalaamatonta. Hyvät pientareet, tasaista menoa. Mutta kuinka tylsää, voisi olla matkalla Jyväskylään (no offend). Yllättäen tien reunassa on kilometrejä uutta pyorätietä ja vielä enemmän pohjia odottaa päällystettä. Toivottavasti EU-rahaa riittää. Loppumatka vanhaa tietä on tuskaa, sinnittelyä 10 cm pintareella.

Muuten paivä alkoi tuskaisissa merkeissa, ei, votkalla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Joku venäläinen seurue lähimökissä piti bileitä jonnekin aamuyölle. Sen jälkeen ulos lukittu häirikkokundi muuten vaan piti elämää loppu yön. Viimeisen kerran havahduin kevyesta unesta joskus 7:30. Ei auta, alkoi vielö sataa; sain juuri märän teltan ja kamat kokoon kun sade alkoi uudelleen. Olihan hyvää aikaa kunnon aamiaiselle. Kun sade hiukan taukosi, sadekamppeissa tielle, Rīgaan on päästävä.

Perille päästiinkin ja kilometrejä kertyi taas yli suunnitelman, syynä mainio idea kiertää kaupunkiin saapuva motari. Ojasta allikkoon; viela kapeampaa tieta ja ei ollenkaan piennarta, ajonopeudet motarin luokkaa.

Aurinko alkoi paistaa iltapäivällä ja täällä Rīgan illalliseen, upeaa perinnemuonaa; hapankaalikeittoa, paahdettua kuhaa ja normaalit ruokajuomat. En ole vielä juurikaan puhunut oluesta, ei ole juuri puhuttavaa... vaaleaa tai tummaa balttilageria, ihan tasokkaita kylla pääosin.

Kauheasti muuttunut tämä Rīga, viimeksi kävin joskus 90-luvun alussa. Silloin oli hankalaa löytää ravintolaa ja kapakkaa. Nyt koko vanha kaupunkin on yhtä ravintolaa ja kapakkaa. Täydellinen bilekohde historiallisessa ympäristössä, Tallinna häviää 1:0. Nyt vielä yhdelle ja nukkumaan, aamulla odottaa lyhyt puserrus Jūrmalan kautta Jelgavaan.


Viesnica Anda, Rīga
Dzeni-Saulkrasti-Cornikava-Rīga: 97,88 km - 5:13:46/6:50 h - 18,63 km/h - 210,86 km

Sama vesi, sama biitsi, eri maa

Vaihdettiin siis maata, nyt Latviassa kämppärillä puolessa välissä Rikaa. Pärnun lahti on muuttunut Liivin lahdeksi, mutta biitsi on sama upea ja auringonlaskukin jos se kevyeltä pilvipeitteeltä näkyisi...

Päivä todellakin meni aika rattoisasti vaikka koko matkan tuuli kummasti sivusta, joutui polkemaan alamäetkin. Kuitenkin kilometrejä kertyi yli sata. Via Baltica on tylsä kuin mikä, mutta ikävä kylla noin ainoa järkevä reitti matkallani Riikaan. Pientä helpotusta sai parin kymmenen kilometrin vanhasta Riikan tiestä, joka noudatteli rantalinjaa.

Näyttää siltä, että kuljen hyvän matkaa EuroVelo 1 -reittiä, yksi Euroopan polkupyöräilyunionin määrittelemä pyöräreitti. EuroVelo 1 eli Atlantin rannikkoreitti Nordkappista Sagresiin 8 186 km. Aika mainiosti Virossa ja vielä hetken Latviassakin merkattu, mutta sitten kyltit katoavat.


Yllättäen kuitenkin olin täysissä ruumiin voimissa kun kämppari löytyi. Teltta pystyyn ja ihailemaan valkosantaista biitsiä ja auringonlaskua.


Ihan hyva kämppari, "ravintola" auki yö yhteen ja lämmintä vettä suihkussa. Yhytin jonkun rantojen tallaajan, paikallisen duunarin joka kovasti innostui hard rockin kotimaasta kun itsekin oli alan miehiä. Juotti minulle paikallista votkaa, mutta itse sammui kun puoli pulloa oli saatu tuhottua... kummaa kansaa.

Kempings Melecu Licis
Pärnu-Ainazi-Salacgriva-Dzeni: 101,49 km - 5:02:56/7:10 h - 20.10 km/h - 112,98 km

Maailman suurin hämähäkinverkko

Maailman suurin (noh, iso ainakin) hämähäkinverkko ei enään ole täällä. Pari vuotta sitten Pärnun Konse Campingin päärakennuksen seinää koristi sadoista lomittuvista hämähäkinverkoista yhteen punottu kudelma, joka oli kooltaan kymmenisen metriä kanttiinsa. Veijareita verkossa kipitteli tuhansia. Nyt paikalla on laajennetun lomakylän valomainos. Muuten paikka on muuttunut edukseen, hyvät huoneet kaikilla mukavuuksilla, runsas aamiainen kuuluu hintaan ja sijainti Pärnu-joen rannalla.

