maanantai 16. kesäkuuta 2008

Reissu korkattu: Freising-Kelheim

Reissu on sitten korkattu. Istuskelen Kelheimissa Schneiderin panimon oluttuvassa illallisella. Raderteller ei ole kermapastaa, Baijerissa fillaristit syövät siansivua ja brattareita kera hapankaalin ja paistinperunoiden. Satsin saattaa alas pari tuopillista oivallista nelisatavuotista vehnäolutta.

Jäin sitten tänne, koska päivä venyi yllättäen yli 90 kilometriin, enkä olisi ennättänyt kunnolla Regensburgiin. Metrejä kertyi seuraamalla alueen pyöräreittejä, jotka muuten on taaskin yllättäen hyvin merkittyjä. Eipä missään muualla liene niin surkeita reittimerkintöjä kuin Suomessa. Itse reitit taas ovat varsin monipuolisia päällysteiltään; rytyyttävistä karjapoluista sileisiin kestopällysteisiin humalaviljelmien välissa. Niin tosiaankin, noin 50 kilometriä päivän matkasta kulki yhden maailman arvostetuimman humala-alueen halki; Hallertau on ehkä Tsekin Saazin jälkeen hienoimpia vanhan koulun humalalajikkeita. Ikäva kyllä Au Hallertaun kylän panimon bierstube oli kiinni puoliltapäivin kun kävin kahvaa nykimässä. Ei ole vielä sesonki Baijerissa, moni muukin palvelu tuntuu olevan talviterässä.



Muutama sana elisestä. Matka alkoi loistavasti saatuani pyörän priimakunnossa ulos koneesta ja matkatavaratkin löysivät perille. Ainoa kommellus oli unohtaa kaikki Saksan kartat kotiin, tämä kun on jonkinmoinen läpikulkuetappi. Löytyihän se Freising kunhan ensin keksin miten lentoasemalta pääsee pois, pyöräilijöitä ei ole otettu kovin hyvin huomioon mitä en kyllä ihmettele, marginaaliahan tässä ollaan.

Kaikki hyvin lopulta. Gasthaus Koppin löytämiseen tosin piti investoida megatavu Google Mapsin reittiohjeisiin. Hyvinhoidettu ja ystävällinen gasthaus. Vielä sydämellisempi tervetulotoivotus Baijerilaisuuteen tuli nurkan takana löytyneestä minipanimosta; Schmankerlin ungespundet oli mainiota kuten omistajien vieraanvaraisuuskin.

Freising olisi ansainnut pidemmänkin vierailun, kaunis keskisuuri kaupunki mutta ihan kuollut ilta kymmenen jälkeen. Aamulla piti jatkaa matkaa synkissä merkeissä; taivaalta ripsii vettä ja ilma on kolea. Urheasti kuitenkin vedän lyhyet ajohousut ja lyhythihaisen päälle. Kyllä polkeminen lämmittää.



Päivän kohokohdat olivat kymmenen kilometrin Tonavan rantaa rytyyttävä rantapolku Abensbergistä Weltenburgin luostariin, luostarin terassilla tietenkin tuopillinen dunklesia. Upea paikka ja kiitin rengasvalintaani jo nyt. Weltenburgista Kelheimiin sitten olikin edessä vallan piristävä mäki. 2,5 kilometriä 4-5% nousua, josta ensimmäinen 1,5 km yli 7%. Hyvää esimakua tulevasta ja nousu tuntui varsin hyvältä; työkalun valinnalla on todella merkitystä.

München Franz Josef Strauss Airport-Freising (Gasthaus Kopp)
36,7 km - 18 km/h - 1:59 h

Freising-Au Hallertau-Mainburg-Abensberg-Weltenburg-Kelheim (Hotel Aukofer)
90,6/127 km - 17 km/h - 5:12/8:15 h
446 m up - 549 m dn - 528 m max

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti