Taisi eilinen rehkiminen vielä tuntua, sillä koko päivänä ei oikein saanut otetta ajamiseen. Pienen mäenkin olivat saaneet matkalle, Vähä-Tatra tuli ylitettyä surkean 330 metrin korkeudessa, sata metriä korkeammalla kuin muu maasto kuitenkin. Trnava oli ihan kelpo kaupunki, laaja vanha kävelykeskusta niukilla neukkujäämillä. Selicasta ei ole paljoa sanottavaa. Bratislavan sisäänajo ilman tarkkaa kaupunkikarttaa oli painajaista. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sinnitellä suurimmalla sisäänajotiellä, Suomessa tämä olisi ollut moottoritie... taisi jossain pyöräilykieltokin vilahtaa, mutta minkäs voit. Kaikki opasteet ovat tien varressa eikää pikkukatuja ole näköpiirissä. Keskustassa olen aivan lopussa kaikesta keskittymisestä.
Oluesta ei ole taas aikaan muistanut puhua. Ei ole paljoa puhuttavaa. Näissä vanhoissa olutkulttuurimaissa, joissa olutta saa kun sitä tilaa, ei merkeillä hienostella. Tarjolla olevan laadun näkee markiisista tai valomainoksesta. Tsekissä se on Urquell, Gambrinus, Budvar ja harvemmin Kozel, Brnossa tietenkin Starobrno tai -pramen. Mihinkään muuhun merkkiin en Tsekissä törmännyt, sorry Krumlovin Eggenberg unohtui. Kaikki Budvaria lukuunottamatta monikansallisten hyperpanimoyhtiöiden omistusta.
Slovakian puolelle tultaessa nousi heti esiin hyvä ja rapea lager, Corgon, jonkin Heinekenin omistaman paikallisen panimon tuote. Tätä mainostetaan jopa palloilulähetysten väliajalla. Ykkösmerkit ovat kuitenkin Topvar ja Zlatý Bažant (joku mega tuon Topvarinkin omistaa?), sekä Kozel ja Urquell. Jossain saa nykyään Topvarin tekemää Šarišta on voittanut historiansa aikana mitaleitakin. Bratislavan kaikki markiisit ja olutvarjot on ostanut Coca-Cola, ei yhtään olutmerkkiä näkyvissä.
Senica-Trnave-Selica-Bratislava (Hotel Old City, 155 m, 48.1438,
17.1070)
101,1/798 km - 17 km/h - 5:39/8:05
375 m up - 418 m dn - 329 m max
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti