Pahoittelut näistä rumista postauksista, ei vaan ole tullut
internet-kahvilaa, jotta pääsisi siivoamaan... [Edit: no nyt on siivottu...]
Tatran yli päästiin ja taytyy myöntää että koville ottivat ne nousut, vaikka varsin pieniä olivatkin. Ensin kämppäriltä 350 metristä jonnekin 470 tienoille pariin kertaan ja alas Klodzkoon samoille metreille 20 kilometrin matkalla. Klodzko on hieno loma- ja retkeilykeskus, viriili keskusta ja paljon palveluita.
Tästa olikin enemmän tai vähemmän jatkuvaa nousua 20 kilometriä tien huippukohtaan, joka löytyi noin 650 metristä GPS:n mukaan. Minulla ei ollut tietoa minne huippu sijoittuu, joten matka oli hiukan henkisesti raskas. Kyllä tuo polkeminen itse asiassa sujui, mutta taaskin kova vastatuuli rassasi pahiten. Edes parin kilometrin alamäissa ei 50 km/h raja rikkoutunut, pienemmät mäet joutui polkemaan alas. Nopeusennätykseen päästiin sentään huipun jälkeisen alamäen alussa 58,6 km/h. Mainio mäki sitten jatkuikin loiveten rajaa kohti yli kymmenen kilometriä yhteensä.
Yllättäen ajo kulki Tsekin puolella vastatuuleenkin niin hyvin, että ohitin suunnittelemani yöpymiskaupungin Ceska Skalicen ja ajoi isompaan Jaromeriin. Virhe; kuollut yhden nähtävyyden rähja eikä majoitusta. Ensimmäisen tsekkioluen (Krakonos, perempi kuin moni Suomeen tuotu!) jälkeen päätin jatkaa vielä parikymmentä kilometriä Hradec Kraloveen. Tulin kuitenkin järkiini ja otin vastaan tulleesta motellista halvan huoneen.
Valtavan sika-knedlik -annoksen jälkeen lojun sängyllä ja olen hyvin tietoinen päivän rasituksista. Suunnitelmissa kaksi helppoa päivää Prahaan. Jos siis tuo älytön länsituuli suo. Koko matkan, paria päivää lukuunottamatta, on tuullut todella navakasti lounas-luode -suunnalta.
Vastatuuli taitaa olla minulle se äärimmäinen ajoa haittaava luonnonvoima. Mäkiä kyllä kiipeää, matka vain taittuu hitaammin, pitkän päälle reidetkin oppivat ja voimistuvat mäkimaastoon. Vettä voi tulla taivaalta, mutta kyllä senkin jossain rajoissa kestää. Mutta se vastatuuli vie kaiken ilon polkemisesta. Ylämäet ovat ylämäkiä, mutta niitä seuraava helpottava lasku on samaa tuskaa vastatuulessa koska polkeminen ei lopukaan mäen päälle. Mitenkähän voisi päänsä opettaa stolaiseen tyyneyteen tuulen suhteen, eihän sille mitään voi, mutta silti huomaan joskus kiroavani ääneen kaiken etenemisen estävää ilmapatsasta.
Motel Arkus, Černožize
Złoty Stok-Kłodzko-Kudowa Zdrój-Náchod-Česka Skalice-Jaroměř-Černožize: 93,15 km - 6:08/8:40 h - 15,10 km/h - 1248 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti