Pyörä huollosta (15€) ja matkaan. Ajaminen maistuu, vaikka lämmin sää ilmeisesti nosti tuulta. Fruh im Waldissa on kaikki kiinni, kuka enää hämmästyy, keskipäivän siesta tällä kertaa. Jätän siis aivan upean ja mäkisen kaupungin ja jatkan matkaa. Rajaa kohti ja sen jälkeen tie nousee ziljoonien kasinoiden ohi tasaisesti yli 500 metriin, loiva nousu ei kauheasti hetkauta. Tämmöiset vajaan 200 metrin nousut muutaman kilometrin matkalla eivät juuri nykyisellä kalustolla ja kunnolla (ei vielä kovin hyvä) rassaa; lisää!
Lopulta oikeasti ulkomailla, Saksa ei jotenkin saa vielä oikeaa fiilistä päälle. Liian tuttu kansa, ja kehnolla kielelitaidollanikin pärjää. Jäin Domažliceen kun keskusta oli niin eläväisen ja sympaattisen näköinen. Muutama sata metriä reunustettu sekalaisella valikoimalla värikkäitä goottilais-renesanssi-barokki-empire -tyylisiä fasadeja. Helposti hallittava kaupunki hajoaa parin korttelin päässä rähjäisyyteen, mutta yhtä kaikki toimiva ja elävä kaupunki kuolleiden saksalaiskylien jälkeen.
Lyhyestä virsi kaunis; kahden kympin pension viidenkymmenen metrin päästä keskusaukiosta, huone on parempi kuin sadan euron suomalaishotellissa. Tosin näitä pensioneja on lähikaduilla varmaankin tusina. Pelko majoituksen löytymisestä oli turha.
Oluelle siis; kulman baarissa ukkojen kanssa nautittu Gambrinus maksoi 70 eurosenttiä ja fiksun gasthausin ravintolassa olutmakkarat ja karppi noin kympin (€); no myi se skarppi tarjoilija minulle muutaman Urquellin ja slivon. Enhän minä teitä, mahdollisia lukijoita taaskaan pelkkien ilmojen ja ajovointien kerronnalle jätä. Joudutte lukemaan ylistystä Itä-Euroopan maiden ruokakulttuurille ja eritoten kaloille. Älkää luulkokaan että kaikki on vain rasvassa käristettyä perunaa ja sikaa. Ah, sitä karppia... Jumalainen. [Muok: oli muuten koko matkan paras illallinen!]
Hyvää yötä.
Cham-Cham Münster-Fruh im Wald-Domažlice ( Athletic Pension, 450 m, 49.4415, 12.9317)
44,4/299 km - 18 km/h - 2:28/3:05 h
36 m up - 172 m dn - 535 m max
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti