Pahin kritiikki tulee Kroatian Vukovar-Ilok välistä, varsin raju peruspyöräilijälle. Mitään merkintöjä jyrkistä mäistä ei oltu karttaan merkitty (virallinen Donau Radweg-kartta) vaikka semmoinen merkintä on kyllä muualla ollut käytössä. No, välillä oli noin kymmenen kylää, joihin laskeuduttiin liikennemerkin mukaan 8% mäkeä, arvaatte mitä seuraa sen kylän keskustan jälkeen... Eivät ne mäet pitkiä olleet, noin 20-30 metrin korkeuseroista kuitenkin oli kyse. Määrä kuitenkin uuvutti kuumana päivänä tehokkaasti.
Viimeinen 30-40 kilometriä vietettiin huonokuntoisella, kapealla ja vilkkaasti liikennöidyllä päätiellä Serbian rajalta Novi Sadiin. Maisema ei paljoa muuttunut, hiukan nuhjuisempaa ja epäsiistimpää.
Se ruikuttamisesta. Pitkä päivä päättyi siis Novi Sadiin, Hotelli Vojvodinaan (kiitos LP), loiston hetkensä nähneeseen 1850-luvun luomukseen keskusaukiolla. Kaupunki on Vojvodinan maakunnan pääkaupunki. Laaja yli 200 000 asukkaan suurkaupunki, historiallinen keskusta on kompakti ja kunis olematta kuitenkaan "karkki". Pitkä kävelykatualue on täynnä kahviloita, baareja, ihmisiä ja vilinää. Nämä balkanilaiset ovat hulluja baareissa istumiseen.
Ai niin, sananen siitä aiemmin mainitusta maantasalle jyrätystä Vukovarista. Jälleenrakennus on ollut raivokasta. Sodan jäljet kyllä näkyvät kaikkialla, toinen toistaan seuraa sananmukaisesti "pommin jäljiltä" olevia rakennuksia. Uutta on kuitenkin rakennettu niin paljon ettei mitään kauheaa sotatanteretta osaa hahmottaa. Kaupungilla on pieni ja tiheä vanha keskusta, ei mikään hirmuviihtyisä mutta ansaitsi oluen terassilla. Sodan monumentti, puhki ammuttu vanha vesitorni ulosmenotien laidalla kyllä pysäyttää näkymän jylhyydessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti