Mitä matkalle mukaan?

Mitä tällaisella reissulla tarvitsee pakata mukaan? Olen tehnyt itsellenin listan tarvitsemastani ja tänä vuonna en oikeastaan kaivannut mitään lisää. Vaatteita hiukan vähennän; ajopaitoja, sukkia ja alushuosuja pesee niin näppärästi. Yhdet mikrofleecehousut pakkaan myös mukaan, kevyt makuupussini on hiukan viileä tuolla kymmenen asteen tienoilla.


Kaikki tarpeeni mahtuivat Topeakin pienempään tankolaukkuun ja takalukkuihin, yhteensä tavaraa oli noin 15 kiloa laukut mukaanluettuna. Hyvää työtä tekevät Topekilla, tajusin vasta matkassa että teltta-makuupussi-makuualusta -kombohan (2,5 kg) nosti painon pakkarilla 12-13 kiloon ja tavaratelineen luvataan kestävän vain 9 kg... hyvin kesti rynkyttäviä teitä. Teline on siis Topeakin satulaputkeen ruuvattava malli, kun levyjarrut estävät tavallisten telineiden käytön. Mahtaako olla olemassa runkoon tuettavaa pakkaria, joka menisi levyjarrulliseen pyörään?

Seuraavalle reissulle kyllä harkitsen tukevamman tavaratelineen ja isompien sateenkestävien laukkujen hankintaa. Myös tankolaukku voisi olla hiukan isompi, nyt oli takana liikaa painoa ja ajotuntuma hiukan kärsi. Myös isompi vedenpitävä karttatasku olisi poikaa.

Kartat ja navigointi

Karttoja oli liian kanssa mukana, tai ei oikeastaan liikaa vaan liian isoja ja painavia. Minun reitinvalintaideallani näyttää mittakaavana 1:500 000 yleensä riittävän, jos kartta muuten on hyvä ja selkeä. 1:100 000-200 000 olisi kyllä muuten ideaalinen, mutta tuppaavat olemaan niin isoja. Belgia on näppärästi jaettu osiin, mutta se onkin niin pieni maa.

Pitäkääpä silmällä Itä-Eurooppaan Puolalaisen Carta Blancan Turystytczny-sarjan pikkuatlaksia kompakti muoto ja selkea painatus, mukana myös hotellit ja nähtävyydet.

Varmistuksena mukana on GPS-moduli (Sirf-III) ja kännykässä (S-E P990i) karttaohjelma. Varsinaista navigointiohjelmaa en ole tuntenut tarvitsevani, enkä ole halunnut semmoiseen investoida. Teen hiukan työtä, skannaan ja kalibroin karttapohjia tarvitsemiltani aluelta SmartCom GPS tai SmartCom Navigator -ohjelmaan. Kalibrointi ja reittisuunnittelu hoituu varsin edullisella OziExplorer-ohjelmalla (toimii myös Linuxissa Winen alla). GPS on kyllä korvaamaton apu oikein paikan ja suunnan varmistajana, pari ikävää harhaanajoa jäi väliin.

Varsinainen riesa onkin sitten pussillinen latureita ja vara-akkuja, kovin monelta kämppäriltä ei käytettävissä olevaa töpseliä oikein tahdo löytyä. GPS-moduli ehtyy alle kymmenen tunnin ja kännykkä reilussa vuorokaudessa koska Bluetooth vie virran. Kameran kanssa pärjää yhdellä vara-akulla pari viikkoa.

Oppaat

Vierailla kielialueilla on hyvä olla sanakirjoja mukana. Lonely Planetilla on Balttian taskusanakirja, jostain alesta ostin Puolan vastaavan, Tsekkikin oli lainassa, Venäjän unohdin ja olisin kyllä sitä kaivannut. Iltaisin oli hyvää aikaa kerätä listaa hyödyllisistä sanoista kullakin kielellä. Näillä selviää hyvin, eikä kaikkia edes tarvitse.

Päivää/hei - Näkemiin - Kiitos - Anteeksi - Olut - Vaalea/tumma/mieto/vahva - Vesi/hapollinen/hapoton - Syödä - Ruokalista - Mitä maksaa - Lasku - Aamiainen - Kahvi/tee - Hotelli - Leirintäalue - Teltta - Vapaa huone - WC/mies/nainen - Suomi - Polkupyörä - Kyllä/ei - Iso/pieni - Oikea/vasen - Suljettu/auki - Yksi/kaksi/kymmenen...

Joku kompakti matkaopas olisi todella hyödyllinen, mutta painavat niin turkasesti etten saanut mahtumaan mukaan. Olisi ollut mukava lukea hiukan tarkemmin missä liikkuu.

Kuninkaan kruunajaispaivana kaupunki kiinni

Vilnassa on kuninkaan, Liettuan ensimmäisen ja ainoan, kruunajaisten juhlapäivä. Presidentin linnan edessä valmistellaan koroketta juhlapuhetta varten ja viritellään kanuunaa? Muutenkin kaupunki on pullollaan turisteja (kuulen suomea ensimmäistä kertaa pariin viikkoon), on myös jokin kansanmusiikkifestivaali. Onneksi olin varannut ajoissa hotellihuoneen, muuten voisi olla ongelmia. Juhlallisuuksia latistanee edelleenkin pitkinä kuuroina tuleva kylmä sade synkältä taivaalta. Pelastauduin tähän nettikahvilaan.

(Tietenkin juuri Vilnassa on Frank Zappan patsas.)

Eurolinesin bussi saapui ajallaan aamulla kello 9.20 noin kahdenkymmenen tunnin matkustamisen ja huonosti nukutun yön jälkeen. Ei minun lempimatkustustapani, mutta kun nuo junat kulkevat niin onnettomasti täällä päin Eurooppaa. Ei matka pajoa maksa, se täytyy myöntää, 1550 CZK eli noin 55 euroa. Onneksi bussi oli vain puolillaan ja kaikille jäi yksi penkkipari nukkumatilaa. Huomenna olisi vielä reilun yhdeksän tunnin kökötys Tallinnaan ja reissu alkaakin olla ohi.

Olipa muuten mukava nähdä pyöräilemäni tie Tatran yli vastakkaiseen suuntaan bussin ikkunasta. Täytyy myöntää, että olipa mäki. Jotenkin sitä ylämäen suuruutta ja jyrkkyyttä ei ymmärrä kun on veivaamassa mäkeä ylöspäin. Kuinka lannistavalta kunnon alppimäki näyttäisikään... ehkä ensikesänä?

Hotel Mikotel, Vilna

Tiet ja liikenne

Teitä mahtuu Tallinna-Praha välille monenmoista. Pääsääntöisesti 1-2 numeroiset pää- ja eurooppatiet, joita ei tosin kovemman liikenteen takia mielellään aja, ovat pinnaltaan hyviä. Latvia-Puola -välillä piennarta ei tosin oikeastaan ole tai se on enintään 10 cm leveä. Kolminumeroiset tiet olivat miellyttävimpiä ajaa, niissä ei ole piennarta ollenkaan eikä edes reunaviivaa, mutta ne ovat yleensä sen verran hiljaisia ettei ongelmia ole. Ikävimmissä paikoissa rekat ovat painaneet huonopohjaisen tien niin kuopalle, että ajoura saattaa olla 20-30 cm syvällä, sen reunaan kataa itsensä helposti kun yrittää rekan alta pois.

Hyvin usein kaupunkien kohdalla on pätkä pyörätietä, mutta usein niin huonoa että päädyin kuitenkin ajamaan ajoradalla. Varsinkin Liettuassa oli pitkiä pätkia upeaa pyörätietä juuri kaupunkien kohdalla. Puolassa tiet olivat kapeimpia, mutta päälyste pääosin hyvää. Tsekissä tiet alkoivat hiukan leveätyä, myös pientareet. (Kuvassa muuten Puolalainen tapa kertoa että pyörätie jatkuu vasta risteävän tien toisella puolen, miten tuossa pitäisi toimia jäi hiukan epäselväksi... ajelin vaan törkeästi läpi.)


Kyllähän tietysti niitä painajaisia teiksi tuli muutama vastaan. Etenkin Latviassa edessä oli vain huonoja teitä. Surkeaa päällystystä, kuoppia niin ettei tahdo muuta ehtiäkään kuin väistella. Ihan pikkuteitä en lähtisi Latviassa reitille ottamaan tai sitten pitää aikataulu tehdä sen mukaan.

Parissa päivässä tuohon kapealla tiellä kovassa liikenteessä ajamiseen turtuu ja kyllä autot antavat tilaa, jopa paremmin kuin Suomessa. Ainoastaan pari kertaa joku kuorma- tai linja-auto pyyhkäisi hyvin kapeassa kohdassa ohi niin läheltä että hirvitti. Ajonopeudet ovat noilla kapeilla teillä aika pähkähulluja, mutta niihinkin tottuu.

Täytyy sanoa että nyt ei varmaan sellaista tietä olekaan mitä en lähtisi ajamaan. Kehä III ja Lahdentien motariristeys menisi rutiinilla... täytyy vain oppia ottamaan (ja uskaltaa ottaa) se tila liikenteessä. Kaliningradin keskikaupungillakin pystyi hyvin ajamaan liikenteen seassa pienen hirvittelyn jälkeen, kunhan vain meni sekaan ja noudatti samoja saantöjä kuin autotkin.

Ihmiset ja selviaminen

Ennen matkaa minulla oli epäilyjä selviääkö Balttian maaseudulla tai Puolassa pelkällä englanninkielellä ja huonolla saksalla. Ei ollut pahempia ongelmia, kuten olette saaneet lukea. Kaikissa hotelleissa, leirintäalueilla ja muissa palvelupisteissä oli joku englantia puhuva tai semmoinen lainattiin jostain lähistöltä. Pääsääntöisesti kaikki alle 20-vuotiaat tuntuivat puhuvan jollain lailla englantia. Puola ehkä poikkeuksena, siellä oli yhteisen kielen löytäminen haastavampaa, mutta asiat tulivat aina kuitenkin hoidettua. Kaliningradissa olisi ollut hyvä osata venäjää, mutta sielläkin selvittiin; rajalla, hotellissa ja lopulta myös ravintolassa puhuttiin englantia, saksa oli kyllä paremmin osattu kieli.

Liettuassa jossain maaseudulla pyyhkäisin kahden reilun kymmenvuotiaan ipanan ohi kun olivat maastopyörineen tientukkona. Toinen heistä kiihdytti oitis rinnalle ja utelemaan jotain. Sanoin ettei viesti ihan auennut, vastauksena täydellisellä englannilla että mistäs vieras on tulossa ja minne menossa. Kerroin ja ipanat jäivät ällistelemään kulkijaa.


Ihmiset ovat olleet kaikissa maissa avuliaita ja ystävällisiä.

Rahaa otin mukaan paikallisena valuuttana parin päivän tarvetta varten, jos tarvitsin lisää nostin automaatista kortilla tai vaihdoin euroja. Yliarvioin rahan tarpeen ainakin kolmanneksella. Yleensä 50 euron käyttörahalla on selvinnyt läntisessä Euroopassa, nyt ei mennyt edes tuota majoitukset mukaanlukien. Luottokorttiautomaatti loytyy liki kaikkialta, varsin pienissäkin kaupungeissa.

Lähes koko matkan ajan hotelli loytyi 15-35 erolla, leirintäalue 1-2 eurolla, kahden ruokalajin illallinen juomineen 10 eurolla. Oluen hinta vaihteli alle eurosta pariin euroon.

Jokaisessa pikkukylässäkin on kauppa josta saa peruselintarvikkeita ja pullovesiä. Juomapullon täytin aamulla hotellissa tai kämppärillä. Päivän mittaan käytin ainoastaan pullovettä, usein mineraalisellaista, sai suoloja kaupan päälle.

Maailma muuttuu toden totta

Voipas kaupunki muuttua 15 vuodessa. Vietin viimeksi aikaa Prahassa 1990-luvun vaihteessa useampanakin kesana. Näimme opiskelijajärjestön työleirinvaihtojen yhteydessä sen niin sanotun vallanvaihdoksen ja kapitalismin alkumetrit. Edellisvuoden opiskelijakommunisti hoiti seurueemme pimeän valuutan vaihdon seuraavana kesänä 1991. Kuultiin (stadikkakeikka) Rollarit "Tanks are Rolling Out - Stones are Rolling In" -kiertueella. Terveisiä vaan kaikille mukana olleille "Sedille ja Tädeille"! Täytyy käydä tervehtimässä Trojan tutuksi tulleita opiskelija-asuntolapilvenpiirtäjiä.

Vaclavin aukio aiheuttaa nyt pienoisen paniikkikohtauksen, kaikkialla velloo turistilaumoja, sananmukaisesti. Pakko paeta pivniceen sivukadulle, mutta näitä rauhallisia sivukatuja ei tunnu enään olevan olemassa. Tilanne vain pahenee Starometskyllä. Kaikki paikat ovat täynnä turistikauppoja tai ravintoloita. Aikanaan ravintolaa sai etsiä Vaclavin aukiolta kissojen ja koirien kanssa.


