Mikä maa, mikä valuutta?

Alkaa olla olo kuin tarinoiden jenkkiristeilyasiakkaalla. Aika ja paikka hämärtyvät. Päivämäärällä tai maalla ei oikestaan ole mitään merkitystä. Tärkeää on nykyhetki ja se suurpiirteinen suunta jonne päivänmittaan on matka. Loppurutiinit; suihkuun, hiukan venyttelyä, ravintolaan syömää, pari iltaolutta kaupasta ja ajoissa nukkumaan... Aamulla sama uudestaan aamiaisen jälkeen.

Tämä onkin ehkä se suurin viehätys, täydellinen ero normaalielämästa. Aivo on koko päivän ajan vapaa pyörittelemään mitä kummallisimpia ajatuksia. Jalat ne rullaa vaan. Harmit ovat vähäisiä; vastatuuli, ylämäki, liika liikenne, huono tienpinta, tylsät maisemat tai sade.


Tänä aamuna tuli ihan jenkkiolo. Heräsin ennen kellonsoittoa kello 9:00 tilaamalleni aamiaiselle. Ehdin jo laittaa kamoja kasaan ja aamiaishuoneeseen ihmettelemään. Herra kyselemää jotta miten voin auttaa; aamiaista kiitos. Johon herra, "tilasitte aamiaisen kello 9, kello on nyt 8:05.". En ollut puoleentoista vuorokauteen huomannut ettei Puolassa ole kesäaikaa!

Tämä siis tapahtui aamulla Kwidzynissä, tarkempia päivityksia huomenna kun jaksan etsiä täältä Torunista nettikahvilan.