Pääsin siis bussiin pyöräni kanssa, kyllä se selittämistä vaati ja surkealta näyttämistä. Ymmärrän toki kuskin huolen, että ketjuista ja vaihteista tihkuva öljy saattaa rasvata balttikaunottaren Vuittonin. Ällistyttävän halpaa tämä bussikyyti, Tallinna-Pärnu yhdeksän euroa. Matka oli tylsä, kuin olisi Helsingistä Tampereelle matkannut, puita, puita ja puita. Tuskin pikkuteillä olisi sen kummempaa ollut, puut lähempänä kulkijaa.


Nyt matka sitten varsinaisesti alkaakin. Kohti Riikaa, ensimmäinen yöpyminen pikkukylän leirintäalueella Riianlahden rannalla.

Konse Camping
12,49 km - 57:40 min - 12,68 km/h

Ja hommathan alkavat näköjään mennä pieleen jo heti ennen alkumetrejä. Viisumin saaminen lykkääntyi tunnilla, jolloin en ehdi 12:40 laivaan, enkä siihen vuorokauden toiseen junayhteyteen Pärnuun kello 16:30 (jep, en siis aio pyöräillä sitä 140 km päivämatkaa kun näyttää kelikin hiukan epäilyttävältä). Siis täytyy yrittää saada ahdettua pyörä Eurolinesin klo 21 bussiin. Tuntuvat jotenkin nihkeiltä ylipäätään polkupyörän kuljettamiseen näillä linjoilla, toivottavasti onnistuu.

Tallinna-Praha 2007

Taas alkaa olla aika lähteä fillari kainalossa kohti uusia seikkailuja. Matka turneen alkupisteeseen on hiukan helpompi kuin viime kesämä (Tour de Belgium Bière & Vélo 2006). SuperMerikissa Tallinnaan ja menoksi.

Suunnitelmana on matkata Viron, Latvian, Liettuan, Kaliningradin ja Puolan läpi oluelle Prahaan. Aikaa kulunee noin kolme viikkoa ja kilometrejä kertyy luokkaa 1700. Takaisin sitten Eurolinesin bussilla Vilnan kautta Tallinnaan.

Lähtö piti olla ensiviikon torstaina (14.6.2007), mutta Venäjän kansallispäivän takia lähetystö onkin kaksi päivää suljettu ja saan Kaliningradin viisumin vasta perjantaina puoliltapäivin. Tulee kiire... ja joudun posottamaan suoraan Pärnuun. Ensimmäinen päivämatka 140 km!? Kuinkahan mahtaa äijän käydä, en ole nimittäin koskaan moista etappia tehnyt. Jos on myötätuuli onnistunen... muuten voi mennä telttailuksi jossain metsän rajassa. Tällä kertaa todellakin otan telttailukamat mukaan, kun pitää säästää majoituskuluissa eikä hotellitiheyskään ole ihan kirkossa kuulutettu.

Tour de Europe

Aloitin Euroopan kiertämisen fillarilla vuonna 2007 (kävin kyllä 2006 ajelemassa pari viikkoa Belgiassa, mutta sitä ei lasketa...). Ensimmäinen kesä meni matkalla Baltian ja Puolan läpi Prahaan oluelle, tai se oli alkuperäinen idea. Hommahan oli niin mukavaa, että seuraavan talven aikana oli pakko ryhtyä suunnittelemaan jatkoa. Teemaksi nousi Tour de Europe, eli polkupyörällä Euroopan ympäri. Ehkei nyt jokaista rantaa tule kierrettyä ja fraktaalikäyrää pitkin ajaminen taitaisi viedä koko loppuelämän... tai koko maailmankaikkeuden ajan...

Noh, asiaan. Kesä 2008 meni matkalla Münchenin lähistöltä Freisingista Tsekin, Slovakian, Unkarin, Kroatian ja Serbian kautta Romanian Bukarestiin. Upea reissu, uusi pyörä (ks. kesä 2007) osoitti kykenevyytensä ja ajaminen oli nautintoa vuosisadan säiden säestäessä. Suomen kituessa koleudessa, minä sain paistatella neljä viikkoa noin 30 asteen helteessä, sadetta tuli kokonaista viisi tuntia ja vastauulta vain parina päivänä. Tämä minulle varmaankin jossain vaiheessa kostetaan.


Nyt syksyllä 2008 alkaa jo ensikesän matka poltella... olisiko suuntana vaikka viimekesänä väliin jäänyt Romanian vuoristo ja Tonavan suistoalue. Siitä sitten alas Bulgarian kautta Istanbuliin ja miksei samantien Marmaran meren eteläpuolta Troijaan ja sieltä takaisin Euroopan puolelle Kreikkaan. Katsotaan minne asti ehtii.

To be continued...