Jääkää kuulolle, kirjoittelen tässä lähipäivinä lisää reissun tuntemuksista, joita en vielä ole muistanut tai jaksanut koota tekstiksi asti.

Varjoja paratiisissa!

Eilinen aamu meni epäuskoisen pöllämystyneessä olotilassa. Vietin toista tuntia Poděbradyn poliisiasemalla tekemassä selkoa varastetusta polkupyörästa. Kaikkea kanssa, perhana! Olisin halunnut lopettaa reissu virallisesti, mutta joku pitkäkyntinen hoiti velon kotiinkuljetuksen puolestani. Jostain syystä ei ota edes kauheasti päähän, ehkä reissu kokonaisuutena peittoaa tällaiset "pienet" vastoinkäymiset. Kelikin olisi ollut kurja; pilvistä, sadekuuroja ja vastatuulta.

Jään kaipaamaan upeaa pyörää, pidin kovasti sen ulkonäöstä ja hoiti se hommansakin asiallisesti. Tämmoinen 2-3 vuotta on tietysti paras ajoneuvon vaihtotahti, saa vielä vakuutuksestakin 60-70% pyörän arvosta.

Mitä siis tapahtui? Pistäydyin kotimatkalla leirintäalueen ravintolaan illan viimeiselle. Jätin pyörän ravintolan seinustalle lukittuna totta kai, muttei löytynyt siihen hätään mitään kiinteää... satoikin. Tunnin päästä pyörää ei enään ollut. Kutsutin poliisin paikalle ja siinä sitten selviteltiin mitä oli tapahtunut. Aamuksi kävi käsky poliisilaitokselle dokumenttien laadintaan.


Poliisin jälkeen siis kamat kantoon, Podebradyn rautatieasemalle ja juna Prahaan. Majoitus ensimmäisestä hotellien varauspisteestä, ihan hyvä löytyikin, iso kahden hengen huone keittiöineen. Olut saattaa illalla maittaa!

Hotel Amadeus, Praha

Pyöräilijän toivekaupunki

Kaupunki ei voi olla läpeensä paha, jos kaikki paikat ovat vilisevät fillareita. Oikea valinta yöpymiseen, varsinkin kun täällä on kelvollinen kämppäri. Poděbradyn halkaisee joki, molemmille rannoille leviää vehmas lehtipuumetsä. Pyöräilijät ja rullaluistelijat kansoittavat kymmenien ravintoloiden terassit ja joen rantaa kulkevat ulkoilutiet.


Voisi sanoa, että tämä oli pyöräilijän unelmapäiva. Poutapilvistä, lämmintä, jopa ajoviima on lämmin, kevyt tuuli sivusta (juuri kun tuulta kirosin). Upeaa seutua; aavoja peltoaukeita täplittävät pikkukylät, toisella puolella Tatra horisotissa, toisella peltoinen alamaa. Aina väliin kilometri pari metsän siimeksessä. Kohtuullisia mäkiä, mutta missäpä ne enään tuntuvat. Ajo vain rullaa, olut kivan kylän keskusaukiolla ja eteenpäin. Päämäära vain yllättäen ilmestyy opaskylttiin.

Aamun aloitti saitsari Hradec Kralovossa. Upea keskikokoinen kaupunki, hyvinkin yhden tai vaikka kahden yön arvoinen. Tuntui jotenkin uneliaalta kunnes tajusin että pitääkin - sunnuntai aamu. Jostain lähikorttelista kuuluu hiljaisena messu.

Ihan oma messunsa vallitsee Podebradyn ainoan kunnon synkän pivnicen kantapöydässä. Maailma parantuu eivätkä turistit häiritse omassa osastossaan. Kohta pitää pistää itsekin poikki, jotta uskaltaa ajaa takaisin kämppärille. Menneen maailman hotellin ravintolassa nautittu paistettu karppi painaa vatsassa.

Viimeinen yö tien päällä. Huomenna onneton 50 kilometrin pikataival Prahaan. Prahassa kolme yötä ja bussiin; Vilna, Tallinna... Tässähän tulee haikea olo, matka loppuu juuri kun pyörä alkoi kulkea!

Camping Poděbrady
Černožize-Hradec Kralovo-Poděbrady: 84,29 km - 5:02/7:40 h - 17,01 km/h - 1334 km